Eli siis... Olin juuri parantunumassa anoreksiasta kunnes sain tietää, että eräs ana-ystävistäni oli mennyt mukaan tähän pro-ana juttuun... Ja siihenpä se paraneminen jäi. Tunnen itteni NIIN huonoksi ku menin lihomaan. Hyi minua. Eikä asiaa ainakaan auta se, että joudun päivittäin käydä oksentamassa kaiken syömäni pois kun en kykene olla syömättäkään.
En haluaisi katkasta välejä ystävääni, mutta en myöskään haluaisi pilata terveyttäni tämän enempää.. Osaisiko joku neuvoa mitä tehdä, tunnen oloni niin toivottomaksi..:(
En haluaisi katkasta välejä ystävääni, mutta en myöskään haluaisi pilata terveyttäni tämän enempää.. Osaisiko joku neuvoa mitä tehdä, tunnen oloni niin toivottomaksi..:(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko puhunut asiasta ystäväsi kanssa ja kertonut hänelle kuinka hänen käytöksensä vaikuttaa sinuun?
Pro-anailuhan on (ainakin osalla) myös yksi syömishäiriön vaihe. Siitä on vaan tullut tämmöinen kauhea "muoti-ilmiö".
Voisit yrittää puhua ystäväsi kanssa, kertoa hänelle mielipiteesi pro anailusta ja kannustaa häntä paranemiseen. Jos tämä ei toimi ja ystäväsi vain jatkaa, olisi varmasti sinun oman terveytesikin kannalta parempi katkaista välit. Edes hetkeksi.
Ehkä välien katkaisu saisi ystäväsi ajattelemaan. Jos ei heti, niin viimeistään siinävaiheessa kun hän kyllästyy pro anailuun. Ei teidän lopullisesti tarvitse välejä katkaista.
Toivottavasti ystäväsi ymmärtäisi tilanteen.
Tsemppiä sinulle! Toivottavasti pystyisit vielä takapakista huolimatta jatkamaan paranemista!
Joskus on tehtävä asioita, jotka tekevät kipeää. Muista hyvä tyttö, että sokea ei voi sokeaa taluttaa.
Minun mielipiteeni on, että katkaise välit. Et voi auttaa ystävääsi, hän vielä vähemmän sinua. Ole ylpeä itsestäsi ja parantumisestasi, se jos mikä on suuri saavutus. En tunne tilannettasi, sinä itse kyllä tiedät parhaiten miten toimia.
Minä olen joutunut katkaisemaan välit kahteen ystävääni. Toinen aiheutti minulle suunnatonta kipua aina, silti kaipasin häntä. Lopulta tein päätöksen, etten enää ole missään tekemisissä hänen kanssaan ja hitaasti paranemiseni alkoi.
Toisen ystäväni kanssa välit katkesivat, koska hän ei halunnut nähdä syömishäiriötäni eikä vakavaa masennustani. Hän ei halunnut välittää. Jouluna tein päätöksen, etten tapaa häntä enää ikinä. Kuulostaa lopulliselta, mutta on helpottavaa, kun enää ei tarvitse soutaa ja huovata edestakaisin.
Jos et halua katkaista välejäsi ystävääsi, sinun kannattaisi mielestäni (tilanettasi tosiaan tietämättäni) ottaa ns. pesäero häneen. Ole yhteydessä silloin tällöin ja koeta kannustaa häntä paranemaan. Voit sanoa aivan suoraan miltä sinusta tuntuu. Ole rehellinen.
Minä ikävöin noita kahta entistä ystävääni silloin tällöin, mutta muistan myös silloin aina säkeistön eräästä laulusta:
"Siitä tunnet sä ystävän, kun on vierelläs vielä hän. Turhat tuttavat luotas ois, kadonneet pian pois".
Haluatko kuulla sen kaikkein kliseisimmän neuvon? No se on: Kuuntele sydäntäsi.