Hei kaikki ihanat komistukset!
Kun mies ihastuu, niin mihin hän naisessa "jää koukkuun"? En tarkoita nyt oikeastaan mitään ulkonäköjuttuja, vaan enemmänkin sitä, ihastuuko mies esim. naisen hymyyn, ääneen, nauruun, silmien eloisuuteen, puhetyyliin, joihinkin tiettyihin eleisiin, vai mihin?
Ja kun mies on ihastunut, ajatteleeko hän vaikka illalla tuota tiettyä naista, ja mitä hän silloin ajattelee? Ajatteleeko mies, että olisi ihanaa esim. halata naista, silitellä hiuksia, vai millä lailla mies "unelmoi" naisesta.
Itse en ole vielä seurustellut, en ollut treffeillä, pitänyt ketään kädestä kiinni saatika suudellut tai tehnyt mitään muuta "vakavampaa". Usein illalla ajattelen, kuinka ihanaa olisi tuntea ihastuksen kohteen vahvat käsivarret ympärillä, ja vain maata peiton alla ihan lähekkäin.
Kertokaa siis millä tavoin mies unelmoi, vai unelmoiko mies lainkaan. Syttyykö mies vain nähdessään ihastuksen kohteensa vai tapahtuuko päiväunien näkemistä myös komeammalla sukupuolella?
Kiitos jos vastaatte! :-)
Kun mies ihastuu, niin mihin hän naisessa "jää koukkuun"? En tarkoita nyt oikeastaan mitään ulkonäköjuttuja, vaan enemmänkin sitä, ihastuuko mies esim. naisen hymyyn, ääneen, nauruun, silmien eloisuuteen, puhetyyliin, joihinkin tiettyihin eleisiin, vai mihin?
Ja kun mies on ihastunut, ajatteleeko hän vaikka illalla tuota tiettyä naista, ja mitä hän silloin ajattelee? Ajatteleeko mies, että olisi ihanaa esim. halata naista, silitellä hiuksia, vai millä lailla mies "unelmoi" naisesta.
Itse en ole vielä seurustellut, en ollut treffeillä, pitänyt ketään kädestä kiinni saatika suudellut tai tehnyt mitään muuta "vakavampaa". Usein illalla ajattelen, kuinka ihanaa olisi tuntea ihastuksen kohteen vahvat käsivarret ympärillä, ja vain maata peiton alla ihan lähekkäin.
Kertokaa siis millä tavoin mies unelmoi, vai unelmoiko mies lainkaan. Syttyykö mies vain nähdessään ihastuksen kohteensa vai tapahtuuko päiväunien näkemistä myös komeammalla sukupuolella?
Kiitos jos vastaatte! :-)
Vastaukset 32
Vanhimmat
Niin, toiset jäävät haikailemaan vain rintoja ja peppua, toiset miettivät kauniita silmiä ja hymyä, toiset ehkä jotain kauniita sanoja, mitä on hänelle sanottu...
Mä olen joskus haaveillut nimenomaan sitä, että on peiton alla sylikkäin ihastuksen kanssa, joskus miettunyt ihan muuten vaan oloa...
Miehet on niin erilaisia, että on paha mennä yleistämään, itse unelmoin, toiset eivät.
toivottavasti oli jotqain hyötyä, kysy jos jäi epäselvää
Vastauksestasi oli hyötyä, kiitos :). Mukava kuulla, että edes jotkut miehetkin unelmoivat...tulee sellainen "lämmin" olo!
16 v vanha aloitus hei!!
Moi!
No viimeks eilen ihastuin yhteen tyttöön, jonka näin kahvion kassalla.Hän oli omasta mielestäni kaunis tai ainakin mun makuun.Mutta loppuen lopuksi ihastuin häneen vasta silloin kun hän hymyili minulle kassalla sanomastani asiasta.Kävin vielä uudestaan ostamassa jotain ja tyttösellä tippui vaihtorahoja antaessa muutama lattialle jolloin sain taas valloittavan hymyn.Sitä en tiedä oliko hän minusta lainkaan kiinnostunut mutta vielä tänäänkin ajattelen häntä=).Siis mä ainakin unelmoin niistä tytöistä joihin ihastun ,mitä kyllä tapahtuu aika usein=).Sitä mä ainakin haaveilen miten kivaa ois olla yhdessä kyseisen ihastuksen kanssa ja tehdä kaikkea mukavaa.Ei sen väliä mitä haaveissa tekee kunhan se ihastuksen kohde vaan on mukana siinä=)Tosi harvoin tulee kyllä päiväunia ihastuksesta nähtyä tai ainakaan sellaisia missä ois jotain järkeä...=)
Hauskaa kun itsenikin lisäksi löytyy joku, joka ihastuu usein! Kerran mulla kyllä oli sellainen muutaman kuukauden pituinen stoppi ihastumisessa: en yksinkertaisesti vain ihastunut kehenkään, vaikka "tarjonta" varmasti oli ihan ennallaan. Sitten mua alkoi oikein ärsyttää, kun kukaan ei herättänyt kiinnostusta - elämä oli harvinaisen tylsää kun ei tehnyt mieli flirttailla, eikä missään ollut ketään, jonka läheisyydessä olisi tullut sellainen "hullu" ja hermostunut olo. Onneksi toi synkkä kausi meni kuitenkin ohi - nyt vain odotan koulun alkua niin saa taas pientä kutitusta vatsanpohjaan...toivottavasti!
Kun olin yläasteella, ihastuin samalla luokalla olevaan tyttöön jolla oli tummat pitkät hiukset ja sopusuhtainen vartalo. Olen nyt 24-vuotias joten siitä on jo muutama vuosi.
Asia sai hiukan nolon lopun kun erehdyin kertomaan asiasta eräälle tyypille joka juorusi sen koko luokalle. Osa nauroi ja kiusasi, osa ei reagoinut mitenkään, osa piti asiaa myönteisenä. Ihastuksen kohde ei sanonut asiasta koskaan mitään vaikka varmasti tiesi asiasta. Nolotti aika tavalla jälkeen päin :)
Emme tosin olleet muutenkaan kovin puheissa keskenämme koska olimme eri ryhmissä. Emme olleet koskaan vihamielisissä väleissä, emme vain sattuneet ikinä puhumaan keskenämme. Hänessä minua viehätti nimenomaan pitkät tummat hiukset ja sopiva pyöreys. Ei liian laiha, mutta ei lihavakaan.
Tämä kyseisen henkilön olemus onkin vaikuttanut paljon siihen millaista naista pidän kauniina. Pidän silti muunkinlaisista naisista.
Näen häntä silloin tällöin ja aionkin tilaisuuden tullen kysyä että muistaako hän että olin häneen ihastunut :)
En ole itsekään vielä seurustellut enkä tehnyt oikeastaan mitään muutakaan mitä kuvailit ettet ole itse tehnyt.
Ainakin minä unelmoin silloin tällöin että olisi mukavaa vain maata saman peiton alla toisen kainalossa ja kuunnella hengitystä ja sydämen lyöntejä. Mies näkee myös päiväunia, emme vain kehtaa aina myöntää sitä :)
Itse olen romanttinen hupsu joka nostaa naiset jalustalle. Mikä johtuu varmasti siitä etten ole vielä seurustellut vakavasti.
Toivottavasti tämä selvensi asiaa vähän :)
Heips!
Oletko jo kertonut tuolle tytölle, että olit häneen ihastunut? Mitä tyttö vastasi? Heräsivätkö vanhat tunteesi taas pintaan? Et ilmeisesti ole saanut kovin syviä traumoja silloisen juoruilijan tekemisistä, kun kerran nyt olet taas valmis jutskailemaan tytön kanssa...mä varmaan itse en pystyisi kohtaamaan vanhoja luokkakavereita noin hyvin jos mulle olisi tapahtunut vastaavaa. Otan kai kaiken aina vähän ylivakavasti. Aika hassu juttu muuten, en mä muiden asioita ikinä katso mitenkään ankaralla silmällä, kaikki tehkööt mitä lystäävät, mutta itseäni tavallaan koko ajan tarkkailen ja arvostelen liiankin tiukasti.
Omasta mielestäni sä ainakin vaikutat rennolta, sopivan romanttiselta ja mukavalta tyypiltä - miten ihmeessä siis vielä olet vapaana juoksentelemassa? Oletko kenties siinä mielessä samanlainen kuin mä, että et voisi edes kuvitella minkäänlaista seurustelusuhdetta ennen kuin joku henkilö kolahtaa oikein tosi kovaa (molemminpuolisesti) ja että olet nyt vasta pikkuhiljaa alkanut tiedostaa, kuka sinä itse oikeastaan olet?
No, kiitos vastauksestasi ja hyvää jatkoa!
En oo kertonut kun en näe häntä hirveän usein. Ehkä pari kolme kertaa vuodessa. Olin silloin lapsi ja siitä on jo aikaa. Mutta jos näkisin uudestaan saattaisin pyytääkin johonkin vaikka kahville.
Ei jäänyt traumoja. Mutta tiesin etten enää sille juoruajalle usko mitään salaisuuksia. En oo nähnyt häntäkään pitkään aikaan.
Kiitos vilpittömistä kehuista. Lämmitti sydäntä :) Taidan olla juuri sellainen että en rupea seurustelemaan ihan kenen kanssa tahansa. Yrityksiä on ollut muutama mutta joka kerralla tuli rukkaset. Eon ole katkera. Jos toista ei kiinnosta ei sille mitään voi. Oon itsekin antanut yhdet rukkaset. Hän olisi halunnut pitemmälle. Minä en. Ei ollut mun tyyppiäni.
Olisin kyllä halukas aloittmaan vakavan suhteen mutta ei ole vielä löytynyt vastakappaletta:)
Hyvää jatkoa myös sinulle!
No utse ihastun tietty persoonaan/luonteeseen,mutta ensin perehdyn kasvonpiirteisiin,silmiin ja hiuksiin . Hiustensilittely on kivaa :)
Kai se on niin, että naisen ulkonäkö vain herättää kiinnostuksen... jos on kaunis ja sopusuhtainen naaras, kiinnitän häneen huomiota! Tämän jälkeen kaikki pienet eleet, kasvonpiirteet, ääni, hymy, tuoksu tai muu piirre/ominaisuus saa miehen ihastumaan naiseen. Useimmiten kuitenkin monta ominaisuutta pitää natsata, jotta retkahtaa kunnolla... ei kuitenkaan aina tarvitse montaa! Mutta ulkonäkö on mielestäni tärkeä ensivaikutelman antaja, ei tarvitse todellakaan olla missikandidaatti, naaman ja kropan vain on oltava sen piirteiset että kiinnostus herää. Kuten tiedätte: kauneus on katsojan silmissä ja yhtä ainoaa kauneusihannetta ei ole olemassakaan!!!
Näin siis minun käsitykseni mukaan. Tokihan voi tuntea rakkautta ensisilmäyksellä, varmaan hieno kokemus.
Kiitos sinullekin vastauksesta!
Olen itsekin sitä mieltä, että vaikka ulkonäöllä ei loppupeleissä ole juuri mitään merkitystä, niin ulkonäkö on kuitenkin aika usein se, mihin ensisijaisesti ihastutaan. Ja kuten sanoit, kauneus on katsojan silmissä: itselläni on sellainen outo juttu, että huomaan usein ihastuvani miehiin, joilla kaikilla on juuri tietynlainen alahuuli! Eikö olekin hassua? Paljastettakoon nyt sitten vaikka samantien, että pidän sellaisista alahuulista, jotka ovat aavistuksen verran pienempiä kuin henkilön ylähuuli, ja alahuulen täytyy ehdottomasti olla myös hieman taempana kuin ylähuuli! Siis en varsinaisesti siihen huuleen ihastu, vaan henkilöihin, joilta sellainen löytyy. Kuulostipa koko sepustus pelottavan sekavalta...
Rakkaus ensisilmäyksellä olisi todella hieno kokemus, ja uskonkin että se on mahdollista. Luulenpa kuitenkin, että sellainen on aikas harvinaista :(. Mutta toivossa on hyvä elää ;).
mulla olis puolestani semmonen haave että vois vaikka tytön kans kävellä ihan muuten vaan pihalla ja puhella ja kun päästään kotia niin olla niin kauan että ei olisi enää mitään puhuttavaa että kummakki vaan olis hiljaa ja nukahdettais rauhallisesti.
aikanaa vois ehkä kyllästyä mutta noin vaan joskus tuntuu
Tervehdys :)
Kiitos kun kerroit haaveestasi. Mullakin on joskus tuollaisia samankaltaisia "kävelyhaaveita", ja joskus haaveet on taas jotain ihan erilaisia. Olen jopa haaveillut tappelemisesta ja erityisesti sen jälkeisistä sovittelusanoista - aika tyhmää itse asiassa! Oikeassa elämässä en kuitenkaan ole mikään riidanhaastaja: inhoan kinastelemista ja huonolla tuulella olemista. Mua saa ärsyttää kyllä harvinaisen kauan, ennen kuin pinna palaa loppuun. Ja sitten kun raivostun, niin leppyminen ei olekaan kovin nopea prosessi.
Hmm...meninpä vähän sivuraiteille. Mutta samapa se kai on mistä kukin haaveilee ja fantasioi. Sellaiset jutut on ihan vaan omaksi iltojen iloksi kai tarkoitettukin ja arkielämä toimii sitten ihan toisella tavalla.
Mä luulen, että ihastuminen on aika yksilöllistä. Tää saattaa kuullostaa vähän pimeältä, mutta omalla kohdallani eräs voimakkaasti vaikuttava on tietynlainen "kohtalonomaisuus".
Toki ulkonäön tulee olla hyvin kaunis ja iloiset silmät ja hymy ovat tärkeät.
Kauniita ja kiinnostaviakin naisia tulee vastaan päivittäin, mutta heistä sitä ei ole millään lailla "riippuvainen". Ajattelee vain ihan leikillään, että mitenhän voisi flirttailla, herättää kiinnostusta.
Mutta ihastus pistää ajatukset sekaisin. Ei sitä pysty edes unelmoimaan kun ajatukset ovat niin pyörällä, ettei mistään saa kiinni. Yrittää vain epätoivoisesti keskittyä tavalliseen elämään. Mä en ole kovinkaan montaa kertaa elämässäni ihastunut ja mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä harvinaisempaa se on. Onneksi kuitenkin mahdollista.
Olen jotenkin "kateellinen" sinulle kun olet vielä niin paljon itseäsi säästänyt. Ymmärrettävästikin pystyt paljon herkemmin päiväuniin, näkemään ihastuksesi kuvan silmissäsi. Minä vain haluaisin olla häntä lähellä.
Moikka!
Voih, älä toki ole mulle kateellinen millään lailla. Välillä tuntuu, että olen liiaksikin jäänyt pelkkään unelmointiin kiinni ja sitten kun tosielämässä tulisi joku mahdollinen tsäänssi niin menen ihan lukkoon...olen varmaan tuomittu vanhaksipiiaksi ikuisesti :(.
Vaikka unelmoinkin paljon, en silti oikeastaan selvästi koskaan näe ihastukseni kasvoja silmissäni, vaan päiväunissani elän enemmänkin sellaisessa "tunnelmatilassa", eli en välttämättä edes aina ajattele jotain tiettyä henkilöä, vaan yritän ihan yleisesti päästä sellaiseen ihastumistilaan: tuntea jonkun kädet ympärillä, istua jonkun kainalossa katsomassa telkkaria, kävellä jonkun kanssa vesisateessa jne..
Välillä läheisyyden kaipuu on ihan hirveän kova. Sitten sitä miettii jossain huoneen nurkassa, että miksen voisi ottaa vähän rennommin ja vapaammin tehdä tuttavuutta ihmisten kanssa vaikka he eivät ensisilmäyksellä mitään suuria tuntemuksia herättäisikään. Mutta luultavasti "säästelen" itseäni vielä niin kauan, että joku todella vie jalat alta ja lähettää jotain vastakaikua omille ihastuneen silmäyksilleni.
Minusta nuo kaikki asiat liittyy jotenkin ulkonäköön.
Minä yritin olla ajattelemata koko ihmistä, se oikea ihastus tulee kohdalle jos on tullakseen. Siinä sekoaa koko pää jos rupeaa liikaa pohtimaan. Joka tapauksessa minun ja sen ihastuksen tarina päättyi aika nolosti, vaikka olisi voinut käydä toisinkin.
Kertoisitko lisää omasta tarinastasi...kuulostit hieman hajamieliseltä. Siinä olet ainakin oikeassa, että jos liikaa pohtii (koski asia mitä vaan), niin päähän siinä sekoaa. Joskus on varmaan vain parempi olla liikoja pohtimatta ja antaa asioiden edetä omalla painollaan.
Kuulostinko? Minä olen joskus hajamielinen.
No minä olin rakastunut yhteen tyttöön joskus kauan sitten. Sitä rupesi herkästi miettimään mitä se toinen tekee ja seurusteleeko se jne. Siinä rupeaa herkästi kuvittelemaan kaikenlaista. Jälkeen päin huvittaa ajatella mitä sitä teki nähdäkseen ihastuksensa kohteen. Kumminkin minun tarina oli onneton. Hempukka ei paljon viitsinyt välittää minusta. Joten ajattelin ottaa opikseni. Eihän kaikki naiset tietenkään ole samanlaisia äkäpusseja. On varmaan ihan mukavia ja ymmärtäviä ihmisiä, jotka osaa sanoa hienovaraisesti asiansa, eikä tule kassia päähän. Se oli kuitenkin opetus että ei voi saada kaikkea mitä haluaa.
Kyllä me miehetkin haaveillaan, vaikka siitä ei tosiaan pahemmin puhuta. Itse olen todella ollut ihastunut viimeksi 15-vuotiaana, joten mitään aikuisiän kokemuksia ei ole. Kuitenkin, kyllä se ihan pelkkä läheisyys käy usein mielessä, kun naisia noin yleisesti ajattelee. Eli juuri sitä sylissä pitämistä ja hengityksen kuuntelua.
Se mihin sitä sitten naisessa ihastuu, on melkeinpä mahdotonta sanoa. Ainut mitä tähän uskallan vastata on, että kokonaisuuteen. Siihen ainutlaatuiseen upeaan ihmiseen. Mikään yksittäinen tietty ulkonäköseikka ei "laukaise" ihastumista, kuten olet varmasti jo oivaltanutkin.
Kiitos vastauksestasi,
Tekstisi luettuani rupesin oikein ajattelemaan, että eipä me tytötkään paljon nimenomaan haaveilusta taideta puhua. Siis kyllähän ihastumisista ja miehistä tietysti kikatetaan, mutta en ainakaan itse menisi kavereilleni kovin yksityiskohtaisesti selostamaan, mistä iltaisin haaveilen. Täällä netissähän voi periaatteessa vapaasti selittää mitä vaan kun omasta henkilöllisyydestä ei tarvitse kertoa yhtään mitään.
Mullakin tuo samainen 15 vuoden ikä oli aika merkityksellinen yhden ihastumisen kannalta. Oltiin lomamatkalla ja ihastuin yhteen poikaan siellä aivan tulisesti. Mulla on siitä yks valokuvakin, ja joskus vieläkin sitä katselen haikeana. En vaan koskaan saa tietää kuka tuo poika oli, tai edes mistä maasta se oli kotoisin. Nyt sitten riudun täällä ja mietin, että ehkä vielä joskus sattumoisin törmään siihen. Toisaalta, mun olis ehkä jo korkea aika päästä siitä yli, ja osittain olenkin päässyt. Ja taas toisaalta, joskus jää miettimään, miksi juuri se tyyppi on kaikki nämä vuodet ollut mielessä...mitä jos se olisikin ollut elämäni rakkaus?
Kaunis hymy ja rentouttavan lempeä ääni halkaisee suurenkin kallion :)
Ajattelen ihastustani iltaisin. Halaan peittoa ja saatan kuvitella, että juuri hän olisi vieressäni. Saatan antaa suudelman peitolle -- hänelle.
Kun tapaan henkilön, niin tuntuu kuin salama olisi juuri välähtänyt vieressäni.
Täytyy sanoa, että kun luen tekstiäsi, niin tuntuu että meissä olisi jotain samaa.
...kun tänä iltana halaat peittoa ja annat sille suudelman, niin lähetä se halaus ja suudelma minulle. Minä sitten toisessa päässä teen samoin ja lähetän ne sinulle. Näin me kummatkin saamme pikkiriikkisen enemmän läheisyyttä :).
Olisi hauska saada oikein tieteellinen tutkimus siitä, kuinka paljon meitä tyynynhalaajia täällä oikein tallustaa. Uskoisin, että lukema on aika korkea... Pelkään, että kun sitten joskus (toivottavasti) seurustelen, niin saatan olla jopa liian hellyydenkipeä, ainakin aluksi. Olisi hyvä jos se poikakaverikin olisi yhtä hellyydenkipeä, niin voisimme sitten parannella toinen toisiamme ihan rauhassa!
Hymyyn. Siihen kyllä voi kertakaikkiaan ihan jäädä koukkuun. Itsellänikin pyörii aina aika-ajoin erään ihanan kakskymppisen naisen ihana hymy mielessä omassa rauhassa ollessani... Sitäkään ei ole näkynyt koko kesänä :(
Itse olen riutunut koko kesän yksien käsivarsien takia! Voi kunpa koulu jo alkaisi...pitäisikö tehdä aloite?
Kiitos vastauksestasi ja onnea naisrintamalla ;)
Kait eri ihmiset ihastuvat eri asioihin riippuen tilanteesta, mutta näin yleisesti ottaen eiköhän kaunis hymy kolahda jokaiselle miehelle. Mikään ei piristä päivää paremmin, kuin esim. bussissa nainen katsoo silmiin ja hymyilee kauniisti.
Ja jos mies ei ole tunnevammainen idiootti niin tottakai sitä ihastuksen kohdetta ajattelee myös juuri kuvailemallasi tavalla, eikä pelkästään seksifantasioiden kohteena. Ei naiset ja miehet loppujenlopuksi tässä asiassa niin erinlaisia taida ollakkaan, miehet eivät vaan uskalla puhua näistä jutuista edes humalassa.
Jeps, kyllä se hymy kai monille on sellainen tärkeä seikka. Sitä ei ehkä niin erityisesti huomaa silloin kun se puuttuu, mutta jos joku ventovieras hymyilee mukavasti vaikka kadulla vastaankävellessä, niin minä ainakin rallattelen hyväntuulisena koko päivän.
Hymy on tavallaan sellainen henkinen voimavara, josta yhtäkkiä alkaa saada kummasti virtaa. Kerrankin menin kouluun huonovointisena (henkisesti fyysisesti) ja koko päivän pelasti se, kun eräs poika, johon en ollut koskaan kiinnittänyt mitään erityistä huomiota, avasi mulle oven ja hymyili vähän ujosti kun kiitin sitä.
Kiitos vastauksestasi ja hauskaa kesää!
Olet 36 nyt ja kirjoitellessasi 20 mulla räjähtää tajunta näin tärkeiden asioiden äärellä
Kyllä se on se kokonaisuus. Kaunis hymy, kontakti, halaus ja katse. Hyvä kroppa ei ole haitaksi. Se Fiilis oli ekalla kerralla niin uskomaton, et perhoset saattoi tulla jopa vatsasta kun jännitti.
Yks ystävä (nainen) kertoi et hänellä ensinäkemällä polvet notkahti. Joskus se voi olla ensitapaaminenkin.
Heipähei!
Onneksi teistä miehistäkin löytyy jännittäjiä - itse olen aikamoinen hermoilija, mutta onneksi olen sentään hieman oppinut rauhoittelemaan itseäni eri tilanteissa.
Niin, kyllä se ensivaikutelma taitaa olla aika tärkeä, vaikka sitä ei koko ajan aktiivisesti tiedostakaan. Mutta jos näkee jonkun tyypin ekaa kertaa ja se on aivan järkyttävän idioottimainen, niin eipä se sama tyyppi enää myöhemminkään paljon sytytä vaikka käyttäytyminen olisikin aivan toisenlaista. Ja toisaalta, jos on saanut oikein tosi hyvän ensivaikutelman jostain, niin vaikka sitten myöhemmät tapaamiset olisivat hieman erilaisia, niin voi ehkä helpommin ajatella ettei tuo tyyppi kuitenkaan pohjimmiltaan ihan dorka ole!
Hauskaa kesänjatkoa ja laita tyttöjen polvet notkumaan!
Riippuu niin naisesta, useimmiten se on silmät tai hymy. Ensinmainittu varmaan useimmiten. Elämäni suurin ihastus tähän mennessä oli aika jännä tapaus, ulkonäöllisesti hänessä ei ollut kovin paljoa, mikä minuun normaalisti iskee, mutta kokonaisuus oli ah niin mahtava: ääni, hymy, katse...kaikki kolahti. Niin ja punaiset hiukset. :)
Mä haaveilen että saisin istuskella ihastukseni kanssa kaikessa rauhassa vierekkäin. Vaikkapa niin että hänen päänsä nojaa mun olkapäälle tai toisin päin. Toinen ehkä moiskauttaa toiselle herkän suudelman silloin tällöin.
Mäkään en ole vielä seurustellut, joten fantasiat on edelleen toteutumatta ja toivoisin niiden toteutuvan mitä pikimmiten. Treffeillä kyllä olen ollut, mutta niillä ei ole tapahtunut mitään.
Mutta sitten toinen asia... Ollaan aika samassa tilanteessa ja melkeinpä samanikäisiäkin. Oon monasti miettinyt, että ois kiva vaihdella ajatuksia sunlaisen ihmisen kanssa. Niinpä jos sua kiinnostaa moinen ajatustenvaihto, niin otapa ja kirjoita jotain tohon allaolevaan osoitteeseen.
[email protected]
Terve ja kiitos vastauksestasi =)
Aika samanlaisia ajatuksia meillä tosiaan taitaa olla... On helpottavaa niin monesta vastauksesta lukea, että miehetkin todella unelmoivat. Ehkä sitten joskus jos joku mut huolii niin voin ainakin ihan rauhassa istua sen jonkun vieressä käsikädessä ja uskoa, että hänkin ehkä ihan oikeasti haluaa samaa, eikä tee sitä vain jostakin "velvollisuudentunteesta" tai pelkästään miellyttääkseen minua.
Olen ihan imarreltu kun annoit sähköpostiosoitteesi. Olen tosissani miettinyt mitä mun pitäisi sen suhteen tehdä, ja siksi vastaaminenkin viestiisi on kestänyt näin kauan. Luulen, että on kummankin kannalta parempi, jos en kuitenkaan tartu tarjoukseesi: mä oon siitä vähän hankala ihminen, että jos ryhdyn johonkin, haluan tehdä sen mahdollisimman hyvin. Eli jos kirjoittaisin sulle jotain, haluaisin kirjoittaa paljon ja pitkästi, mutta mulla ei juuri tässä elämänkohdassa ole siihen riittävästi aikaa. Koulu vie hyvin suuren palan elämästä, ja lisäksi mulla on ympäri maailmaa muutama kirjettä odotteleva ystävä.
Vaikutat ihan hirveän mukavalta tyypiltä, ja en vieläkään ole täysin vakuuttunut, teenkö oikean ratkaisun. Mutta kukaties me vielä jossain jonain päivänä törmätään... itse vaikutan tällä hetkellä Turussa, joten sieltä mut voi hyvällä tuurilla bongata ;).
Lämpöiset elokuunjatkot, ja toivokaamme fantasioidemme pian toteutuvan!
On mukava ihastua! Olen jotenkin vähän väärän näköinen että saisin ihmisiä ihastumaan tai sitten se tapahtuu vähän väärällä tavalla! Mutta omia kuvitelmia ja ihastuksia ei mikään reaalimaailman hätkähdyttävyys oikein siirrä pois vaan kuvitelmia ja ihastuksia voi mielessä pitää aina!