Onko muita, joilla tällainen pelko on osa päivittäistä elämistä? Jos se nyt elämistä on,kun pelätä saa. Tai ainakin varoa.
Eteenpäin kumartelut kielletty, tietty liikunta jne. Murtumat selässä selittääkin enempi...
Eteenpäin kumartelut kielletty, tietty liikunta jne. Murtumat selässä selittääkin enempi...
Vastaukset 3
Vanhimmat
vasen jalka ja naiselliset elimeni olivat jo täysin tunnottomat. Eli osittaisen halvauksen puolella käytiin. Tätä edelsi reilun puolen vuoden heikko tuntoisuus. Tätä taas on edeltänyt elinikäiset selkäkivut konttaamisineen ja kaatuiluineen.
Leikkaus minulla onnistui mutta ei toki tuo takaisin kuluneita nikamansiivuja.
Ruokakasseja en kanna enkä tee muutakaan ns. hölmöä enää (laskettelu, raskaaksitulo). En silti pelkää halvaantuvani vaikka päivittäin on tunto pois milloin mistäkin kohtaa.
Syksyllä oli kädet tunnottomat ja kasvot mutta tämä on taas niskasta johtuvaa.
Koita pitää kiinni siitä mitä voit tehdä ja pidä yhteyttä ystäviisi ja puhu muustakin kuin selästäsi. Olisi hyvä ainakin välillä unohtaa omat vaivansa ja saada muita virikkeitä.
Toivottavasti pystyt liikkumaan edes hiukan tai saat apua liikkumiseesi.
Itselläni oli välillä kainalosauvat.
terkuin vaan tässä ollaan taas sairaslomalla tuon niskan takia. Häntä pystyyn ja tsemppiä!!!
Kiitos vastauksesta ja kannustuksesta. Pelottaa vaan paljon!!!! Mitä sulle nyt kuuluupi? Miten päivät kuluu?
mieltäsi paremmaksi.
Minähän yritän pikkusen jumppailla silleen rauhallisesti eikä liian ylipitkiä liikkeitä.
Tarkoittaa sitä, ettei kannata yrittää venyttääkään liian rajusti. Olen monet kerrat tehnyt itseni jalattomaksi kun koitin venytellä jäykistyviä jalkoja. Sama kuin yrittäisi jollain puikolla kaivelle ne tuotteet selästä ulos;)
Ostin sitten tuollaisen jumppapallon, jonka päällä on tarkoitus keikkua. Sen pitäisi kuntouttaa jopa syviä kaulalihaksia!
Keikuin ja keikuin noin 15 min. Yllättävän hyvin tuo tuntui polvien yläpuolellekin tehoavan. Yllättävää.
Sitten nousin pallon päältä pois enkä oikein tiennyt pitäisikö kaatua vai mitä teen. Selkä olikin hiukan mennyt kaiketi huonoon asentoon/jumiin.
Köllähdin siitä sängylle ja toivoin parasta. Pääsin sitten istumaan ja vähän kävelemään.
Nyt on vaihteeksi ollut lievää pullistusjomotusta ja yöllä oli reipasta tunnottomuutta mutta niinhän sitä silloin tällöin on. Sen jälkeen ollaan ns. sukkasillaan ja varotaan niitä koukisteluja ja käännöksiä. Pyykkikoritkin saa joku muu kantaa.
Tänä aamuna tein jo hiukan jalkakyykkyä -ilman mitään painoja. Kyllä se tästä taas.
Tosin nyt olen jostain syystä vähän jämähtänyt sisälle ja se kyllä alkaa tylsistyttää.
Kaikilla vain on nyt niin kovat työputket ja yövuorot sun muuta eli seurustelu on sellaista sähköpostia ja tekstiviestejä.
Taidan kuitenkin laittaa radion päälle. Eipä ole pitkään aikaan tullut kuunneltua musiikkia ja puheensorinaa. Vois tehdä ihan hyvää. Radio on kuitenkin jotenkin erilainen kuin tv.
Telkkua on tullut tuijoteltua ihan ähkyyn saakka. Se aika mikä ennen meni töissä onkin nyt vapaata eli ehkä jopa tylsää.
Mieskin sanoi, että käy ajelemassa autolla ja pyörällä ja käy vähän shoppailemassa, mene kotoa pois silloin tällöin.
Näköjään aina hiukan lämpö nousee kun selkä on kipeämpi. Huomaa vaan kun paleltaa ja tekee mieli mennä lämpimän peiton alle.
Taidan vain laittaa lisää vaatetta ja liikuskella hiukan musiikin tahtiin.
Ois ihan kiva kuulla tarkemminkin, että missä tilassa olet ja mitäs puuhailit kun sait murtumaa selkääsi? Oletko saanut fysioterapiaa tai kuntoiluohjeita?
Monesti olemme hiukan tyhjänpäällä. Todetaan, että selkä on rikki ja sanotaan että tee jotain. Kuten jo aiemmin vähän ilmaisin niin itse olen kantapään kautta oppinut mitä voin tehdä ja mitä ei sitten ehkä kannata. Tätä ei aina ulkopuoliset ymmärrä.
Mutta kerrohan tok lisää. Se voi hälventää pelkojasi. Ehkä löydämme sulle jonkun tukisivuston. Onhan noita selkävaivaisten sivuja kunhan tässä saan aikaiseksi etsiä.