sain tänään tietää, että kesken on mennyt. viikkoja 7 4. Halusin selvyyttä asiaan kun raskausoireet olivat täysin hävinneet yhtäkkiä, ja verikokeella huomattiin. huomenna mun pitäisi soittaa jonnekkin naistentautien klinikalle, neuvolasta kirjoittivat jo lähetteen sinne. suru ja ahdistus on valtava, vaikkei kai kuuluisi kun ollaan "näin alussa"...;(
Osaisiko joku kertoa, mitä tästä eteenpäin? mitä siellä klinikalla tehdään? joudunko johonkin kaavintaan? olen kuullut että se vaikeuttaa seuraavaa raskaaksituloa, enkä todellakaan sitä halua, tämäkin oli niin kiven takana!! joudunko ottamaan sairauslomaa ja selittämään pomolle ties mitä?
Tuntui kuin elämä olisi murentunut päivällä kun sain tiedon, ja nyt pitäisi vielä jaksaa miettiä tällaisia asioita..
Olisi helpottavaa kuulla, jos joillain on ollut sama tilanne, että mitä tapahtuu seuraavaksi....
Osaisiko joku kertoa, mitä tästä eteenpäin? mitä siellä klinikalla tehdään? joudunko johonkin kaavintaan? olen kuullut että se vaikeuttaa seuraavaa raskaaksituloa, enkä todellakaan sitä halua, tämäkin oli niin kiven takana!! joudunko ottamaan sairauslomaa ja selittämään pomolle ties mitä?
Tuntui kuin elämä olisi murentunut päivällä kun sain tiedon, ja nyt pitäisi vielä jaksaa miettiä tällaisia asioita..
Olisi helpottavaa kuulla, jos joillain on ollut sama tilanne, että mitä tapahtuu seuraavaksi....
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla oli sama tilanne vuosi sitten. Olin menossa jo ekaan ultraan, Viikko 9 kun sain tietää että sikiö oli luollut viikolla 7 1. sain lähetteen naistenpolille. Siellä mun piti itse päättää kumpi kaavinta tai lääkitys. Mutta lääkäri suositteli silloin lääkkeellä poistoa joka on elimistölle helpompaa. otin sen lääkkeen. On se kyllä aika karmee kokemus.Kipuja on ja se sikiö `´syntyy`´. Mä sain kanssa eilen keskenmenon. ainoa hyvä puoli siinä oli että oli niin aikaisessa vaiheessa. Oli jo kolmas IVF. Ei tää helppoa ole mutta pakko jaksaa. Voimia sulle ja mulle...
ivf raskauteni meni samoihin aikoihin kesken kuin sinulla eli viikkoja oli jotain 7 , minulla kaikki tuli ihan spontaanisti pois, ja klinikalla ultralla katsottiin ettei mitään ollut jäänyt, joten selvisin ilman lääkitystä tai kaavintaa, toivottavasti sinullakin vuodon mukana kaikki tullut pois ettei mitään tarvitse tehdä, kaavinnan jälkeen kohdun limakalvo tieten on herkkä ja ohut, mutta lääkkeellisestä hoidosta en niinkään tiedä, turvallisempi ehkä niin. Eikä raskaaksitulo välttämättä kaavinnasta vaikeudu, yleensä jos kaikki menee ok niin voi olla ihan huoletta, tulehdukset ym muut komplikaatiot voivat tieten olla asia erikseen mitkä sitten vaikuttaa..odottelen tässsä kuukautisiani alkavaksi, nyt yli viikon myöhässä, km oli mulla joskus tammikuun alkupuolella, joten jospa ne alkaisi. Nyt vain voimia sinulle ja anna kropan levätä ennen uutta yritystä niin jospa se sitten sieltä taas raskauskin saisi alkunsa
Itsekkin koin keskenmenon 30.10,06 Oli mennyt kesken rv 8 ? vuotelin pitkään, kolmisen viikkoa, ennen kuin keho "sylkäisi" kaikki pois ihan synnytyspolttojen kera. Sen synnytyspäivän olin poissa töistä, ja seuraavan päivän. Kohtu jäi heti puhtaaksi. Ja tulinkin heti raskaaksi ilman menkkuja siinä välissä. Testi oli positiivinen joulukuun puolessavälissä. Poika syntyi kuitenkin yllättäin jo seitsemän raskauskuukauden jälkeen rv31 4. Terve pieni poika, 1860g. Ihmeiden ihme. (olen jo 43 vuotias)
Minä myös olen/olin tietoinen siitä että spontaani keskenmeno jättää kohdun terveempään kuntoon uutta raskautta ajatellen. Kunhan pidät huolta siitä ettei kyseessä ole ollut KU keskenmeno. Jos sinut on ultrattu ja tiedät että se on ollut kohdussa sisällä, niin ei ole estettä spontaaniin keskenmenoon.
Keskenmenon jälkeen moni raskautuu pian uudelleen, ja estettä lapsen normaalille saamiselle ei ole.
Olen lääkkeellisen ja kaavinnan kokenut molemmat. Kaavinta oli siinä mielessä "helppo" että nukkui vaan, mutta se tunne kaavinnan jälkeen, että onko jotain tapahtunut ja onko kaikki mennyt hyvin...se ei ollut kiva. En olisi kaavintaan mennyt jos ei lääkäri olisi pakottanut. Lääkkeellinen sattui hieman, mutta mitäpä sitä ei tekisi jotta seuraavalle raskaudelle olisi otollisempi pohja.
Pahoittelut keskenmenostasi!
Todettiin uuden vuoden kieppeillä,että sikiö oli kuollut viikolla 8.Sain lääkkeet,ja kunnon supistelujen myötä tyhjenin.Verta tuli todella paljon,jouduin käyttämään lapsen vaippoja kolme päivää,kunnes menin lääkäriin heikotuksen vuoksi.Kohtu ei ollutkaan täysin tyhjä ja jouduin kaavintaan. Jälkivuoto oli niukkaa,kesti 3 viikkoa,viikko kuivaa aikaa ja taas on vuotanut tihkutellen 3viikkoa.Anemia on.. Sen lisäksi että KM otti henkisesti koville,kroppa on ihan raatona.
Jos olisin saanut suuni auki siinä tilanteessa,kun sain kuulla sikiön kuolleen ja viiden minuutin päästä jo annettiin pilleriä,olisin ehdottomasti halunnut kaavinnan.Jo ihan sen tuskan vuoksi,minkä aiheutti sikiöpussin pulahtaminen pönttöön..Se teki asian liian konkreettiseksi.
voin sanoa et ahdistus on valtava ja suru suuri, musertava, ja sulla on siihen täysi oikeus!
Sain itse keskenmenon viime syksynä, viikolla 8. Oli mennyt kesken jo viikkoa aikaisemmin (siitä verenvuoto) Menin päivystykseen, ja totesivat että kesken on. Antoivat 2 jotain pilleriä jotka hoitaisivat keskenmenon loppuun.
En tarvinnut kaavintaa. Sairaslomaa kirjoitti 3 viikkoa. Eikä turhaa.. Kotiin päästyäni itkin putkeen 1.5 viikkoa ja kaikki oli yhtä paskaa. Onneksi mies osasi olla tukena..
Pikkuhiljaa alkoi valo paistaa taas risukasaan ja sain itseni liikkeelle, aloitin uuden harrastuksen ja nyt olen kuudennella viikolla. :)
Jaksamista sulle! Rankkaa tulee olemaan, mut muista että sitä ei kestä ikuisesti!
viikko sitten torstaina aloin vuotaa verta, perjantaina ultrassa sanoivat että toinen kaksosista on kuollut mutta toinen oli hengissä ja sydän löi ahkerasti, viikonpäästä katsotaan onko toinen tullut itsestään pois, mielellään ei oteta pois kun toinen on hengissä. Lauantaina tunsin kipua koko päivän ja sitten illalla tuntu et nyt tulee jotain, menin vessaan ja molemmat vauvat putosivat pönttöön. Maanantaina ultrassa kohtu oli aivan tyhjä =( kaksoset tulivat pois raskausviikolla 7
Ajatukset aivan sekaisin, mutta onneksi meillä on kaksi alle 3 vuotiasta jotka auttavat asiasta yli. ja toivottavasti uusi vauva saa pian alkunsa.