Olen reilu parikymppinen poika ja olen nyt kesän asunut vanhempien luona.
Isäni 55-vuotias on yleensä ollut kohtuu rauhallinen ja mukava, mutta nyt kun kesän ajaksi olen muuttanut kotia niin huomasin seuraavaa:
-Kokoajan neuvomassa miten mikäkin asia pitäisi tehdä. (niin minulle kuin äitillenikin)
-Raivoaa jokaisesta pikku asiasta. Kuten kengistä, kahvinkeitosta, auton öljyistä jne..(niin minulle kuin äitillenikin)
-Etsii muiden tekemisistä aina huonon puolen ja valittaa ja valittaa.
Mitenkä ihminen voi tressata jokaisesta pikku asiasta noin paljon. En pahemmin ole kunnon puheväleissä isäni kanssa, koska ihan mistä vain puhuu, niin varmasti asiasta löytyy valittamisen aihetta ja räyhääminen alkaa taas.
Kuuluuko tämä ikään? Millä tavoin? Mitenkä asiaan pitäisi suhtautua? (nykyään en paljoa jaksa tressata tuosta valittamisesta).
PS: Itse en anna tekemisistäni sen enempää valittamisen aihetta. Ja tulen myös äitini kanssa hyvin toimeen.
Isäni 55-vuotias on yleensä ollut kohtuu rauhallinen ja mukava, mutta nyt kun kesän ajaksi olen muuttanut kotia niin huomasin seuraavaa:
-Kokoajan neuvomassa miten mikäkin asia pitäisi tehdä. (niin minulle kuin äitillenikin)
-Raivoaa jokaisesta pikku asiasta. Kuten kengistä, kahvinkeitosta, auton öljyistä jne..(niin minulle kuin äitillenikin)
-Etsii muiden tekemisistä aina huonon puolen ja valittaa ja valittaa.
Mitenkä ihminen voi tressata jokaisesta pikku asiasta noin paljon. En pahemmin ole kunnon puheväleissä isäni kanssa, koska ihan mistä vain puhuu, niin varmasti asiasta löytyy valittamisen aihetta ja räyhääminen alkaa taas.
Kuuluuko tämä ikään? Millä tavoin? Mitenkä asiaan pitäisi suhtautua? (nykyään en paljoa jaksa tressata tuosta valittamisesta).
PS: Itse en anna tekemisistäni sen enempää valittamisen aihetta. Ja tulen myös äitini kanssa hyvin toimeen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
jos jääkaapin ovi käy koko ajan...Aikuinen kolli syö kalliita ruokia vanhempien piikkiin. Taitaa kohta tulla äkkilähtö. Jos isäsi on sulle reilu niin antaa 100 metriä etumatkaa...Toisaalta voihan se olla niinkin että faijallas on toinen nainen työn alla.
tommottii haastelet.
Voi iskällä olla vaihdevuosioireet päällä.
Kun parikymmentä vuotias nuorimies elinvoimaisuudellaan muistuttaa ukonrähjää katoavaisesta ajasta, jota ei takaisin saa, menee siinä monelta mieheltä pinna.
Asun siis vain kesän verran kotona. Kämpän hommaaminen kun on niin vaikeaa. Ja heti olen pois lähdössä kun asunto vain löytyy.
Hoidan oman tonttini kunnialla ja huolehdin päivittäisistä hommista. Ostan omat ruokani tai kotitöitä teen vanhempieni hyväksi.
En siis ole laiska vanhempien nurkissa pyörijä. Joka asuu kotona ja elää vanhempien varoilla. Vaan itsenäinen ja aikuinen opiskelija.
PS. Toisesta naisesta ei todellakaan ole puhetta.
Olen vähän tämmönen pystykankea mies enkä osaa sanoa asiaa muuta kuin suoraan. Mutta nämä isä/poika suhteet on helkkarin kinkkisiä, täältä ei taida apuja löytyä sulle. Tuo juttu elinvoimaisuudeta voi pitää paikkansa, kyllä 50 jo alkaa mies olla ehtoopuolella mutta kyseessä on sentään oma poika ja suvun jatkaja..olis ukko tyytyväinen jos et huumepiikki persauksessa kotona pyöri..
Kyllä se voi johtua hormonaalisista syistä, testosteronin väheneminen tapahtuu tuossa iässä ja voi aiheuttaa tuollaisia oireita, väsymystä ja pinnan kireyttä. Sekin että ei jaksa enää samalla tavalla kuin nuorempana hermostuttaa ja tekee katkesaksi, omien voimien rajallisuus ja stressi yleensä. Voi olla myös työ- tai rahahuolia, jotka noin purkautuvat.
Vaikea siihen on toisten vaikuttaa muuten kuin olemalla kärsivällinen. Hormonilääkitys auttaa monia, mutta joillekin miehille on liian vaikea sitä tarvetta myöntää. Todennäkäisesti tilanne taas myöhemmin tasaantuu. Yritä olla välittämättä, päästä toisesta korvasta ulos, kun vastaan väittäminen on kuitenkin turhaa. Sinä vaikutat joka tapauksessa fiksulta tyypiltä ja sulla on täysi oikeus olla kotonasi. Se on aina sinun perheesi ja kotisi, vaikka sinulla olisikin jo oma elämä muualla ja vastuu itsestäsi siirtyy yhä enemmän sinulle. Ehkä tämä on sellaista vaikeasti määriteltävää välivaihetta, isä vaatii sinulta aikuisen vastuuta, mutta kohtelee vielä kuin komenneltavaa lasta. Kun isä lähivuosina ymmärtää sinut aikuiseksi, suhtautuminenkin muuttuu kyllä tasa-arvoisemmaksi.
Tuo oli kauniisti sanottu. Meidän huushollissa on vähän samanlainen tilanne. 25v poikani on asunut nyt vuoden päivät kotona kun rahat eivät vielä riitä elämiseen muualla, vaikka hänellä on hyvä koulutus ja työpaikka. Minusta on kuitenkin ihanaa saada pitää hänet täällä ja mielelläni teen kaiken minkä voin auttaakseni häntä. Minulla on läheisemmät välit poikani kanssa kuin hänellä on isänsä kanssa. Miehelläni on myös tapana huomautella kaikenlaisista asioista, tuntuu kuin emme osaisi tehdä mitään oikein-toivotonta, mutta kyllä asiat voisivat huonomminkin olla. Niinkuin sanoit, vastaan väittäminen on turhaa ja on parempi olla välittämättä.
on ollut samanlainen koko ikänsä.Huomaat vivahteet paremmin nyt kun olet aikuinen (usein teinit ovat niin "itsessään kiini" etteivät näe vanhempiaan ihmisinä)
Jos faijasi ei ole oikeasti masentunut tai kärsi ulkopuolisista paineista (epävarmuus töissä, raha tai muu vakiintunutta rutiinia keikuttava asia) voi syynä olla tuossa iässä vähentynyt testosteroiinin määrä.
Oireita ovat mm. ärtyneisyys ja pienimuotoinen unohtelu. Kukaan meistä hengissä pysyvistä miehistä ei välty tältä kohtalolta!
Itsesi iässä painetaan pelkällä testosteroiinilla. Se mm. vie tilaa harkintakyvyltä ja aiheuttaa eriasteisia törmäilyjä ja koheltamista (Hah, hah...omakohtaisia kokemuksia). Sitä on jopa epäilty nuorten miesten kaahailuunkin syylliseksi.
Jos ei kyseessä ole siis mitään vakavaa, yritä vastata asiaan hillityllä huumorilla. Arvioi toki ensin faijasi huumorintaju!
Olen itse 21 vuotias nainen. Mun isäni täyttää syyskuussa 49-vuotta. Olen tullut välillä ihan hyvin toimeen isäni kanssa, ja kai tulen toisaalta vieläkin.
Rakastan isääni, mutta sen käytös saa minut kyllä vihaamaankin häntä.
Vanhempani lähtivät Lappiin viikon lomalle. Edellisenä iltana isäni alkoi TAAS valittaa joka asiasta. Kaikkein pahimmalle tuntuu
se kun hän epäilee poikaystäväänikin kaikesta hullusta... Esim hänen pankin nettitunnukset olivat kadonneet vanhempieni
makuuhuoneesta (äiti kuitenkin löysi ne). Isäni epäili jo että minun poikaystäväni olisi vienyt ne!!!
Isäni osti minulla auton kun täytin 19-vuotta, nyt sekin on kuulema hajottamalla hajotettu.... Vaikka sillä on ajettu ihan
normaalisti. Kun kävin koulussa ja autostani paloi kannen tiiviste, siitäkin isäni syyttää poikaystävääni!!! Vaikke minähän autolla kävin
koulussa...
Isässäni ei hänen omasta mielestään ole mitään vikaa... Oma ymmärtämykseni ei riitä enään isäni aivotoimintaan... tai no ei hänellä taida olla
aivoja edes!!!
Poikaystävälleni isäni kuitenkin esittää pitävänsä hänestä todella paljon... ja on puhunut äidillenikin joskus että kuinka on mukavaa kun olen
löytänyt sellaisen miehen.. Nyt kuitenkin on kaikenlaisia epäilyksiä...
Vanhempani tulevat lauantaina lomalta, ja en kyllä aio puhua isälleni mitään ennenkuin on pyytänyt anteeksi ilkeitä sanojaan!!!
Kerron nyt vielä senkin, että olen monesti nähnyt painajaisia kuinka isäni jahtaa minua puukon kanssa tai jotain muuta sellaista... Johtunee siitä kun isäni on lapsuudessani hakannut
äitiäni silmieni edessä ja yrittänyt kuristaa tätä... =(
Koita jaksaa =) Ei elämä ole aina helppoa. Ja muistat sitten kun sinulla on lapsia ettet ole heille samanlainen. Ja tuskin se iästä johtuu!!!
Jos haluat vaihtaa ajatuksia, tai joku muu. Lähetä osoitteesi!
samoja kokemuksia meidän perheessä..tosin meidän isäpappa on aina ollut melko hankala ihminen. ehkä se johtuu jostain syyllisyydentunteista kun oma elämä ei ole kohdallaan ja tuntuu että mistään ei saa otetta? niin sitten pitää koittaa komentaa muuta perhettä? mistäs sen tietää, ei sellaisen ihmisen pään sisälle pääse.
itse olen 23v, muutin 19-vuotiaana pois kotoa ensimmäisen tilaisuuden tullen. nykyään asun taas samalla paikkakunnalla. nuorempana en uskaltanut sanoa isälle vastaan mutta nykyään en sitä juuri pelkää. jos se pauhaa jostain mikä ei edes ensinnäkään sille kuulu, sanon sen suoraan että anna olla. viimeksi sanoi minua sitten saatanan huoraksi ja idiootiksi ja siinä oltiinkin välit poikki pari kk:tta. eikä se edes tajunnut että miksi..voiko ihminen olla oikeesti niin pahviaivo? se vaihtaa hetkessä mielialaansa, saattaa mesota ja raivota ja loukata toista oikein pahasti ja toisena hetkenä on kuin mitään ei olisi ollutkaan. saati sitten että pyytäisi anteeksi...mutta kun hän ei ymmärrä mitä hänen muka pitäisi anteeksi pyytää!
minusta se vaan on niin että jos se ei osaa kohdella minua, tytärtään, kunnioittavasti, niin se ei sellaista kohtelua itsekään ansaitse. itse en kuitenkaan ole koskaan sanonut hänelle mitenkään rumasti vaan ollut asiallinen asian kuin asian suhteen. tottakai se on sitten itkemiseksi ja huutamiseksi joskus mennyt kun hän ei ota kuuleviin korviinsa. hän on vakaasti sitä mieltä, että jos hän on jostain jotain mieltä, niin se olkoon niin. äitini kanssa tulen hyvin juttuun. hän on pitänyt koko perhettä koossa ja pitänyt huolta minusta ja veljestäni, raatanut töissä ja maksanut kaikki laskut ja onnistunut vielä avittamaankin meitä lapsia taloudellisesti tarpeen tullen. jo vuosia olen säälinyt häntä että hän todellakin on joutunut viettämään koko elämänsä isäni kanssa. minusta ero olisi ainoa ratkaisu ja äidillänikin olisi edes mahdollisuus olla onnellinen. ei kannattaisi tuhlata elämäänsä tuollaiseen. en haluaisi hänen tuhlaavan elämäänsä, koska hän ansaitsisi paljon enemmän. paljon.
Ajatteles, kun vanhempasi ovat saaneet sinut pois sieltä jaloista ja päässeet maistamaan sitä vapauden tuomaa ihanaa aikaa, jolloin seksiä saa harrastaa miettimättä missä vaan ja sitte tulee kesä... tuo ihan kesä, niin eikös poika palaa kotiin ja äitee taas hyssyttelee että ei nyt kun tuo poika on tuossa..... mietis vähä ;)