Haluaisin kysyä teiltä koska olette kokeneet asian niin hyvä ystäväni on kokenut 2 keskenmenoa. Häenllä on raskasta tiedän sen. itselläni on 3kk lapsi ja en tiedä miltä hänestä se tuntuu?
Olen yrittänyt jotenkin avata keskustelua niistä keskenmenoista mutta hän vain sanoo että on vain niin surullinen :(
Hän ei silleen puhu asiasta ja nään että hän haluaisi jutella mutta jotenkaan ei voi!!!???
En pysty itse avaamaan keskustelua, en osaa :(
Mitä minä muuta voin sanoa kun että olen pahoillani tapahtuneista ja se on kamalaa.
Mitä muuta?? Häntä ei auta muitten kokemuksien lukeminen jne. eikä tukilinjat.
Miten saan hänet avautumaan ja purkamaan tuon paineen hänen sisältään?
Tiedän mitä tuskaa hän käy sisällään ja hän leikkii kovempaa mitä on.
Toivoisin häneltä sitä että hän avautuisi kertoisi kaikki pelot ja surut ja itkisi vuolaasti minun kanssani pahan olon pois.
Ja yrittäisi selviytyä ja jatkaa elämää ja uskaltaa uudestaan saada lapsi. Auttakaa
Olen yrittänyt jotenkin avata keskustelua niistä keskenmenoista mutta hän vain sanoo että on vain niin surullinen :(
Hän ei silleen puhu asiasta ja nään että hän haluaisi jutella mutta jotenkaan ei voi!!!???
En pysty itse avaamaan keskustelua, en osaa :(
Mitä minä muuta voin sanoa kun että olen pahoillani tapahtuneista ja se on kamalaa.
Mitä muuta?? Häntä ei auta muitten kokemuksien lukeminen jne. eikä tukilinjat.
Miten saan hänet avautumaan ja purkamaan tuon paineen hänen sisältään?
Tiedän mitä tuskaa hän käy sisällään ja hän leikkii kovempaa mitä on.
Toivoisin häneltä sitä että hän avautuisi kertoisi kaikki pelot ja surut ja itkisi vuolaasti minun kanssani pahan olon pois.
Ja yrittäisi selviytyä ja jatkaa elämää ja uskaltaa uudestaan saada lapsi. Auttakaa
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä olen kokenut 4 keskenmenoa. Jos joku tulisi minua "lohduttamaan" sanomalla, että voi kun on KAMALAA, käperyisin vain itseeni enkä osaisi sanoa mitään. Parempi olisi sanoa, että "otan osaa. Se on todella surullista."
Oikeastaan se, mistä itse olen ollut halukas keskustelemaan keskenmenon jälkeen, on ollut se, miten se liian lyhyeksi jäänyt raskaus meni. Toinen keskustelunaihe voisi olla tulevaisuudensuunitelmat, kuten aikooko vielä yrittää uudestaan vai ei.
Minä olen lohdutautunut ajatuksella, että ehkä ne keskenmenossa menehtyneet vauvat olisivat olleet liian kilttejä tähän pahaan maailmaan. Nuorempana lohduttauduin myös sillä, että tiedän ainakin voivani tulla raskaaksi.
itellä kolme keskenmenoa. kysy ystävältäsi vaikka että miten jaksat, miltä tänään tuntuu, onko mitään uusia tietoja esim tutkimusten tiimoilta, mitä ajattelet, kuinka jaksat, saatko nukuttua...ei tietenkään kaikkea kerralla, mut esitä aina joku kysymys joskus, niin hän saa tilaisuuden kertoa jos haluaa. Kaikki eivät vaan halua puhua ja hetkikin on oltava oikea. Ja älä loukkaannu jos tulee joku tökerö vastaus, ei sitä pahalla sitäkään:)
Hei.
teillä on sama tilanne, kun
minulla ja ystävälläni oli.
Olimme yhtä aikaa raskaana
ja oma raskauteni meni kesken.
Olin jo aiemmin saanut yhden keskenmenon.
Älä pakota ystävääsi puhumaan,
sillä suoraan sanottuna.
Mikään ei surun keskellä ärsytä
enempää kuin painostaminen.
Itse olin salaa katkera ystävälleni,
kun tämä synnytti terveen pojan.
Mutta ajallaan katkeruus hävisi.
Enkä koskaan ääneen sanonut
tai näyttänyt katkeruuttani.
Ystäväsi puhuu, kun siltä tuntuu.
Itse olen vasta nyt puhunut
keskenmenoista avoimesti.
Ne ovat raskaita kokemuksia,
eikä niissä voi auttaa,
kuin aika.
Anna ystävällesi aikaa,
aina ei tarvita sanoja.
Pelkkä vierellä olo auttaa.