Hikiä puskee, ahdistus painaa, kuolonhimo mielessä, äärimmäinen tuska masennus kipu helvetti koko elämä on virhe. Suurin virhe mitä ikinä voi olla.
Enkö minä perkele saa kuolla jossain auto-onnettomuudessa. Aivan hirveä päivä taas upotanko puukon taas käsivarteen en tiedä mutta sen tiedän että raivoa on pää täynnä tulen hulluksi nyt tulen hulluksi. Auttakaa joku elämän enkeli ota minut sinne tuonelaan jo en tahdo kellekään mitään pahaa. Miten elämä voi olla tällaista. Olen sanaton miten hitossa tämä on totta painajaista kauhua elämä on uskomattoman hirveää oksettavaa AHDISTAVAA
Enkö minä perkele saa kuolla jossain auto-onnettomuudessa. Aivan hirveä päivä taas upotanko puukon taas käsivarteen en tiedä mutta sen tiedän että raivoa on pää täynnä tulen hulluksi nyt tulen hulluksi. Auttakaa joku elämän enkeli ota minut sinne tuonelaan jo en tahdo kellekään mitään pahaa. Miten elämä voi olla tällaista. Olen sanaton miten hitossa tämä on totta painajaista kauhua elämä on uskomattoman hirveää oksettavaa AHDISTAVAA
Vastaukset 8
Vanhimmat
kauheeta kuulla miten jollain on oikeesti noin paha olo. et kai oikeesti ajattele noin? :/ tien et tää kuulostaa ärsyttävältä ja alkaa vituttaa vaa lisää mut oikeesti kaikki selviää viel.
muaki vituttaa nyt niin kaikki et en oo parii viikkoo ees käyny koulus ku ei vittu jaksa. tärkeimmät ihmiset lähti elämästä nii mitä jää? ei mitää. tekis mieli vaa kuolla pois, mut en anna kuoleman voittaa. kerran tää vaa eletää ja mä vittu elän tänki paskan täysillä läpi ja kuolen sit ku sen aika on.
Kuolemasta, se auttaa.
herran siunausta!
Miksi sinulla on noin paha olo? Haluatko kertoa? Jospa joku täällä osaisi jotenkin auttaa/neuvoa?
olen hoito alalla ollut töissä ja siellä on ihmisiä jotka rukoilevat pääsevänsä pois kivuista ym ja ikää on niin paljon että ei oo muuta kun maata sängyssä.ja on muutenkin ihmisiä jotka eivät halua elää syitä on monia...miksi niitä ei oteta pois...mutta minun nuori velupoika elämän intoa täynnä.vietiin yhtäkkiä pois sairauskohtauksen takia..oli niin kertakaikkiaan elämän intos täynnä...enemmän kuin mulla on koskaan ollut vaikka mulla on perhe ja lapset......niin positiivinen ja auttavainen nuori mies kuin vain voi olla...sillä en usko jumalaan ollenkaan enään ja näyttää että lapsenikin sanoo että jumalaa ei oo olemassa kun rakkaan enon vei pois...ja näinhän se on .jos jumala olis olemassa se valitsisi kohteet erin lailla....ne pääsisivät pois jotka haluaa ja ovat niin sairaita että joutuvat kitumaan sängynpohjalla..eikä helpotusta tuu...
jumala on sadisti
ihminen ! Ei me voida käsittää maailman Luojan ja ylläpitäjän aivoituksia, sillä ne on ihan eri sorttia kuin Hänen luomansa ihmisen pää, aivot, tiedollinen ymmärrys. Näin mä käsitän, enkä pysty syyttämään Jumalaa asioista.
Ei kai Jumalan tarvii olla yhteistyössä ihmisen kanssa, joka sitä ei tahdo. Olen kuullut ja ymmärtänyt, että Hän on hyvin hienotunteinen; ei tule pakosti ihmisen elämään. Tarjoaa kylläkin (evankeliumin sanoman välityksellä uskovien kautta) Jeesukselle antautumista ratkaisuksi Jumala-yhteyteen pääsemiseksi. Ei tuu väkisin.
On kai maailman pallolla muitakin KYSYMYKSIÄ, kuin että miks' joku elää, miks' joku kuolee. Eihän ihminen VOI tämmöisiä tietää? Lääketieteen kehitys ja saatavuus pitää ihmisiä hengissä tosi vanhoiksi sekä myös länsimainen hyvä ravitsemus. Ei tämmöistä "ongelmaa" kehitysmaissa ole. Siis ihminen on itte ollut 'kunnianhimoinen' elämän laadun (muka) parantamisvimmassaan. Käy niin, että eletään sairastaen liian kauan?
Kun syyttelee Jumalaa, niin asettuu kuin Hänen yläpuolelleen, Häntä viisaammaksi ja Häntä neuvomaan? Jos se jotenkin helpottaa, niin siitä vain, mutta tässä kyllä vaikuttaa, että katkeroittaa tuommoinen väärinymmärrys.
Miten se 'jumala' sitten justiinsa tämmöisissä kysymyksissä mieleen tulee eikä missään muissa asioissa (kuten elämäntyyli) Hänen ajatuksensa ja tahtonsa kiinnosta. Tätä tämä ketju yhtenä asiana pisti minut nyt miettimään, ja julkituomaan. Haluan tekstilläni tuottaa näkökulmia.
Tietysti, jos se helpottaa, että purkaa mieltään 'jumalalle', jos se jotenkin helpottaa, niin mikä siinä, kyllä Hän sen kestää, mutta ihminen siinä on aika heikoilla ja hukassa kuitenkin edelleen. Minusta Jumalan etsiminen on hedelmällisempää kuin torjuminen?
En mitenkään väheksy kunkin teistä inhimillistä tuskaa, epätoivoa, surua, mutta halusin vain tässä miettiä tätä Jumala-näkökulmaa...
Muutoin otan suuresti osaa kaikkeen tuskaan ja surkeuteen. Itsekin olen keskivaikeasti masentunut, riittävästi surkeutta ja yksinäisyyttä. Minulta kuoli neljän vuoden aikana kolme omaista ja yksi lähisukulainen. Ei mulle tullu tommosta miksi-ihmettelyä? Onhan aikojen alusta tiedetty, että ihminen syntyy - ja kuolee. Onhan kai tuo asia helppo uskoa kuitenkin, että niin se menee! Iankaikkinen Hyvä Elämä on kuitenkin mahdollinen kuoleman jälkeen...
Niin, hmmm ?