Tiedän kyllä, ettei ole ihan oikea palsta, mutta kun olen äiti ja perheestä kysymys, niin haluaisin kysyä Pohjois-Suomessa asuvilta perheiltä, että pärjääkö siellä maanviljelijänä?
Mitään suuria ei ole haaveissa, vaan ihan normaalia, yksinkertaista elämää. Meidän iskä on vähän vaiheessa uransa suhteen, joten olisko tuo maanviljelijän ammatti yksi vaihtoehto...? Onko kovin vaikeata, tarvitseeko paljon pääomaa, koulutusta jne? Olisin tosi kiitollinen, jos joku vastaisi edes jotakin, josta voisin sitten itse etsiä lisää tietoa netistä.
Mitään suuria ei ole haaveissa, vaan ihan normaalia, yksinkertaista elämää. Meidän iskä on vähän vaiheessa uransa suhteen, joten olisko tuo maanviljelijän ammatti yksi vaihtoehto...? Onko kovin vaikeata, tarvitseeko paljon pääomaa, koulutusta jne? Olisin tosi kiitollinen, jos joku vastaisi edes jotakin, josta voisin sitten itse etsiä lisää tietoa netistä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Osaiskohan jossain kunnanvirastossa joku elinkeinoasiamies tms. vastata noihin pääoma ja koulutus kysymyksiin.
Mutta sen verran lapin tyttönä voin sanoa, että kannattais ehkä asua ensin vuosi tai pari muuten vain lapissa, että oppii nämä olosuhteet. Ja esim. Rovaniemellä voi opiskella kaikkea "maanviljelyyn" liittyvää maaseutu-oppilaitoksella.
Jos ei kovin loistokasta elämää tarvitse ympärilleen, niin kyllä sitä maanviljelijänä varmaan perheensä elättää, jos vaan on ahkera ja sinnikäs. Ja onhan asuminen lapissa halvempaa ku ruuhkasuomessa.
Kun meillä ei ole "mitään" rahassa mitattuna, niin ollaan odoteltu perintöä jolla voisi jotakin ostaa tuolta pohjoisesta, lähinnä jotakin pientilaa tai ihan mitä tahansa jolla voisi elää. Vaikka kädestä suuhun, eihän se nytkään siitä eroa, ehkä saisi tuorempaa ruokaa :) jos voisi ironisoida! Olisi kivaa tietää, jos joku on onnistunut aloittamaan jotakin ilman valmista tilaa, pääomaa ym. Kiitoksia!
raj´hakkaita, siis ainakin velkaa, jos meinaat jotain saada aikaiseksi.
Niin, pientilallinen, pari lehmää, kuttu, kanoja, kukko , pari kissaa, muutama lammas, perunapenkki ja ehkä se kukkapenkkikin...sitten makoilis talvet uuninpankolla ja kirjoittas kirjaa...ahhh...inanaa...
aika haaveilta. Alle miljoonan et kunnon maatilaa osta. Tai no ainakaan alle useiden 100 tuhansien ei homma onnistu. Ja maanviljelyyn tarvitaan kunnon koulutusta, sillä EU vaatii kunnon paperisodan perus duunin päälle. Ja saakohan EU:lta edes tukija jos ei ole koulutusta...? Ja kaiken lisäksi homma on tosi raskasta, ellei löydy sitä hilloo taskun pohjalta investointeihin. Ja maanviljelijällä on vuodessa 25 VAPAAPÄIVÄÄ että revi siitä...! Taidatte elää pää pilvissä jossain vanhoissa suomalisissa maalaisromantiikka elokuvissa... HEI HERÄTKÄÄ eletään vuotta 2008 !!
Ilman alkurahaa on vaikea pärjätä missä tahansa.Halvalla pohjoisesta taloja kyllä saa. Katseleppa vaikkapa Kemijärveltä,sen pohjoisemmaksi on turha mennä, jos meinaa edes omat porkkanat kunnialla kasvattaa.
Mutta entäs konekanta ja sen käyttö. Koneet, kuten traktori lisälaitteineen ovat kalliita. Jonkinlainen koulutus olisi hyvä (Rovaniemi), että niitä osaa käyttää. Ja vaikka pohjoisessa lunta on n.8 kk se ei tarkoita, että lopun aikaa voisi makoilla. Ajattelette ilmeisesti karjanpitoa, koska viljaahan on ammattimielessä turha kasvattaa Oulua pohjoisempana. Napapiirin alapuolella saa vielä kasvatettua omat perunat, porkkanat, marjat, mutta kovimpa on köyhää, jos elämä perustuu pelkästään siihen. Onko kummallakaan sellaista ammattia, josta saisi tuloa kuntakeskuksesta?
Tärkeää on myös pohtia pohjoisen ihmisen sielun elämää. Ei siellä (poismuuttaneena kokemusta) ihminen ole sen jalompi tai parempi kuin etelässä. Ehkä hiukan erillainen, epäluuloisempi uutta kohtaan ja synkempi. Ne jotka eivät ole sieltä lähteneet tekevät joko töitä tai sitten eivät tee ja ryyppäävät. Kyläkouluja ei juuri ole ja siitä luojan kiitos. Ovat ainakin ulkopuolelta tulleille aikamoisia kiusaamiskeskuksia.
Marcus Aureliusta mukaellen: paras ja syvin rauha löytyy ihmisen sisältä. Muutos lähtee itsestä. Mutta jos lunta kaipaa, sitä ainakin löytyy.
Haaveita kannattaa ihmisellä aina olla mutta miettikää vielä tarkasti haavetta maanviljelystä Lapissa. Tai yleensäkään maanviljelijän ammattia. Nykypäivän maanviljelys vaatii monenmoista tietoa ja taitoa. Pääomaa on oltava valtavasti sillä enää ei pikkutilalliset pärjää vaan eläimiä ja peltoa on oltava paljon. Ja sehän tietää myös paljon työtä. Lomittajista alkaa nykyään olla pulaa ja lakisääteisten lomapäivienkin saanti voi olla joskus vaikeaa.
En asu Lapissa, vaan Itä-Suomessa. Monenlaista "maanviljelijää" on tännekin tullut haaveidensa perässä mutta aika pian ovat haaveet karisseet ja ihmiset häipyneet "leveämmän leivän" ääreen. Syrjäseuduilla on pitkät välimatkat ja varsinkin kaupungeista muuttaneille sekin on haaste.
Minulla on myös haave, että muuttaisin Lappiin. Mutta haluan sinne eläkeläisenä, nauttimaan kaamoksen pimeydestä ja sekä kesän yöttömästä yöstä. Saan nauttia elämästä vain olemalla. Ehkä se haave vielä toteutuu.