Ketkä saavat osallistua AA ryhmän suljettuun palaveriin? Jos minulla on hieman ongelmia juomiseni hallinnan kanssa, saanko osallistua suljettuun AA palaveriin?
Suljettu AA palaveri
Kenelle?
16707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
AA:n kolmas perinne sanoo: "Ainoa pääsyvaatimus on halu lopettaa juominen."
Olet ensimmäisessä palaverissa täysivaltainen AA:n jäsen. Lisäksi olet sen palaverin tärkein osanottaja. Tulokkaat saavat aina erityiskohtelun.
Tule rohkeasti mukaan, muistat sen aina.
Kannattaa tulla selvin päin.Tsemppiä yritykselles.
Minkäslainen se palaveri on? Olen kuullut että siellä puhutaan Jumalasta ja siellä rukoillaankin ja joskus veisataan virsiä. Onko tämä totta? Kuinka hyvä se on siis tarkoitan että, kuinka moni siellä raitistuu?
suunnilleen tällainen:
Ensiksi joku ryhmän jäsen keittää kahvit valmiiksi, siis jo ennen palaveria.
Palaverin aluksi joku lukee ääneen jonkin luvun tai pätkän AA-kirjallisuudesta.
Tämän jälkeen jokaisella on mahdollisuus kertoa oma kokemuksensa luetusta tekstistä tai jostain sovitusta ohjelman kohdasta. Tavallisesti palavereissa on ns. kiertävä puheenvuoro.
Suomessa käytäntönä on, että kun yksi puhuu, muut kuuntelevat tai ainakin ovat hiljaa.
Kahvikassa on joko pöydällä tai kiertää kokoustilassa siten, että jokaisella on mahdollisuus pistää siihen oma osuutensa, jos on rahaa. Rahattomuus ei ole este tulla palaveriin.
Sitten kun jokainen halukas on puhunut kerran, palaveri yleensä päättyy. Joissain ryhmissä puheenvuoroja voi olla enemmän kuin yksi.
Tavallisesti palaveri kestää tunnista kahteen.
Maailmassa on pari miljoonaa AA:ssa raitistunutta, Suomessa tuhansia, mutta tarkkaa määrää ei tietenkään voi tietää, kun tilastomme ovat vain suunnilleen.
Olet tervetullut katsomaan, on vapaaehtoista ja erota voi milloin vain.
eikä AA-palavereissa rukoilla, vaikka yksi AA:n parhaiten tunnettuja juttuja on Tyyneysrukous.
AA-palavereissa keskustelu pyrkii kulkemaan jonkun 12 askeleen toipumisohjelman askeleen ympärillä, mutta puhua saa mistä haluaa. Vaikka lampaan panemisesta!
Rehellisesti ja vakavasti ottaen, pääosin palavereihin tulee keskimääräistä älykkäämpää joukkoa. Typerät eivät taida raitistua...
Toivottavasti tämä provokaatio saa sinut uteliaaksi ja innostaa sinut huomenna mukaan katsomaan omin silmin mistä on kysymys.
Palavereissa ei veisata, jokainen voi itse hiljaa mielessään rukoilla jos haluaa.
Palavereissa puhutaan Jumalasta, mutta Jumala on jokaisella sellanen oma juttu. Ryhmässä sanotaankin: "Jumala, sellaisena kuin itsekukin Hänet käsitämme".
Mene ihmeessä käymään ryhmässä, se ei ainakaan pahaksi ole. Ehkä eka kerralla ei oikein ymmärrä mistä on kysymys, mutta jos jaksat muutaman kerran käydä, huomaat itse onko AA sinun juttusi.
Tsemppiä ja voimia
Käväisin. Oli viitisentoista miestä ja joukossa jokunen nainenkin. Mieliala oli masentava, todella masentava. Valittivat elämän kurjuutta ja pahaa oloaan. Masentavaakin masentavampi tilaisuus voi itku!
Kaikki aloittivat puheenvuoronsa sanomalla olen alkoholisti. Näinköhän kaikki olivat alkoholisteja?
Hyvä jos viihtyvät moisissa hartaustilaisuuksissa.
Minua ei siellä enää näy, ei todellakaan!
Jo heti ajattelin niin luettuani nuo käsitykset rukoilusta sun muista.
Miksi helvetissä ette voi hyväksyä, että jotkut käy AA.ssa ja jotkut ei? Eihän kaikki käy sienestämässä tai purjehtimassakaan.
Itse en tiedä miten oikein AA.han suhtautuisin, mutta sen tiedän, ettei siitä mitään haittaa ainakaan ole. Jos tarvitsee AA.ta raittiina pysyäkseen, niin on kai se nyt hieno juttu jos sellanen on olemassa.
Ja huom. koko homma on VAPAAEHTOISTA.
Miksi minä provoilisin? Tunnelma nyt vaan oli masentavaakin masentavampi. Siellä moni istui pää painuksissa murheellisena. Jos siellä raitistutaan niin ihan hyvä. Miksi lähes kaikkien puheenvuoroissa käsiteltiin elämän murheellisimpia tapauksia vaikka oli oltu vuosikaudet raittiina? Eikö elämän pitäisi olla iloista jos on päässyt viinasta eroon? Tottakai AA ssa saatte käydä minun puolestani ihan vapaasti, vaan ei se ainakaan tällä kertaa tuntunut minun paikaltani!
AA on toveriseura, jossa saa puhua tai olla puhumatta ja tavata vertaisiaan, eli alkoholiongelma on se mikä kaikkia siellä olijoita yhdistää. Monille parasta terapiaa on kuunnella muiden murheita/iloja ja itsekin saa purkaa sydäntään. Itse olen tykännyt ihan kuunnellakin, vaikken itse paljon mitään puhuisikaan. Mutta yhden AA.ssa käynnin perusteella minäkään en pitänyt koko hommasta. Siitä on jo ainakin 2 vuotta kun ekan kerran palaverissa kävin ja asuin silloin ihan eri puolella maata. Mutta vajaa vuosi sitten jouduin nöyrtymään ja olin valmis kokeilemaan melkein mitä vaan ja menin uudestaan palaveriin. Ja siitä lähtien olen käynyt melkein joka päivä, kun olen ollut raittiina. Olen myös löytänyt jokaiselle päivälle oman ryhmän eri puolelta kaupunkia, mihin on ollut tapana mennä. AA ei raitista, mutta se voi auttaa siinä tehokkaasti.
En itsekään pysty suhtautumaan AA.han täysin ennakkoluulottomasti, vaikka tunnenkin touhun hyvin. Mutta voi siellä palavereissa käydä, ei siitä pitäisi haittaakaan olla. Jos tuntuu siltä, niin menee, jos ei, niin ei mene. En minäkään ollut eilen missään ''paltsussa'', vaikka alunperin oli tarkotus mennä.
Se on aika oleellista.
Ite kun kävin ekan kerran, niin ajatus oli jotain tällasta: ''hullujahan(raittiita) nänä ihmiset ovat''.
Nykyään oon huomannut, että moni AA.ssa käyvä, varsinkin pitempään käynyt, vaikuttaa aidosti onnelliselta ihmiseltä.
En paljon puhunut, kerroin toki olevani eka kertaa. Jotkut olivat auliita antamaan erilaisia neuvoja, niitäkin oli monenlaisia.
Tunnelma oli hyvin alakuloinen, suorastaan masentava ja iloa ei ollut yhdessäkään puheenvuorossa. Päällimmäisenä ajatuksena tuli mieleen, että alkoholin himo oli suuri ja kait siksi olivat masentuneita kun eivät voi juoda.
Ei ollut minun juttuni tällä kertaa. Toisaalta, ei tuo mun alkoholin käyttöni nyt niin hirvittävän ongelmaista ole, otan vaan liikaa silloin kun otan (kerran pari kuussa) ja joskus hölmöilen. Vaan pystyn kyllä olemaan juomattakin pitkiä aikoja, jopa kuukausiakin. Jospas taas yrittäisi, tämäkin viikonloppu on mennyt juomatta vaikka juomaa olisi tuossa litratolkulla.
Ai niin, en kuitenkaan koe itseäni mikskään alkoholistiksi, eikös AA ole vaan alkoholisteille? Ainakin palaverissa jokainen kertoi olevansa alkoholisti.
synnytään, toisten mielestä sellaiseksi tullaan juomalla alkoholia. Jos et ole alkoholisti, sinulla on toisen koulukunnan mukaan mahdollisuus tulla sellaiseksi.
Veikkaan, että et ole alkoholisti. Mutta jos koet juomisesi oikeasti ongelmaksi, siis pahaksi ongelmaksi, niin apua löytyy kyllä. Mutta jos et esim. ole joutunut koskaan A-klinikalla asioimaan tai et ole hirveistä vieroitusoireista, potkuista, ihmissuhdeasioista viinan kanssa, yms. kärsinyt, niin ehkä sulla ei ole pahaa ongelmaa. Mutta jos koet todella olevasi avun tarpeessa, niin tule AA.han. Ei sun ole pakko sanoa olevasi alkoholisti. Jokainen päättää itse onko alkoholisti, kukaan ei voi päättää sitä puolestasi. Alkoholismi on nimittäin siitä harvinainen sairaus, että lääketiede ei pysty sitä diagnosoimaan ja jos pystyykin, ei ainakaan parantamaan.
aa ei tarvitse sinua ja sinä et tarvitse aa:ta niin miksi vaivautua siitä edes kirjoittamaan ?
onhan maailmassa tuhansia samanlaisia asioita ?
se ihmetyttää yksinkertaista muttei tyhmää.
sulla on elämässä kaikki taas hyvin kun kankkunen ja morkkis edellisistä juomingeista on helpottanut ja seuraava juopottelu elää jo pedattuna vahvasti mielessä.
ei siinä todellakaan tarvita aa:ta tai muita erilaisia(=raittiita) ihmisiä pilaamaan hyviä suunnitelmia.
juominen kun on se sinun hallinnassa oleva JUTTUSI, jonka varassa elämäsi pyörii joko olevana tai tulevana mielikuvana.
kankkunen sitten on se paska ja ikävä vaihe joka vaan kuuluu menevän miehen olemukseen.
siihen toki on reseptilääkkeet, niillä saa tuon vaiheen hoidettua sivistyneeseen malliin.
eikä sekakäyttökään haittaa varsinkin, kun mitään ongelmaa ei oikeasti ole.
mites sinun läheiset, mitä he asiasta tuumaavat ?
olet kuitenkin saanut käytyä sinulle uudessa paikassa ja se on hyvä se ihan itsesi kannalta. luultavasti elät vielä vuosia ja ihminen on oppivainen eläin ellei muuta halua.
En koskaan petaa juomishetkiäni. Otan tosi harvoin, silloinkin kun otan, otan liikaa joka kerta. Hölmöilen usein ja se morkkis on kova. Kankkuset kankkusena, joku burana tai vastaava, ikinä en juo kankkuseen. Ihmissuhdeongelmat on kunnossa.
Pystyn olemaan pitkiä aikoja, kuukausiakin ottamatta.
Ehkä parhainta on olla menemättä AA:han, en kaipaa niitten masentavia tarinoita kuultavakseni.
Mutta.... tulihan tuo AA:kin koettua.
Ei ole mun juttuni, ainakaan tällä hetkellä. Luulen, että jo ikänikin puolesta (60v) opin ottamaan oikein. Sanotaanhan että vanhuus ja viisaus...? Tai olen ottamatta, eiks je?