Koetteko että saatte riittävästi puhua syövästänne vai joutuuko jossakin hyssyttelemään ja kaunistelemaan asioita? Voiko/pitääkö syövästä puhua? Lisääkö tieto tuskaa vai lievittyykö kipu tiedon myötä?
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2008/02/611723
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2008/02/611723
Vastaukset 11
Vanhimmat
kun saa tietää sairastavansa syöpää tuki on kiven alla useimmalla.Tällaiset vertaispalstat ovat ver-
taansa vaille saa tietoa ja tukea.Usein läheiset ovat hädissään sairastuneen puolesta,jotta heitä ei halua rasittaa.Kovin ei tietokaan ole hyvästä,voi
ahdistaa aikalailla kun lukee mitä kaikkea saattaa
hoidoista tulla jälkioireita.Uusina syövänetäispesäkkeinä ym.
Pitää vain elää tätä päivää ja olla liikaa murehtimatta tulevaa,nauttia tästäkin päivästä.
Se johtuu siitä, etteivät he tiedä eivätkä osaa kysyä. Ennakkoluulo on se syy, miksi syöpää pelätään. Vain syöpään sairastuneet osaavat pitää heitä reaalisesti miten asialaidat on. Syöpäsairaiden on kyettävä vointinsa tai tilansa mukaan selitettävä läheisille ja rauhoitettava heitä. Tai pyytämään kääntymään hoitavan lääkärin puoleen, joka selittää kaikki läheisille. Minä sain ensimmäisellä sytostaattihoidolla monta eri vihkosia
ja luin ne läpi. Sitten annoin läheisille. Tieto tuo tuskaa mutta helpottaa oloa. Täytyy muistaa tosiasia, että täällä Suomessa saadaan hyvää syövänhoitoa! Että sairaat toipuvat hyvin.
Olin eilen toisessa sytostaattihoidossa. Sitä ennen viikkoa lähti päästäni hiuksia.
ovat hyvää informaatiota niin potilaalle,kun läheisillekkin ja niistä seliää oleellisemmat tiedot.Hienosti ovat lähteneet sinunkin hoidot käyntiin,kaksi jo takana.Mukavia ne eivät ole,mutta ne kestää kun tietää parantavan,ja tuhoavan pienen pienetkin syöpäsolut.Sinulle toivon voimia,lepäilja yritä hemmotella itseäsi jollakin kivalla.Tsemppiä:)
vieläkkii paljo immeissii,joille sana syöpä on yhtäkuin kuolema.Paljon pitäs tiettoo levittee niillekkii immeisille,kenellä sitä syöppee ei ou.Se on jopa salattu sairraus-siitä kuiskittaan ja väistellään syöpäläisen kohtaamista,jotta ei tarvihe ottoo mittää kanttoo-tai ehkä suurin syy on se,että ei tiijetä,mitä sairastunneelle pitäs sannoo.Ja kuitenkkii sen sairrauven takana on se sama immeinen,jolle sie eilen huikkasit hyvät huomenet.Viime viikonloppuna läks eräs pitkäaikanen tuttava tästä maailmasta syövän uuvuttamana ja eräs hänen läheisimmisttään ei käyny koko aikana häntä tervehtimässä,koska hän pelekäs syövän tarttuvan hänneen.Voittako kuvitella vielä nykypäivänä tämmöstä?Jos joku sairasttuu diabeteksseen,niin siitä voipi puhhuu,niiku jokapäiväsestä leivästä-miks syövästäkkii ei puhuta niin,koska se on kuitennii sairraus,joka ei vaikenemalla mualimasta hävvii?
Syöpää on monenlaista ja jostakin syövästä lienee helpompi keskustella kuin toisesta. Onhan niitä noloja sairauksia jossakin ohjelmassakin esitelty, tosin lähinnä muita kuin syöpäsairauksia.
Oletan että esim. leukemiasta voi keskustella helpommin kuin myöntää sairastavansa esim. kohdunkaulansyöpää. Vaikka kohdunkaulansyöpään voi sairastua huonon tuurin myötä ja monia muitakin riskitekijöitä on, niin silti joku saattaa kuvitella että kohdunkaulansyöpään sairastunut ihminen on ollut varsinainen seksihurjastelija! Näinhän ei läheskään aina ole, mutta mediassa on rummutettu näistä ennaltaehkäisevistä rokotteista ym. joten luulen ettei kahvipöytäkeskustelussa kovin herkästi viitsi paljastaa jos tätä ko. syöpää sairastaa.
Onhan sitten keuhkosyöpään riskitekijänä tupakointi, mutta ainakin itse tiedän ihmisiä jotka eivät ole tupakoineet ja ovat saaneet keuhkosyövän.
Ja sitten suolistosyövät... Olen joskus hoitanut ihmisiä joilla on suoliavannepussi ja on voinut havaita että tuo asia on ollut heille jossain määrin kiusallinen. Eräällä omaisellani oli avannepussi ja hän vaikka oli seurallinen ihminen, ei enää avannepussin kanssa rohjennut siinä määrin osallistua seuraelämään kuin ennen sairautta.
Ei kaikilla syöpään sairastuneilla ole tarvettakaan alkaa sairaudestaan keskustella muuta kuin harvojen ja valittujen kanssa. Onhan se valinnanvapaus tässä kohtaa jokaisella ja kannattaa miettiä miten paljon asioistaan kertoo sellaisille joiden ei ole pakko tietää.
Nämä olivat omia ajatuksiani eikä ainakaan ollut tarkoitus ketään loukata, saa olla eri mieltä.
kirjutus ja toi miullekkii uussii ajatukssii.Onhan se niin,että jos joku tutun tuttu uteliaisuuttaan tulloo syövästä kyselemmään,niin eipä siinä tie miel assiista puhhuu.Ja miun mielestä on oltavakkii niin,jotta syöppään sairastunu/syövän sairastanu suapi ite piättee,haluvvaako ja missä miärin haluvvaa sairrauvesttaan puhhuu.Ite oon ottanu semmosen linjan,jotta kohtelen sairastunutta samalla tavalla,kun ennennii,mutta jos hiän halluu puhhuu sairrauvesttaan,kuuntelen kyllä,enkä mäne pakkoon,enkä ala vähätellä hänen vaivojjaan alakamalla voivotella ommii sairaukssii.Mutta jos ihan ylleisellä tasolla syövästä puhuttas sairrautena,siinä mistä toisistakki sairrauksista,niin se vähentäs näitä syvvään juurtunneita ennakkoluuloja!
haluaako puhua sairaudestaan tai ei.Mielestäni
ei saisi olla hävettäviä sairauksia.Osa porukasta ei tiedä mitä puhua sairastuneelle,tai vaihtoehtona kertovat ketkä kaikki ovat kuolleet läheltä syöpään
ei kerrota esimerkiksi sydänkohtauksiin kuolleista
samallalailla.
Minä olen turvautunut ammattiauttajaan kun kukaan ystävistäni halua tästä sairaudesta puhua, sanovat että ole reipas niin paranet, eivät edes käy katsomassa mutta kuitenkin tuli 7 ystävänpäiväkorttia, ei se ystävyys ole niitä ystävänpäiväkortteja, ihan kuin olisi spitaali. Ja ammattiauttajalle oli vaikea päästä, sain kaksi viikkoa sitten tietää että gradus 3, pakko saada purkaa ahdistusta, lääkäri määräsi rauhoittavaa mutta keskustelua olen kaivannut ja sitä nyt mielenmterveysseurasta saan. ja syöpäpuhelimen sairaanhoitajan kanssa olen monasti puhunut, tietää paljon ja osaa lohduttaa.
jotta saat apua ammattiauttajilta,avun saanti todella vaikeaa.Kaikki apu kannattaa ottaa vastaan.
Ystävät voivat pelätä,etteivät tiedä mitä sanoaKirjoittele meidän kanssa,mikäli haluat me olemme tuon rumban käyneet läpi,ja toiset käyvät hoidoissa.
Kohtusyövän laatu on adeno gradus 3, siksi minulle annettiin aika radikaaleja hoitoja, leikattu kohtu ja muut pois. Tukka lähtenyt. Joo, oli todella aluksi vaikea sanoa muutamalle ihmiselle, että minulla on pahanlaatuinen syöpä. Käyn myös ammattiauttajalla. Onneksi jotkut osaavat suhtautua minuun hyvin. Ei kukaan ole kaikonnut sairauteni takia, ehkä siksi että kerroin itse ja selitin heille mitä minulle tulee tapahtumaan jatkossa. Mielestäni helppo keino on kertoa itse, jotta syövän pelko hälvenisi kohdatessaan syöpäsairaan eri tilanteessa. Tietysti pitää kunnioittaa sairasta, joka ei halua kertoa mitään sairaudestaan.
olen lukenut että lähes tulkoon kaikilla on sama näillä tällä vakikirjoittajilla
ei se niin vakavaa ole luulen.ota iisisti vaan.