Empiirinen tutkimus palstalaisista osoittaa, että uskosta luopunut on pikemminkin katkera kuin onnellinen. Hän on myös luopunut siitä Jeesuksen kehoittamasta lähimmäisen rakkaudesta entisiä uskontovereitaan kohtaan (tiedän, että seuraavaksi joku väittää naama punasena, että asia on täysin toisin päin, eikä itsessä ole mitään vikaa). Eli jos palstalaisia seuraa, uskosta luopuminen ei tuo onnellisuutta.
Tiedän kuitenkin hyvin suuren joukon ihmisiä, jotka ovat uskossaan onnellisia ja vanhoillislestadiolaisia. Uskon, että niin on suurin osa. Ne, jotka ovat katkeroituneet ja kapinoivat uskoa vastaan, tulevat tälle palstalle ja vastaavat tähänkin viestiin kertomalla Lapin lisän kera kaikista hirveyksistä ja kauheuksista, mitä KAIKKI vl:t harrastaa ja millaisia he ovat. Surullista, sillä olisi elämässä mukavempaa olla onnellinen kuin ikuisesti katkera.
Tärkeintähän on kuitenkin, että on rauha Jumalan kanssa ja ilo sydämessä sekä synnit anteeksi. Silloin jaksaa katsoa muita ihmisiä ilman katkeruutta ja vihaa. Sehän ihmisellä on päämääränä, että kerran perii Taivaan kodin, tämän maan unelmat,himot ja halut ovat sen rinnalla mitättömiä. Hyvää ystävänpäivää!
Tiedän kuitenkin hyvin suuren joukon ihmisiä, jotka ovat uskossaan onnellisia ja vanhoillislestadiolaisia. Uskon, että niin on suurin osa. Ne, jotka ovat katkeroituneet ja kapinoivat uskoa vastaan, tulevat tälle palstalle ja vastaavat tähänkin viestiin kertomalla Lapin lisän kera kaikista hirveyksistä ja kauheuksista, mitä KAIKKI vl:t harrastaa ja millaisia he ovat. Surullista, sillä olisi elämässä mukavempaa olla onnellinen kuin ikuisesti katkera.
Tärkeintähän on kuitenkin, että on rauha Jumalan kanssa ja ilo sydämessä sekä synnit anteeksi. Silloin jaksaa katsoa muita ihmisiä ilman katkeruutta ja vihaa. Sehän ihmisellä on päämääränä, että kerran perii Taivaan kodin, tämän maan unelmat,himot ja halut ovat sen rinnalla mitättömiä. Hyvää ystävänpäivää!
Vastaukset 33
Vanhimmat
Hyvää ystävänpäivää kaikille.
On hieman sekavaa tuo uskosta luopuminen, onko se sitten luopujan luopumista, vai seurakunnan luopumista seurakuntalaisesta. SRK;han sanoo valheen, ettei ketään ole erotettu, vaikka kävin maanantaina iltana ihmisen luokse, jolla oli aivan toinen tieto, ja koko perhe oli sidottu saatanaan, on ne veijareita. Seurakunta oli huutanut edeltävässä kokouksessa, sidotaan, sidotaan.
”””Tiedän kuitenkin hyvin suuren joukon ihmisiä, jotka ovat uskossaan onnellisia ja vanhoillislestadiolaisia. Uskon, että niin on suurin osa.”” Juuri tämän vuoksi meidän pitääkin rukoilla SRK;N puolesta, että se tekee parannuksen, ei kristitty tee sopimuksia saatanan kansaa, vai tekeekö.
”””Ne, jotka ovat katkeroituneet ja kapinoivat uskoa vastaan, tulevat tälle palstalle ja vastaavat tähänkin viestiin kertomalla Lapin lisän kera kaikista hirveyksistä ja kauheuksista, mitä KAIKKI vl:t harrastaa ja millaisia he ovat.””” Etkö sinä olisi katkera, jos sinut sidottaisiin saatanaan.
””” Surullista, sillä olisi elämässä mukavempaa olla onnellinen kuin ikuisesti katkera. ”” Amen.
””””Tärkeintähän on kuitenkin, että on rauha Jumalan kanssa ja ilo sydämessä sekä synnit anteeksi. ”” Antaako se Jumala sinullekin synnit anteeksi, kun niin tyytyväinen olet.
”””Silloin jaksaa katsoa muita ihmisiä ilman katkeruutta ja vihaa.”” Miten se oli se, Vain me pelastumme, ja alle kouluikäiset lapset – joudut tulimereen, koska sinulla on TV. – onko tämä sinun onnesi.
””” Sehän ihmisellä on päämääränä, että kerran perii Taivaan kodin, tämän maan unelmat ”” Eikö unelma ole jo se taivaan koti, mutta ””,himot ja halut ovat sen rinnalla mitättömiä”” Eihän homoja Jumalan Valtakunnassa.
Hyvää ystävänpäivää!
sellainen henkilö, jonka toivon löytävän onnellisuuden.
Sellainen nöyrä pyyntö, että voisitko vaikka lukea tekstisi ennen lähettämistä ja tehdä sen selkeäksi, kun sitä on toisinaan vähän hankala lukea. En tätä millään pahalla sano vaan ihan palstalaisten mukavuuden vuoksi.
Olet siis sitä mieltä, että katkeruus on hyvästä ja sitä pitää viljellä. Siitä ei saa suurin surminkaan päästä yli vaan ikuisesti pitää olla katkera. Kyllä minä selvittäisin ne asiat, jotka aiheuttavat katkeruutta. Jos en saa selvitettyä, menen niistä ylitse, sillä katkeruus vain saastuttaa mieltä.
Toivon todellakin sinulle onnellisia päiviä. Uskovainen saa olla myös tyytyväinen. Se ei ole synti. Kyllä Jumala antaa sellaisellekin henkilölle synnit anteeksi, joka on erehdyksessä jonakin hetkenään ollut elämässä tyytväinen :)
Sinä kysyit onko TV ja Vain me -minun onneni. Minun onneni on rauha sydämessä ihanan evankeliumin tähden ja läheiset rakkaat ihmiset. Valitettavasti en ole kyennyt saastuttamaan mieltäni katkeruudella.
Viimeinen kappaleesi oli jotenkin sekava, enkä ymmärtänyt sitä.
Koita selvitä katkeruudestasi. Ihminen saa olla myös tyytyväinen. Hyvää ystävänpäivää edelleen!
tuo hosumalla kirjoittaminen.
Mutta sen sanon, että en ole katkera, mutta te kerrotte ja sanotte kaikkea katkeraksi, joka poikkeaa laumastanne.
Loppu piti olla- himot ja halut ovat sen rinnalla mitättömiä”” Eihän homoja Jumalan Valtakunnassa. ( homo onkin himo, sorry )
Mutta sinussa kyllä tunnistan rauhaa.
Hyvää ystävänpäivää. Olen onnellinen siitä
ei tuo pirua ovelle. Kysykää hyvät ihmiset itseltänne, mitä hyötyä on jollekkin yliluonnolliselle olennolle siitä että olette paratiisissa tai helvetissä?
Itse olen ihmetellyt, miksi kukaan uskoo tuollaiseen, koska me olemme itse vastuussa siitä mitä elämässämme teemme. En tule onnellisemmaksi vaikka uskoisinkin yli-inhimilleeseen transendenttiin. Mielestäni uskominen todistaa pelkästään mielen heikkoutta, koska uskominen on helpompaa kuin luottaa omaan selviämiseensä tässä maailmassa.
Etpä olisi voinut tätä ystävänpäivää paremmin avata. 100% yhdyn mielipiteeseesi.
Hyvää ystävänpäivää myös sinulle!
Minä en ole katkera, vaikka uskosta luovuinkin. Enkä ole palstalla, enkä muuallakaan kenellekään ketään haukkunut. Ei ole ollut tarvista.
Luopuminen uskosta oli minun oma ratkaisuni ja päätökseni. Ei minulla ole aihetta siitä muita syyttää. Omat olivat syntini ja seuraukset. Ihan itse siis aiheutettuja.
Toki, sen myönnän, että yhteydenpito entisiin uskonsisaruksiin on jotakuinkin jäänyt. Toisinaan omasta halustani toisinaan toisten halusta. Mutta olen aina ajatellut sillä tavalla, että jos minua ei pystytä kohtaamaan ihmisenä, persoonana, ilman uskoa, ei kohtaaminen ole sitten sen arvoista.
Minulla on ystäviä, minulla on lapsia, työ, oma koti, oma "rauha" ilman rajoja. Minulla on siis kaikki mitä elämästäni halusin. Ilman katkeruutta, ilman syyttelyä.
Parisuhdetta ei ole, mutta sitä en ole edes kamalasti kaivannutkaan. Elämässäni riittää tekemistä ilmankin.
Minä osaan antaa anteeksi itselleni ja läheisilleni ilman uskoakin. Elämä on ihanaa, ja ulkonakin aurinko paistaa lämmmittäen. Hyvää ystävänpäivää!
Mitä tarkoitat, että luovuit uskosta?
Oletko nyt ateisti?
Etkö tiedä, että usko ei ole vl-sidonnainen? Voit uskoa Jumalaan muutenkin. Ihan vain kaikessa rauhassa.
Vl-säännöt, eivät kaikki ole Jumalasta vaan ovat maallisia, ihmisten keksimiä sääntöjä. Niitä vastaan voi kapinoida.
Jumalaakin vastaan voi kapinoida, mutta Jumala antaa sulle kapinoinnin anteeksi ja voit olla Hänen kanssaan aina puheväleissä. Ei siihen mitään vl-puhemiehiä tarvita.
Hei!
Katkeruus ei ole oikein, katkeruudella pilaa vain oman ja toisten elämän, eikä se ole kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Tässä olen samaa mieltä kanssasi. Samoin siitä, että tärkeintä on todella sielunrauha ja rauha Jumalan kanssa, usko ja luottamus, rakkaus, anteeksianto ja lähimmäisenrakkaus.
Sinun kirjoituksesi oli aika ilkeämielinen, vaikka sanot itseäsi uskovaiseksi. Moitit kaikki tai hyvin suuren osan ex-vl:t katkeriksi, onnettomiksi ja vihaisiksi ja uskoa vastaan kapinoiviksi. Miksi teit näin?
Olit itse yleistämistä vastaan: olet sitä mieltä, että KAIKKI vl:t eivät ole hirveitä ja kauheita ja sinua ärsyttää, että jotkut kirjoittajat leimaavat tällä palstalla kaikki vl:t kamaliksi. Olen kanssasi samaa mieltä kyseisestä ilmiöstä. Useimmat vl:t ovat todella mukavia ihmisiä ja varmasti myös uskonyhteisössään onnellisia. Leimaaminen on vastenmielinen ilmiö. (Sehän on pohjana esim. rasismissa.)
Miksi ihmeessä sinä nyt haukut samaan yleistävään tyyliin (melkein) KAIKKI ex-vl:t katkeroituneiksi ja epäuskoisiksi, jotka vain himoitsevat tämän maailman huveja ja kapinoivat Jumalaa vastaan?
Tämä palsta ei ole myöskään mikään paikka empiiristen tutkimusten tekemiseksi. Luulenpa, että kyseisenlaisen tutkimuksen tekemiseen vaadittaisiin myös jonkinlaisen psykologin koulutus.
On todella surullista, jos joku on ikuisesti katkera ja on todella surullista, että tälläkin palstalla tehdään jatkuvasti negatiivisia yleistyksiä leimaten kokonaisia tai melkein kokonaisia ihmisryhmiä sellaisiksi tai tällaisiksi (tässä tapauksessa vl:t vs ex-vl:t). On myös surullista, että tällaisia yleistyksiä tekee henkilö, joka on itse yleistyksiä vastaan ja sanoo olevansa uskovainen ihminen, jonka siis tulisi rakastaa lähimmäisiään, myös ex-vl-lähimmäisiään.
Hyvää ystävänpäivää sinulle ja kaikille muillekin.
Toivoisin, että pohdit, miksi halusit nyt yleistää ex-vl:t huonoiksi ja epäuskoisiksi ihmisiksi, katkeriksi ja onnettomiksi.
Eivät juuri kirjoitat tähän paltalle.
Avaaja toikin esille nimenomaan tämän palstan pääasialliset kirjoittajat, heistä muodostuu tietynlainen kuva.
Kyllä me ymmärämme etteivät suurinosa katkeroidu. Jokaisella on kuitenkin lähipiirissä uskosta luopuneita.
Onnittelen kaikkia SYDÄMEN USKOVAISIA VL:a uskostaan.
Minä olen joskus aikoinani elänyt vl-vaiheen elämässäni. Olin vieläpä melko onnellinen vl-uskovainen, mutta jotain tapahtui
minussa tai vl-uskossa, että "lähdin omin jaloin ulos".
Minusta ei kai vain ole ollut vl-uskovaiseksi. Lienenkö liian kriittinen ollut itseäni tai vl-uskovaisuutta kohtaan?
Nyt elän suht` onnellisena näin. Uskoen Jumalaan ja Hänen johdatukseensa elämässäni. En osaa enkä jaksa uskoa mitään muuta kuin Jumalan hyvyyteen ja armoon.
En silti mielestäni ole omavanhurskaskaan. Kaikkea muuta. Haluan nyt elää vain omantuntoni mukaan. Olen huomannut, että kun on rehellinen omantunnon äänelle, itselle ja toisille, on yksinkertaisesti helpompi elää.
Olen kuitenkin kai saanut sellaisen vl-rokotuksen, että jollakin tavalla ajattelen aina vl-laisesti asioista.
Tiedän, että Jumala haluaa kaikkien ihmisten pysyvän Hänen läheisyydessään ja pääsevän kerran taivaaseen, mutta olen kai liiankin kiltiksi ja nöyräksi kasvatettu, koska en itseäni osaa siinäkään ensimmäiseksi asettaa, vaikka kai pitäisi. Taivaaseen kun lopulta niin pieni joukko pääseekään?!
Omatuntonikin on laajempi kuin vl-uskoon soveliasta olisi, enkä osaa enää katuakaan muuta kuin itsekkyyttäni ja laiskuuttani. En "höpösyntejä". Olen alistunut ajatukseen helvettiin joutumisesta, kun en osaa muuta kuin Jeesuksen sovitukseen uskoa. Ja armoon.
En ansaitse autuutta mitenkään.
Suon taivaan ilon teille kaikille uskossa ahkerina kilvoitteleville.
Kirjoittelen eri nimimerkeillä tällä palstalla, sillä minua surettaa ja välillä ärsyttääkin monet vl-uskoon liittyvät "säännöt" ja höpösynnit, sekä kaksinaismoralismi monissa asioissa.
Mutta on myös monia mukavia juttuja, joista iloitsen palstalla ja nauran jopa ääneenkin!
Mielestäni uskon ja uskovaisuuden pitää olla rehellistä, aitoa, ja läpinäkyvää. Sen pitää kestää myös itsetutkiskelua, ja ehkäpä arvostelua ja kritiikkiäkin, mutta myös kehumista ja kiitosta meiltä "helvetin matkalaisilta", "ulkopuolelta räkyttäviltä rakkikoirilta" ja "epäuskoisilta" ja "katkeran kaunaisilta".
ottanut iloisesti ja hyvillä mielin vastaan avaustani :)
En kyllä havainnut omaa kirjoitustani ilkeämieliseksi. Pyydän anteeksi, jos se sinua on loukannut.
Olet samaa mieltä minun kanssani siitä, että täällä panetellaan vl:iä perusteettomasti ja tehdään yksittäistapauksista yleistyksiä. Se ei kuitenkaan ollut minun tekstini sisältö.
Huomiositko muutaman seikan.
- En usko, että kaikki entiset vl:t olisivat täällä kirjoittelemassa. Siksi ei voi pitää yleistyksenä sitä, että väitän kaikkien ex-vl:ien olevan katkeria. En edes kaikkien niiden, jotka täällä käyvät vaan suurin osa tänne kirjottavista.
- Lainaan omaa kirjoitustani "Ne, jotka ovat katkeroituneet ja kapinoivat uskoa vastaan, tulevat tälle palstalle ja vastaavat tähänkin viestiin kertomalla Lapin lisän kera kaikista hirveyksistä ja kauheuksista, mitä KAIKKI vl:t harrastaa ja millaisia he ovat." Ei siis muut ex-vl:t ole täällä palstalla kertomassa omia tarinoitaan kuin vain nämä katkeroituneet tai tätä uskoa "sisältäpäin" kapinoivat.
- "Moitit kaikki tai hyvin suuren osan ex-vl:t katkeriksi, onnettomiksi ja vihaisiksi ja uskoa vastaan kapinoiviksi." Etköhän tässä yleistä minun sanomaani omilla yhdistelyilläsi. En ole edes väittänyt, että kaikki, enkä myöskään puhunut vihaisuudesta mitään.
Surullista ettet tavoittanut tätä minun sanomaani. Halusin sanoa, että katkeruus saastuttaa mielen. Jos sitä ei selvitä, sen yli pitää mennä. Toivon, ettei kukaan olisi katkeralla mielellä. En tunnista syytöksiäsi itsessäni. Samaa katkeruuden tarkastelua soisin sinunkin tutkiskelevan itsessäsi. Kannattaa muistaa se, mikä on tärkeintä: "Tärkeintähän on kuitenkin, että on rauha Jumalan kanssa ja ilo sydämessä sekä synnit anteeksi. Silloin jaksaa katsoa muita ihmisiä ilman katkeruutta ja vihaa. Sehän ihmisellä on päämääränä, että kerran perii Taivaan kodin, tämän maan unelmat,himot ja halut ovat sen rinnalla mitättömiä." (
Jottei tule väärinkäsityksiä,
"Ei siis muut ex-vl:t ole täällä palstalla kertomassa omia tarinoitaan kuin vain nämä katkeroituneet tai tätä uskoa "sisältäpäin" kapinoivat."
Tarkoitukseni ei ollut väittää, etteikö tällä palstalla olisi myös asiallisesti käyttäytyviä ilman katkeruutta kirjoittelevia kirjoittajia.
Miten sinä voit nähdä toisen ihmisen sisälle ja sanoa suoraan, että hän on katkera? Miten se näkyy ulospäin ja millä mitalla mittaat sen määrän? Esim. tästä viestistäni.
toivotuksestasi!
jonka tulkinta on Raamatun vastainen.
Jos luopuu VL:yhteisöstä ei merkitse USKOSTA
luopumista! Kapinointi VL: yhteisöä vastaan ei ole kapinointia USKOA vastaan vaan VL yhteisössä
rehottavaa mielivaltaa vastaan.
Uusi Testamentti ei aseta USKOLLE vl:terästettyjä ehtoja,jotka ovat ihmismielen mukaisia.
VL:yhteisössä ei ole tuota mainitsevaasi Rakkautta
on vain järjen päätelmiä siitä.
Rauha Jumalan kanssa ei edellytä, olemista jäsenenä VL yhteisössä,jossa ei kunnioiteta esivaltaa ja maan lakeja.
siitäkin huolimatta rakkaudellista ystävänpäivää.
Voin lisätä kirjoitukseeni, että myöskään vanhoillislestadiolaisuudesta luopuminen ei tee onnelliseksi, mutta kun minunkaan mielestäni sillä jäsenkirjalla ei tee mitään taivaaseen pääsyn kannalta.
Ja voin vakuuttaa, että se ei muidenkaan vl:tenkaan mielestä ole autuuden ehtona, että on jonkin yhdistyksen jäsenkirja. Esivallan ja maan lakien kunniotusta vl:suudessa korostetaan välillä jopa liikaakin.
"Uusi Testamentti ei aseta USKOLLE vl:terästettyjä ehtoja,jotka ovat ihmismielen mukaisia."
Jos miettii tarkemmin maallistumista, niin se mistä vanhoillislestadiolaiset pidättäytyvät ei ole ihmismielen mukaista vaan se, missä niitä toteutetaan. Esim. ehkäisy, Raamattu ei anna hirveästi tukea sille, että pitäisi turvata ihmisen seksuaalinen tyydytys ilman, että on riskiä saada lapsia.
Edelleen hyvää ystävänpäivää! :)
katkeruus-vouhotus kyllä kummastuttaa. He syyttävät vl-liikkeen jättäneitä katkeruudesta.
Jos joku lyö sinua nyrkillä kasvoille ja sitten moittii, että olet siitä katkera, niin pidätkö häntä aivan täyspäisenä?
Sinällään pidän katkeruuttakin melko normaalina reaktiona vl-liikkeen luopuneille/jättäneille, koska kaikkien kokemukset eivät todellakaan ole positiivisia siitä. Että yhdyn edelliseen kirjoittajaan.
olisi katkera?
Se joka on onnellinen aidosti ja sinut itsensä kanssa, ei hänen silloin tarvitsisi tällaisiin katkeroituneisiin ihmisiin juuttua...Hän jatkaisi matkaansa onnellisena eteenpäin ohittaen nopeasti sellaiset...ellei ole auttava, aidosti muista välittävä.
Jos ihminen on katkera, ei se yleensä tyhjästä tule. Hänelle on sattunut jotain mikä on loukannut häntä. Nekin haavat on parannettava ja oikea uskovainen menee kysymään katkeroituneelta mikä mieltäsi painaa ja koettaa auttaa häntä pääsemään eroon siitä. Ei hylkäämällä häntä uudelleen. Jokainen meistä haluaa oikeutta itselleen.
Katkeroituneidenkin äänet ovat tärkeitä ja niidenkin avulla voidaan saada muutosta aikaan.
Päät pystyyn katkeroituneet, ajatelkaa mitä te ajattelette muista, ei mitä muut ajattelevat teistä!
ps.mukava että ainakin ei-vl:t pystyvät puhumaan myös tällaisesta asiasta ja perustelemaan käytöstä jne. eikä vain heitä raamatun lausetta ja pinkaise karkuun (ei ole niin säälittävällä tasolla tuo keskustelutaito).
Jos itse tapaan katkeran ja vihaisen ihmisen, niin jos mahdollista, kysyn: mitä pahaa sinulle on tehty?
Ei oikea asenne ole sitä, että menee nokkapystyssä ylpeänä ohi ja moittii mennessään 'noita reppanoita'! Tai kutsuu kuin koiraa seuraamaan itseään...
Minä ainakin olen ihan rehellisesti vihainen, pettynyt ja katkera.
Entä sitten? PItäisikö minun vain hymyillä, jos olen vakuuttunut että mulle on syötetty paskaa koko ikäni? Minä olen todella vakuuttunut siitä, ettei jumalilla ja jumalallisilla säännöillä ole elämässäni mitään käyttöä.
Vanhoillislestadiolaisessa kodissa kasvaneena olen käynyt sellaisen aivopesumyllyn läpi, ettei paremmasta väliä. Olen oppinut pelkäämään itseäni kuin ruttoa. Olen oppinut vihaamaan omaa kehoani ja sen tarpeita. Olenhan tunnollisesti kuolettanut lihaani ja sen himoja. Ja nytkö minun pitäisi vain kiitellä, että kiva kiva? Kiva kun jostain vitun vanhasta opuksesta luetaan jotain idioottien kirjoittamia tekstejä ja sitten perustellaan että esim. itsetyydytys on syntiä.
Olen kyllä aiheesta vihainen. 2000 vuotta vanhoilla huhupuheilla pidetään ihmisiä kuin pässiä narussa. Ja johdatellaan itsevihaan ja -pelkoon.
Aion reuhata niin kauan kuin tunnen tarvetta. Minua on huijattu niin törkeällä tavalla. Auts, sattuu..
En ota kantaa siihen, ovatko täällä kirjoittavat ex-vl:t aivan yleisesti katkeria. Pari näkökohtaa kuitenkin:
1) Todennäköisesti katkerilla ihmisellä on suurempi motiivi kirjoittaa tänne kuin ei-katkerilla (mikä puhuu hypoteesisi puolesta).
2) Kriittisyys tulkitaan helposti vl-piireissä 'katkeruudeksi'.
3) 'Katkeraksi' nimittäminen/leimaaminen on yksinkertainen tapa käsitellä kritiikki, riippumatta siitä onko kritisoija todella katkera vai ei.
4) Aiheeton katkeraksi nimittely on omiaan aiheuttamaan katkeruutta.
Sitten se tärkein:
Katkeruutta ei voi käsitellä toteamalla 'onpa katkera' ja jättämällä asian sikseen, vaikka tähän on näköjään suuri kiusaus. Pitäisi kohdata katkeruus ja sen syyt. Miksi ihmisen katkeruus oikeuttaisi jättämään hänet huomiotta, työntämään syrjään kaiken empaattisuuden ja auttamishalun?
edellisten kirjoittajien kanssa.. Katkeruus on mielestäni sallittu tunne. Siihen ei vaan saisi jäädä koko elämäkseen pyörimään, vaan siitä pitäisi päästä yli. Joillekin katkeruuden käsittelyä helpottaa tänne kirjoittelu ja se, että saa anonyymisti purkautua.
Sinä ex-vl, joka aivopesumyllystä puhuit, niin samankaltaiset on kokemukset.. Tosin eri lestadiolaisesta suuntauksesta. Mutta luulen systeemien toimivan samalla tavalla (ainakin kun tunnen myös vl-uskovaisia). Mutta kun joutuu juuri puhumasi aivopesumyllyn läpikäymään niin sitä ei moni arvaakaan millaisia vaikeuksia ja ongelmia se voi ihmiselle aiheuttaa. Ja monenlaisia tunteita.. Katkeruuskin siinä herää toisinaan...
koska olen kanssanne samaa mieltä, että katkeruus ei tule tyhjästä ja sille on myös syynsä.
Minä tiedän, niinkuin moni muukin tietää, että näille vl-palstojen "katkeruuksille" on olemassa ihan oikea ja todellinen syykin, joka on heikkisaarislainen vl-opetus.
Tämä epäraamatullinen opetus tungettiin väkivaltaisesti viralliseksi vl-opetukseksi 60-luvulta alkaen. Tästä alkoi yli 40-vuotinen sekamelska, jota nyt ainakin viidellä vl-palstalla jauhetaan ja joissa puretaan tämän sairaan opetuksen ihmisiin synnyttämiä traumoja.
Sitten kun ei osata, eikä uskalleta käydä perimmäisiin syihin käsiksi, katkeruutta ja kaunoja vaan lisätätään syyttelemällä kaikesta toisia ihmisiä, kun pitäisi etsiä virheitä opetuksesta.
Minusta on täysin selvää, että niin kauan, kun ei uskalleta eikä kyetä myöntämään, että H.S:n opeilla koko vl-liike eksyttettiin pois alkuperäisiltä juuriltaan, niin kauan tämä traumojen käsittely nettipalstoilla jatkuu.
Itse olen sitä mieltä, että vain puolueeton selvitys vl-liikkeen lähihistoriasta viimeisten 6o vuoden ajalta voi tuoda tilanteeseen ratkaisun. Ja ennenkuin tälle selvityksen tekemiselle syntyy edes edellytykset siten, että kaikki tarvittava aineisto on vapaasti tutkijoiden käytössä, kuluu aikaa vielä ainakin yhden sukupolven verran.
Näin, mikäli asia olisi vain pelkästään ihmisten käsissä ja meidän kaikkien täytyyisi vain yrittää kestää, sietää ja jaksaa odottaa. Mutta Jumalalla saattaa olla asialle oma nopemampi aikataulunsa. Näin uskon ja haluankin uskoa.
Ymmärrän viestisi hyvin sitä taustaa vasten, että murehtiminen on Raamatun mukaan syntiä ja ilmeisesti uskot yrität noudattaa tätä Raamatun kohtaa. Poistuuko murhe sitten sillä, että sen olemassaolo kielletään on aivan toinen juttu.
Luuk. 21:34
Mutta kavahtakaat, ettei teidän sydämenne koskaan raskauteta ylönsyömisestä ja juopumisesta ja elatuksen murheesta, ja se päivä tulee äkisti teidän päällenne.
Fil. 4:6
Älkäät mistään murehtiko, vaan olkoon teidän anomuksenne kaikissa asioissa Jumalalle tiettävä, kaikella rukouksella ja pyytämisellä kiitoksen kanssa.
Eihän se, että on lähtenyt ahdistavasta vanhoillislestadiolaisuudesta, tarkoita sitä, että olisi uskosta luopunut.
Miten oikein ajattelet tuon asian?
Eihän usko Jumalaan, ole mitenkään vl-lahkoon sidottu.
He, jotka ovat nähneet paremmaksi erota teidän piiristänne, eivät ole sen vähemmän uskovaisia kuin tekään, jotka olette sinne jääneet.
Sulkeutuneen yhteisönne piirteet, eivät kaikki ole Jumalasta vaan ne ovat maallisia lakeja ja niitä vastaan useimmat eroajat varmaankin kapinoivat, eivät uskoa ja Jumalaa vastaan. On aina oikein ja tervettä kapinoida maallista uskontovaltaa vastaan, jos se aiheuttaa ahdistusta ja mielipahaa, puhumattakaan henkisestä tai jopa fyysisestä väkivallasta, esim. seksiin pakottaminen avioliitossa.
Kukaan ihminen, ei voi määritellä toisen uskon lujuutta. Sehän on ihmisen ja Jumalan välinen asia. Kenelläkään ei ole oikeutta mennä herjaamaan toista ei-uskovaiseksi, varsinkaan silloin, kun tietää, että se tekee toiselle todella kipeää. Se jos mikä, on henkistä väkivaltaa.
Olen samaa mieltä kanssasi tuosta ns. uskon kieltämisestä ja uskosta luopumisesta. Täällä uskon synonyymi on melkein aina vl-usko! Ja sehän on ihan eri asia.
Samoin kun puhutaan uskovaisista niin melkein poikkeuksetta vl tarkoittaa sillä vain vl-uskovaisia eli heitä, jotka ovat vl-seurakunnan yhteydessä tai -rakkaudessa. Ei muita!
Koska en aina halua katkeran leimaa, niin en puuttunut siihen tässä ketjussa! Vaikka se häiritseekin. ;D
Niin ja ärsyttää myös se, että kauhistellaan ja voivotellaan, kun joku on "kieltänyt uskonsa" tai "luopunut uskosta". Ihan kuin olisi itsestäänselvää, että kaikilla semmoinen usko edes on. Itse en ainakaan ole siihen (vl-uskoon tms) omasta tahdosta/vapaaehtoisesti liittynyt. Ei kysytty, haluatko tämmöseen juttuun mukaan. Onko sitten ihme, että haluaa pois...
Voihan sitä vähän katkera ollakin, kun tietää että helpomallakin olisi voinut päästä. Esim. jos vertaa moniin omiin (ei-vl) kavereihin.
Olen samaa mieltä. Kirjoitit tosi hyvin! En minäkäään tosiaan itse päässyt valitsemaan, halaunko tulla kasvatetuksi vl-uskoon vai en. Jo kouluikäisenä tajusin että juuri sitä uskoa nimenomaan en itse halua olla. Vei kuitenkin vielä monta vuotta että sain itseni niin vahvaksi että pystyin jättämään jutun taakse. Se elämäntapa,mihin kotona kasvatetaan, ja jossa kaikki kaverit on, on vaikea jättää pois elämästään. Se vaatii että tavallaan luo itselleen uuden "minän".
Minulla on ainakin mennyt vuosia, että olen oppinut tuntemaan itseäni ja löytänyt asioita, joista pidän, mitä haluan tehdä jne. Kun lapsuudessa/nuoruudessa kaikki oli niin rajoitettua eikä tiennyt mistään mitään. Nykyään pystyn myös paremmin hyväksymään oman taustani. Olen hävennyt sitä (varsinkin nuorempana) tosi paljon, varmasti juuri sen takia kun en olisi halunnut kuulua vl-liikkeeseen, mutta ympäristön mukaan tietysti kuuluin.
Aikaa menee kuitenkin ennen kuin sieltä pääsee pois. Kovin nuorenahan ei ole valmis muuttamaan kotoa. Tuntui kyllä joskus, että sain aika huonot eväät edes pärjätä omillani. Ainakin alkuun, kun oli niin paljon asioita, joista ei ollut mitään käsitystä.
Olen ei-vl:na paljon onnellisempi kuin koskaan. Valitsin vain toisen tavan suhtautua elämään kuin vanhempani.