Olet oikeilla jäljillä. Alla kopsattu pätkä tohtori.fi sivuilta
Vaikeahoitoista epilepsiaa sairastava saattaa hyötyä ruokavaliosta, jossa on vain vähän hiilihydraatteja ja proteiinia ja energia saadaan pääasiassa rasvoista. Tällaisen ketogeenisen ruokavalion vaikutusmekanismia ei tunneta tarkkaan eikä se korvaa lääkehoitoa. Jos muista hoidoista ei ole riittävää apua, voidaan harkita kirurgista hoitoa, jossa kohtauksia aiheuttava aivoalue poistetaan
0Äänestä
Telle
Siis ei ollenkaan kasviksia, juureksia, hedelmiä, marjoja? Mitä sinä sitten syöt? Ja kuinka paska lentää, kun ei syö kuituja?
Mikäli olet ymmärtänyt, että hiilihydraatteja on vain "perunassa, riisissä, pastassa", ja viljatuotteissa (sisältävät jokaisen tarvitsemaa kuitua). Joku tässä kirjoitti jostakin rasvapitoisesta ruokavaliosta; ihmetyttää, mistä kuidut sitten tulevat, mistä vitamiinit... No, kukin tavallaan.
0Äänestä
eräs gaijin
myös joskus lukenut ton taavin lainaaman linkin (kun jossain joskus sössötettiin, että epileptikko voi saada avun ruokavaliosta?!).
En tiedä mitä vähähiilihydraattisella tossa varsinaisesti tarkoitetaan ja kun oma epi ei ole vaikeahoitoinen niin ei ole ollut syytä harkita ja toisaalta tuskin "aivovauriotapauksiin" auttaakaan. Mutta...monessa muissa omaan kokemukseen perustuen "kannatan" asiaa. En Atkins-tyyliin ollenkaan.
Ruokapuolella itse voin paljon paremmin Ranskassa (ja myös ehdottomasti Japanissa). Selkeä ero siellä oli ruoan korkeampi rasvapitoisuus ja sen seurauksena sen parempi nälänpito. Suomalainen välipala-elämä jäi kokonaan pois ja jälleen kerran paino putosi. Sen huomaa aluksi esim. jogurteissa; ne on paljon rasvaisempia mutta myös pienempiä. Suomessa puuttuva rasva on korvattu sokerilla ja sen huomaa hetkessä (minkä verran nälkää jogurttiaamupala pitää). Nykyään käyn ostamassa aamupalajogurttini Lidlistä, koska ne ovat lähempänä sitä mihin siellä totuin. Leivän päällä aina voita ja rasvaköyhdytetty kerma oli käsittämätön idea.
Sekä ranskalaisessa että japanilaisessa ruokakulttuurissa hiilihydraatteja saa "runsaasti" (peruna, riisi yms.) mutta omalla kohdalla kuitenkin vähemmässä määrin kuin kotimaisessa. Suurin ero on mielstäni leivän syönti, ranskassa pääosin ruoan kanssa, japanissa ei ollenkaan eikä ainakaan omalla kohdalla ruoansulatusongelmia esiintynyt näissä maissa. Ilmeisesti riittävä kuitumäärä tulee kuitenkin sapuskan mukana?
Yhteenvetona epämääräsestä sössötyksestä, tulee niitä hiilareita näidenkin maiden ruoista reilusti mutta tuntemukseni mukaan vähemmän. Jälleen kerran paino on noussut Suomeen palattuani ja oon koko ajan nälkäinen, ulkomaan vuosista mieleen on jäänyt jatkuva (pääruoan) syöminen ja maha pömpällään olo samalla kun kilot on tippuneet? En löydä mitään muuta syytäkään. Elämä muuten on ollut varsin samanlaista.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet oikeilla jäljillä.
Alla kopsattu pätkä tohtori.fi sivuilta
Vaikeahoitoista epilepsiaa sairastava saattaa hyötyä ruokavaliosta, jossa on vain vähän hiilihydraatteja ja proteiinia ja energia saadaan pääasiassa rasvoista. Tällaisen ketogeenisen ruokavalion vaikutusmekanismia ei tunneta tarkkaan eikä se korvaa lääkehoitoa. Jos muista hoidoista ei ole riittävää apua, voidaan harkita kirurgista hoitoa, jossa kohtauksia aiheuttava aivoalue poistetaan
Siis ei ollenkaan kasviksia, juureksia, hedelmiä, marjoja? Mitä sinä sitten syöt? Ja kuinka paska lentää, kun ei syö kuituja?
Mikäli olet ymmärtänyt, että hiilihydraatteja on vain "perunassa, riisissä, pastassa", ja viljatuotteissa (sisältävät jokaisen tarvitsemaa kuitua). Joku tässä kirjoitti jostakin rasvapitoisesta ruokavaliosta; ihmetyttää, mistä kuidut sitten tulevat, mistä vitamiinit... No, kukin tavallaan.
myös joskus lukenut ton taavin lainaaman linkin (kun jossain joskus sössötettiin, että epileptikko voi saada avun ruokavaliosta?!).
En tiedä mitä vähähiilihydraattisella tossa varsinaisesti tarkoitetaan ja kun oma epi ei ole vaikeahoitoinen niin ei ole ollut syytä harkita ja toisaalta tuskin "aivovauriotapauksiin" auttaakaan. Mutta...monessa muissa omaan kokemukseen perustuen "kannatan" asiaa. En Atkins-tyyliin ollenkaan.
Ruokapuolella itse voin paljon paremmin Ranskassa (ja myös ehdottomasti Japanissa). Selkeä ero siellä oli ruoan korkeampi rasvapitoisuus ja sen seurauksena sen parempi nälänpito. Suomalainen välipala-elämä jäi kokonaan pois ja jälleen kerran paino putosi. Sen huomaa aluksi esim. jogurteissa; ne on paljon rasvaisempia mutta myös pienempiä. Suomessa puuttuva rasva on korvattu sokerilla ja sen huomaa hetkessä (minkä verran nälkää jogurttiaamupala pitää). Nykyään käyn ostamassa aamupalajogurttini Lidlistä, koska ne ovat lähempänä sitä mihin siellä totuin. Leivän päällä aina voita ja rasvaköyhdytetty kerma oli käsittämätön idea.
Sekä ranskalaisessa että japanilaisessa ruokakulttuurissa hiilihydraatteja saa "runsaasti" (peruna, riisi yms.) mutta omalla kohdalla kuitenkin vähemmässä määrin kuin kotimaisessa. Suurin ero on mielstäni leivän syönti, ranskassa pääosin ruoan kanssa, japanissa ei ollenkaan eikä ainakaan omalla kohdalla ruoansulatusongelmia esiintynyt näissä maissa. Ilmeisesti riittävä kuitumäärä tulee kuitenkin sapuskan mukana?
Yhteenvetona epämääräsestä sössötyksestä, tulee niitä hiilareita näidenkin maiden ruoista reilusti mutta tuntemukseni mukaan vähemmän. Jälleen kerran paino on noussut Suomeen palattuani ja oon koko ajan nälkäinen, ulkomaan vuosista mieleen on jäänyt jatkuva (pääruoan) syöminen ja maha pömpällään olo samalla kun kilot on tippuneet? En löydä mitään muuta syytäkään. Elämä muuten on ollut varsin samanlaista.