Monesti mietin..

olet ainutlaatunen

kultainen, jos olisit sinä kultainen. Älä ota kaikkea sanottua totuutena, joskus käy niin, että toinen hermostuu hetkellisesti, sanoo ikäviä asioita ja katuu jälkeenpäin. Olet takuulla mies, jos et tuota ymmärrä. Kukaan ei voi sinua korvata. Ei mitenkään. Anteeksi sanani. En tarkoittanut niitä.

pelkkiä kuvitelmia,niinkuin noissa muissakin,
voi helvetti,etkö osaa ollenkaan puhua oikean ihmisen kanssa?
voi jeesus sentään,että ihmisten on vaikea puhua.

vähän enemmän.

En ole korvaamassa sinua kenelläkään. Mitä korvaisin?! Ethän ole antanut minulle mitään, leikkinyt vaan kuin jollain rikkinäisellä mollamaijalla ja pitänyt itsestäänselvyytenä.

Pidän joistakin piirteistä sinussa tavattomasti, sellaisesta sinusta kuin olit tänään ja joskus kauan sitten. En kuitenkaan voi olla sinulle se, mitä haluat ja haet. Et tunne minua etkä näe pientä hivettäkään siitä pimeästä maailmasta pääni sisällä ja ristiriidoista, jota repivät minua. Et ole halunnut ottaa selvää millainen olen vaan luonut minusta illuusion, josta olet pitänyt epätoivoisesti kiinni, vaikka koitin tehdä sinulle asian selväksi jo kauan sitten.

Minun ja muiden välit eivät kuulu sinulle eivätkä kenellekään muulle ulkopuoliselle. Yksityisyys on minulle tärkeää ja pidän siitä kiinni hinnalla millä hyvänsä. En aio kääntää veistä sydämessäsi kauaa, sillä todennäköisesti lähden pian kauas pois vuosiksi.

Elämä jatkuu. Et ole ainoa, jota on sattunut ja joka on revitty rikki. Minä en ole ehjä koskaan.

"Sä olet hiljainen ja
kovin synkkä kun sut varjoissa nään
kesäisen yön yksinään
Me luodut toisillemme oltiin niin luulit kai
katkerana välttelet nyt katsettain

Mua kaivata saat, katsoa saat
vaikka en ollutkaan se oikea

Satuprinsessaa sä oottaa saat
Vaikka päivies päähän koskaan et sellaista löydä
Satuprinsessaa ei ollutkaan
Vain pieniä hyviä hetkiä jotka sä itsekin kai nyt näät"