Olen tehnyt muistojen suursiivousta. Löysin n. 30 vuoden takaa henkikokousten ajalta säilyttämäni, silloin minua järkyttäneen kirjeen, jonka sain silloin eräältä eteläsuomalaiselta papilta. Se oli muistini mukaan niin sairas sekä hengellisesti että seksuaalisesti, että en uskaltanut avata ja lukea sitä yksin. Halusin saada kirjeen pois papereistani ja poltettavaksi. (Kyseinen henkilö lähetti puoli vuotta myöhemmin hieman sovittelevan lappusen.) Luetutin ensimmäisen kirjeen eilen eräällä ev.lut. papilla. Hänenkin oli kiusallista sitä ääneen lukea. Kirje oli nyt uudelleen luettuna vielä kauheampi kuin muistinkaan. Se oli kirjoittaneelta papilta suoranainen vihanpurkaus sen takia että olin lähtenyt vl-seurakunnasta ja kieltäytynyt hänen puhuttelustaan kun hän ilman lupaani tuli meille.
Eilisen uudelleen lukemisen jälkeen poltin kirjeen eräänlaisessa rituaalissa ystäväni kanssa. Juhlimme asiaa lasillisella viiniä.
- Ymmärrän sen suoranaisen vihan, jota monella hoitokokoukset läpi käyneellä on vanhoista kauheuksista. Itse en suostunut mihinkään "keskusteluun" vl-johtajien kanssa. Vaikka itse olen ollut jo kauan etäällä ja sielun rauhaa nauttivana niistä pahan ajan lähitaisteluista, tunnen myötätuntoa kovia kokeneita kohtaan. - Ei se ole menetys jos "menettää elämänsä" uskon takia, mutta jos vuosia menee pilalle vallanhimoisten ja henkisesti sairaiden lahkolaisukkojen takia, sitä on vaikea sulattaa.
- Pohdin, oliko silloin henkisesti sairaita puhujia. En yllytä ketään mainitsemaan nimiä, ei siis elävien eikä kuolleiden nimiä palstalle. Jo tieto, että sellaisia esiintyi, helpottaisi minua. Kokiko joku samaa.
Ja kiitos, vl-parannussaarnoja en lue, älkää vaivautuko, saarnatkaa itsellenne.
Eilisen uudelleen lukemisen jälkeen poltin kirjeen eräänlaisessa rituaalissa ystäväni kanssa. Juhlimme asiaa lasillisella viiniä.
- Ymmärrän sen suoranaisen vihan, jota monella hoitokokoukset läpi käyneellä on vanhoista kauheuksista. Itse en suostunut mihinkään "keskusteluun" vl-johtajien kanssa. Vaikka itse olen ollut jo kauan etäällä ja sielun rauhaa nauttivana niistä pahan ajan lähitaisteluista, tunnen myötätuntoa kovia kokeneita kohtaan. - Ei se ole menetys jos "menettää elämänsä" uskon takia, mutta jos vuosia menee pilalle vallanhimoisten ja henkisesti sairaiden lahkolaisukkojen takia, sitä on vaikea sulattaa.
- Pohdin, oliko silloin henkisesti sairaita puhujia. En yllytä ketään mainitsemaan nimiä, ei siis elävien eikä kuolleiden nimiä palstalle. Jo tieto, että sellaisia esiintyi, helpottaisi minua. Kokiko joku samaa.
Ja kiitos, vl-parannussaarnoja en lue, älkää vaivautuko, saarnatkaa itsellenne.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minulla ovat vielä tallessa. En ole ajatellut polttaa niitä. Ehkä ne ovat aikansa kuva vl-liikkeestä ja siten säilyttämisen arvoisia?
Ne kirjeet, mitkä olen saanut, tulivat ihan lähipiiristä. En voi jälkikäteenkään sanoa heidän olleen henkisesti sairaita. Mutta hengellisesti ne olivat raakoja, julmia, syyttäviä ja särkeviä.
Minä revin erään kirjeen tuhannenpalasiksi ja itkin, etten ikinä halua tuollaiseen uskoon! Sitten teippasin sen yhteen ja on tallessa vieläkin! Kirjeenkirjoittaja ei halua tietää siitä mitään eikä suostunut lukemaan, kun kerran pyysin. Ei häntä kiinnostanut tai sitten (toivottavasti edes) hävetti? Pahoittelua en saanut, joten asia on kai sovittu muualla!
Hyvä, että tuli toisenlainenkin näkemys. On totta, että kirjeet ovat dokumentteja siitä ajasta. Puhutut puheet voidaan aina kieltää, kuten tällä palstallakin tehdään, mutta paperilla (ja verkossa) ne säilyvät. Minä en ole vuosiin tiennyt, onko vl-piireissä aika muuttunut vai ei. Olen pysynyt etäämpänä. Tämä palsta oli aivan uusi maailma, havainto, että asioista aletaan puhua oikeilla nimillään. - Minulle muistojen suursiivous nosti pölyn,jonka tuulettamiseen ja siivoamiseen näyttää menevän voimia. - Hyvä on että kirjeitä myös säilytetään.
Et varmasti tehnyt mitenkään väärin, kun hävitit kirjeesi. Kyllä niitä löytyy tarpeeksi, jos niitä tarvitaan. Mutta luulen, ettei ikinä tarvita. Ne eivät vakuuta ketään, kuka haluaa uskoa hoitotoimien olleen siunauksellisia. Voisi sanoa, ettei taivaan enkelikää saisi heidän käsitystään muuttumaan, saati muutama yksityinen kirje! Ja onhan täälläkin ollut minun mielestäni erittäin vankkoja todistuspuheenvuoroja tuon ajan sairaasta vl-uskonnollisuudesta. Minusta ihan riittävän paljon.
Tee kuten näet parhaaksi, äläkä mieti muita vaihtoehtoja! Nyt oli tuon aika!
Eikö se ole rikos Suomen lain mukaan, lähettää kirjeitä, joissa on solvauksia?
Eihän sitä saa lähettää solvaavia tekstiviestejäkään.
Se on häirintää, siitä voi tehdä rikosilmoituksen.
Minun saamani hoitokirjeet on nyt hävitetty, mutta jollekulle muulle olisi ehkä mielenkiintoista kuulla, minkä tasoinen rikos lain mukaan olisi:
kirjeessä lausuttu väite jossa annetaan lausunto kohdehenkilön kelvottomuudesta ammattiinsa, kelvottomuudesta puolison rooliin, väite hänen syntisyydestään, ennustus ikuiseen helvetin tuleen menosta ja vielä jälkeläisillekin koituvista kauheista seurauksista.
Luulen että kätköistänne löytyy tämäntapaisia kirjeitä. Rikosilmoituksia tekemään, tutkintapyyntöjä ainakin syntynee.
tulevaa muistitiedon keruuta varten. Aiheesta on täällä keskusteltu useaankin otteeseen. Tässä pari linkkiä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000032693983
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000023797821
Säilyttäkää aineistot.
Olen samaa mieltä. Ehdottomasti kannattaa säilyttää kaikki dokumentit: kirjeet, lehtileikkeet, päiväkirjamuistiinpanot, ja sen ajan kokeneita kannattaa haastatelle ja tehdä miistä muistiinpanoja.
Hoitkokousaika on ollut Suomen kirkon 1900-luvun historissa vaikein ja laajuudessaan ainutlaatuisen raaka hangellisen väkivallan aika, jota tullaan vielä tutkimaan yksityiskohtaisen tarkasti.
VL-liike (SRKI joutuu myös itse selvittämään lähihistoriansa likapyykin. Silloin ollaan kiitollisia kaikista tiedonlähteistä.
Erityisen raskauttava seikka avaajan tapauksessa on ollut se, että painostuskirjeen kirjoittjaa on ollut ev.lut.kirkon seurakuntapappi. Hän on syyllistynyt vakavaan virkavirheeseen ja rikkonut pappisvalansa. Jos avaaja olisi valittanut hänestä vaikakpa piispalle, tuo pappi olisi joutunut vastuuseen menettelystään kirkon työntekijänä.
Tänä päivänä voimme vain ihmetellä että ev.-lut. kirkko on ollut leväperäinen ja välinpitämätön. Sen palveluksessa olleet vl-papit osalistuivat hengelliseen väkivaltaan 70-80-luvulla eikä kirkko puuttunut siihen. Vastuutonta kirkon taholta. Tämän asian selvittäminen on ev.lut.-kirkolla vielä edessään.
Vaikka olen kirjeeni hävittänyt, minulla on hieman muuta aineistoa. Onko nyt vielä osoitetta johon sitä voisi lähettää?
Eilen illalla minua vaadittiin rekisteröitymään, mitä en tehnyt, ja sen sälkeen nimimerkikseni annettiin "Nimetön". Oudoksuin asiaa. Onko tämä tavallista? Vai kiinnostuiko valvoja selvittämään henkilöllisyyttäni?
Ota yhteyttä Saaraleenaan!
Rekisteröinnistä en osaa sanoa, mutta moppi tietänee siitä.
Saaraleenan osoite:
[email protected]
Autan vain yhteyksien luomisessa. Minulle voi toki kirjoittaa tuohon sp-osoitteeseen.
Olitpa kirjoittanut hyvin. Suuret kiitokset! Harvoin täältä saa lukea ymmärtämystä hoitokokouskurimuksen kokeneita kohtaan.
Kaikilta ne sairaat kirjeet eivät ole vieläkään loppuneet. Elän itse yhä suvun painostamana.
Ainakin kunnian loukkaus rikos on tuollainen solvaaminen ja jos voi vielä todeksi näyttää kuka on kirjoittanut ja jos kirjeitä on tullut paljon, niin se on myöskin häirintää. En tiedä mikä näissä tapauksissa on rikoksen vanhentumisen aika lain mukaan, mutta aina kannattaa saaadut dokumentit säilyttää, sillä väittelytapauksissa on silloin faktaa mitä näyttää. Ja yksi asia vielä, kannattaa ottaa kopioita kyseisistä kirjeistä, mielellään vielä oikeaksi todistetut kopiot ja alkuperäiset tiukkaan talteen. Tällaisissa tapauksissa kirjeet salaperäisesti häviävät. Tämä ei ole pelottelua vaan realismia.
Jos jonkun yhteisön ylemmissä piireissä tulee hätä, että nyt on jossakin jotain dokumenttia liikkeellä, joissa kerrotaan rikollisesta toiminnasta joita ei ole myönnetty, niin silloinhan tehdään kaikki mahdollinen, että näitä dokumentteja ei ainakaan julkisuuteen saatettaisi.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää: voimia hakea tukea, aitoja ystäviä ja rakentaa omaa elämää. Sinulla on siihen oikeus.
Muistelen A-M Kaskisen runoa sunnuntai-illan rakennukseksi:
"Aika kutoo suurta salaisuutta,
kivun kautta Jumala luo uutta.
Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan.
Kiitos lämpimästä tervehdyksestäsi ja lohduttavista runonsäkeistä! Kaikkea hyvää myös sinulle.