Heisan. Tällanen aihe vain askarruttaa, että miksi vanhat ihmiset ja puhujamiehetkin ovat nähneet kummituksia? Ja että jokin vanha puhuja voi totisena puhua saarnastuolissaan esimerkiksi omista kummitus/paholais kokemuksistaan.
Tuoreempien puhujien saarnat ovat näiltä osin aivan erilaisia. Nuoremmat puhujat perustavat puheensa enemmän tieteellisiin asioihin, kun taas vanhat puhujat saattavat kertoa totena edelleen joitain sellaisia, joita ite en jaksa uskoa.
Ennen Jumala saattoi laittaa eläimiä puhumaan. Jopa meidän aikana elää ihmisiä, jotka väittää kirkkain silmin nähneen, kun eläin tai kummitus on heille jotain puhunut. Ja nämä ovat siis vanhoillislestadiolaisia. Eräs tuoreempi puhuja taas sanoi, ettei enkeleitä ja henkiolentoja voi nähdä, koska Jumala on luonut ne näkymättömiksi.
Miksi vanhemmat ihmiset näitä sitten näkivät.
Onko tiede syrjäyttänyt nämä henkipuolen olennot niin ahtaalle, etteivät uskalla enää näyttäytyä edes nuoremmille puhujille?
Miten ennen saatettiin kävellä sateenkaaren päähän, ja nykyään se ei onnistu sitten millään. Olikohan asia niin, että ennen oli helpompi paisutella ja värittää, ja ehkä jopa keksiä juttuja, kun muut uskoivat ne mukisematta.
Luulevatko nuo vanhemmat puhujat, että nuoremmat jaksaa enää uskoa tänä päivänä vaikkapa puhuvaan kissaan. Uudemmat puhujat eivät korosta ihmeitä, eikä niistä edes puhu, koska näkevät ne toissarvoisena. Vanhemmat puhujat saattavat edelleen vakuuttaa puheitaan näillä ihmetapahtumilla. Eräskin naapurissani asuva meikäläinen 70 mies uskoo vahvasti kummituksiin ja on nähnyt Jeesuksenkin silmästä silmään. Ja tämän näky vahvisti hänen uskoaan niin paljon, että ei enää epäile ollenkaan Jeesuksen olemassa oloa. Ainut, mitä hän edelleen sanoo epäilevänsä, että onko Jeesus varmasti Jumalan poika.
Olis oikeesti kiva nähdä joskus puhuva eläin, tai käydä sateenkaaren päässä. Tai kattoa pilviverhon taa, ku siellä enkelit laulaa kuorossa. Miten tämä olisi nykypäivänä mahdollista?
Tuoreempien puhujien saarnat ovat näiltä osin aivan erilaisia. Nuoremmat puhujat perustavat puheensa enemmän tieteellisiin asioihin, kun taas vanhat puhujat saattavat kertoa totena edelleen joitain sellaisia, joita ite en jaksa uskoa.
Ennen Jumala saattoi laittaa eläimiä puhumaan. Jopa meidän aikana elää ihmisiä, jotka väittää kirkkain silmin nähneen, kun eläin tai kummitus on heille jotain puhunut. Ja nämä ovat siis vanhoillislestadiolaisia. Eräs tuoreempi puhuja taas sanoi, ettei enkeleitä ja henkiolentoja voi nähdä, koska Jumala on luonut ne näkymättömiksi.
Miksi vanhemmat ihmiset näitä sitten näkivät.
Onko tiede syrjäyttänyt nämä henkipuolen olennot niin ahtaalle, etteivät uskalla enää näyttäytyä edes nuoremmille puhujille?
Miten ennen saatettiin kävellä sateenkaaren päähän, ja nykyään se ei onnistu sitten millään. Olikohan asia niin, että ennen oli helpompi paisutella ja värittää, ja ehkä jopa keksiä juttuja, kun muut uskoivat ne mukisematta.
Luulevatko nuo vanhemmat puhujat, että nuoremmat jaksaa enää uskoa tänä päivänä vaikkapa puhuvaan kissaan. Uudemmat puhujat eivät korosta ihmeitä, eikä niistä edes puhu, koska näkevät ne toissarvoisena. Vanhemmat puhujat saattavat edelleen vakuuttaa puheitaan näillä ihmetapahtumilla. Eräskin naapurissani asuva meikäläinen 70 mies uskoo vahvasti kummituksiin ja on nähnyt Jeesuksenkin silmästä silmään. Ja tämän näky vahvisti hänen uskoaan niin paljon, että ei enää epäile ollenkaan Jeesuksen olemassa oloa. Ainut, mitä hän edelleen sanoo epäilevänsä, että onko Jeesus varmasti Jumalan poika.
Olis oikeesti kiva nähdä joskus puhuva eläin, tai käydä sateenkaaren päässä. Tai kattoa pilviverhon taa, ku siellä enkelit laulaa kuorossa. Miten tämä olisi nykypäivänä mahdollista?
Vastaukset 5
Vanhimmat
kyllä on olemassa henkimaailma, myös raamatunkin mukaan. Me elämme siinä todellisuudessa minkä me aisteillamme voimme havaita, eli käytännössä kolmiuloitteisuudessa. Joskus voimme nähdä, kokea tai aistia häivähdyksiä pääsääntöisesti havaitsemattomistamme ulottovuuksista, kuten henkimaailmasta. Itselläni on muutamia ihan konkreettisiakin kokemuksia ns. henkimaailman asioista tai enkelikokemuksista. Jotkut ihmisrt kokevat lähes päivittäin jotain "yliluonnollista" ja toiset eivät koskaan, eivätkä he yleensä usko niiden olemassa oloon.
Monet vanhoillislestadiolaiset pitävät kummitusjuttuja tms. ihan höpöpuheena ja mielenvikaisten mielikuvitustuotteena, mutta uskovat Kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään henkeen. Hieman paradoksaalista mielestäni, jos uskoo että Jeesus on henkensä kautta mukana tilanteessa jossa kaksi tai kolme hänen nimeensä kokoontuu, mutta ei usko henkimaailmaan.
Parempi olla uskomatta kummitusjuttuihin. Pääsee helpomalla.
Henkimaailma on olemassa, siitä ei pääse mihinkään. Järjellä ei käsitä eikä ymmärrä tämän olemassa oloa.
Yksi hekimaailman ilmenemismuoto on Saatanan palvonta.
Moni kummitusjuttuista selittyy hallusinaatiolla.
"Monet vanhoillislestadiolaiset pitävät kummitusjuttuja tms. ihan höpöpuheena ja mielenvikaisten mielikuvitustuotteena, mutta uskovat Kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään henkeen"
Varmasti osa pitää noita höpöpuheina, muttei kaikki, kuten esimerkiksi minä. Jumalahan loi henkimaailman, joten miksi henkiä ei voisi olla olemassa. Olihan noita raamatunkin aikana. Minne ne olisi kadonnut. Ehkeivät enää näyttäydy niin paljoa, ku ennen, tai ne halutaan selittää hallusinaatioina. Onko kukaan ottanut selvää, mistä tarkemmin sanottuna hallusinaatiot johtuu, onko ne kenties oikeasti aistimuksia muuten meille aisteille ulottumista asioista.
Meille on annettu kyky aistia ympäristömme kolmiulotteisena. Kenties jos näkisimme useampiuloitteisena kaiken, voisimme nähdä paljon sellaista, mitä emme nyt näe.
Mutta Jumala näkee kaiken, myös sen, mitä me emme näe.
Meidän uskomme ei perustu näkyihin ja ihmeisiin, mutta emme ole mitään kieltämään niitä, mitä muut ovat kokeneet.
Onhan esimerkiksi minun mummoni nähnyt kummituksia, vaikka on vl. Ja tiedän monien muidenkin, kuin minun, uskovan kummituksiinkin.
Mutta me emme palvo kummituksia, eikä vääriä henkiä, joten meille on yks hailee, uskommeko niihin vai ei, jos uskomme kuitenkin Jumalaan, Hänen poikaansa ja Pyhään henkeen. Ja että elämme uskovaisina ja panemme syntejä pois, joita meihin tarttuu.
Kun ihminen tosissaan oikein uskoo johonkin niin alkaa näkemään näkyjä. Ja sillä selvä.
yhteydessä henkiolentoihin jatkuvasti ja hänen kokemuksiaan kerrottiin "oikean uskon todisteena" ympäri Suomen.