Jouduin muutama vuosi sitten pahoihin rahaongelmiin ex-miehen takia, tuli useita häiriömerkintöjä ja siitä lähtien olen maksanut velkoja pois niin ettei elämä oo tuntunut enää pitkään aikaan "elämältä" kun kaikki mikä vuokran ja muun välttämättömän jälkeen on palkasta jäänyt on menny velkojen maksuun. Nyt pitäisi jo alkaa näyttää positiivisemmalta, kun merkinnät pitäisi poistua viimeistään v.09 kesällä, mutta päinvastoin... Olen jo näiden vuosien aikana niin tottunut siihen, että en ole maksuhäiriöiden takia tässä yhteiskunnassa enää mitään, että en osaa enää ajatella asiaa muulla tavalla. Musta tuntuu, että olen leimattu loppuiäksi, ja että muhun suhtaudutaan tulevaisuudessa aina negatiivisesti jos yritän hakea esim. asuntolainaa... En ole kovin vanha vieläkään, mutta kaikki haaveet, joita mulla elämässäni oli ennen kyseisen ex-miehen astumista kuvioon, on kadonneet, ei kiinnosta enää haaveilla eikä suunnitella mitään kun tuntuu ettei mikään kuitenkaan koskaan enää toteudu. Olen ollut viime aikoina niin ahdistunut, että olen jo harkinnut lääkärille menoa. Tuntuu, että nää menneet vuodet on vieny kaikki voimat ja uskon tulevaisuuteen niin hyvin, että ei vaan kerrassaan jaksa enää. Tää häpeäkin noista menneistä asioista on niin valtava, etten kehtaisi niistä edes puhua kellekään. Häviääkö tää paha olo koskaan pois vai pitääkö näiden asioiden ahdistaa koko loppuelämän? Kellään kokemusta miten elämä taas voittaisi näiden pitkältä tuntuneiden vuosien jälkeen?
Elämä pilalla
pää hajoo
122813
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hei!
Onko sinulla mennyt tämän ex-miehen koomien jälkeen paljonkin ulosottoon? Jos ei ole, niin ei siinä muuta ole kuin maksat paskat pois ja pääset takaisin normaalien ihmisten kirjoihin. Mikäli velkaa on paljon, kokeile hakea velkasaneeraukseen. Se ei ole huono vaihtoehto. Tällöin velat niputetaan, sinulle annetaan euromäärä mitä maksat joka kk ja kun kaikki hoidettu, olet voitolla. Luottotiedot palautuu ajan kanssa.
Itse menetin luottotiedot yritystoiminnassa parikymppisenä, ja olen sen jälkeen ollut velkahelvetissä. Olen onnistunut tyrimään monia asioita, ja velkaa on tullut lisää. Uudet paskat on tulleet siten, että olen yrittänyt uusia bisneksiä jotta saisin vanhat pois. Ei ole onnistunut.
Nyt olen kolmekymppinen, ja olen joutunut tekemään ihmeellisiä kommervenkkejä jotta jotain rahaa jäisi itelleni eikä kaikki menisi velkoihin. Osa veloista on arvioveroja, jotka eivät pidä paikkaansa mutta en enää niitä saa muutettua. Näitä ei huvita maksaa, joten joudun kiertämään rahoja jotta ei mene ulosottoon. Tilillä ei voi pitää mitään.
Kärsin pahasta masennuksesta, mutta nyt olen voiton puolella. Olen tottunut siihen, että mitään en voi omistaa ja lainaa en voi hakea. Teen siis bisnestä laskulle, ja joskus jonkun on pakko onnistua.
Velkaa on tällä hetkellä ehkä noin 200.000e.
Tämä on raastavaa ja stressaavaa mutta... ite olen soppani tehnyt.
Haluaisin olla normaali, mutta en ole. Hyvässä lykyssä olen puhas 15 vuoden päästä. Velkasaneeraukseen en itse pääse.
En ole ollut vieraiden hommissa, koska en jaksa elää elämää siten, että tienaan mitä tahansa, ulosotto vie siitä niin paljon että minulle jää maksimissaan 50% palkasta.
Koita jaksaa... kyllä kaikki selviää! Ei tarvitse hävetä... et ole yksin!
Siinä vaiheessa kun tajusin exän potkasta pihalle, niin velkaa oli kertynyt korkoineen ja kuluineen lähes 30000e, näiden vuosien aikana olen yrittänyt lyhentää kaiken minkä pystyn ja nyt on jäljellä reilu kymppitonni. Tiedän, että loppusummakin on maksettu lähes kokonaan kun n. puolentoista vuoden päästä saan luottotiedot takasin, mutta enemmän ahistaa ja masentaa se, miten pääsen tän kaiken jälkeen "takasin yhteiskuntaan", kun kellään tutullanikaan ei oo kokemusta vastaavasta tilanteesta ja harva näistä mun asioista edes tietää... Niinkuin tuolla alempana joku kommentoi, niin päivien päättäminen on itellänikin ollu jo mielessä, ekan kerran silloin kun tää kaikki paska kaatu päälle ja toisen kerran nyt viime viikkoina, kun elämässä on sattunut muutenkin kaikenlaista rankkaa... Tuntuu vaan niin väärältä, että jotkut selviää asioista ihan liian vähällä, ja ne jotka suostuu maksamaan, niin niitä yritetään polkea maahan vielä vähän lisää... Ihan kun ei olisi jo muuten kestämistä tarpeeksi siinä, että elämä tuntuu olevan ohi vähän päälle parikymppisenä... Mutta ehkä se tästä vielä jollain ihmeellä alkaa kaikki kirkastua :) Jaksamista kaikille samassa jamassa oleville, jotenkin helpottavaa tietää, että kukaan meistä ei ole yksin näiden asioiden kanssa.
ja viimeinen vaihtoehto mistä minä tuolla aikaisemmin kommentoin.Kyllä sinä selviäät.Ja kyllä sinä pääset "takaisin yhteiskuntaan".Se tuntui kaikkien vuosien jälkeen oudolta olla taas yhteiskuntakelpoinen.Olo keveni huomattavasti ja käytännön elämä helpottui.Sai taas vakuutukset,maksukortit,nettilliiittymät ja puhelin liittymät omiin nimiin eikä vakuuksia tai ennakkosuorituksia tarvinnut enää joka paikkaan maksaa.Ja asuntolainakin onnistui muutama vuosi sitten vaikka oli pelko etten saisi.Silti en ikinä unohda niitä satoja unettomia öitä 90-luvun aikana.Kyllä siitä toipuu,usko pois.
Tulee vielä päivä, jolloin huomaat olevasi luottokelpoinen ja hyväksytty yhteiskunnassa. Selvisin vuosien velka- ja ulosottohelvetistä kärsivällisyydellä ja sitkeydellä. Muista olla yhteydessä velkojiin, se kertoo jo sinusta paljon. Ulosottoon ei ole pakko maksaa, jos saa sovittua suoraan velkojien kanssa. Eipähän mene älyttömiä korkoja kankkulan kaivoon. Moni velkoja tuli minunkun tapauksessa "vastaan" velan määrässä. Velat syntyivät samalla tavalla kun sinulla, ex käytti hyväkseen. Vihdoin ja viimein, yli 15 vuoden jälkeen, sain luottotiedot takaisin ja nyt pikkuhiljaa alan oikeasti harkita oman asunnon ostamista....Kuulostaa itsestänikin vielä uskomattomalta. Voimia sinulle, elämä voittaa vielä joku päivä, älä luovuta. Hanki kaikki mahdollinen apu velkaneuvojista ym.
Itsekin kokeneena tai siellä parhaillaan olevana, sen vuoksi olenkin aikani kuluksi ja terapiaksi laatinut sivuston kaikille velkaongelmaisille ja ylivelkaantumisen uhkaamille, joita koko ajan parantelen ja lisäilen. Nytkin pitäisi kirjoittaa noista luottotiedoista jotka ovat kenen tahansa ja kenestä tahansa saatavilla maksua vastaan netistä, ja joihin tietosuojavaltuutettu tänään puuttui. Kun vaan jaksais...
Jos voimia on, niin vilkaise
http://www.debtlex.suntuubi.com
Itse elän elämässä vaihetta, jolloin käytännössä pitäisi olla jo asunto ym. velat maksettu. Toisin on, käytännössä maksan taloani jo kolmatta kertaa. Ensin maksoimme sen ex-mieheni kanssa, sitten avioeron tultua lunastin exän talosta ulos ja maksoin hyvän hyvyyttäni (ja tyhmyyttäni) hänelle vielä tasinkoa. Toisin sanoen otin velkaa lisää... eron jälkeen hän sairastui vakavasti enkä hyväsydämisyyttäni perännyt elatus- ym. muita maksuja. Luotin siihen, että hän sitten suorittaa rästejä minulle kun paranee. Toisin kävi, hän tapasi nykyisen vaimonsa ja sen jälkeen ei edes meidän yhteiset lapset ole merkinneet mitään... tuskin tuntee heitä enää. Eli olen maksanut aivan kaiken yksinäni. Pari vuotta sitten tuli piste Ii:n päälle, jo kaksi kertaa maksamani talo meni lähes täydelliseen remonttiin vanhan rakennusvirheen vuoksi. Seurauksena otin helkkaristi lisää velkaa, että saisimme jo kaksi kertaa maksamani talon asumiskuntoon. Tässä sitä nyt kitkutellaan päivä kerrallaan, velkaa on niin paljon että ihmettelen kuinka ovat pankista yksinhuoltajalle edes antaneet. Tosin, onhan lainojen vakuutena talo josta käytännössä olen maksanut niin paljon ettei kukaan uskoisi, jos kertoisin. Tämä tilanne ottaa päähän ja olen laskenut että jos terveys kestää, niin hiukan ennen eläkeikää pääsen tilanteeseen että palkasta jää itsellekin jotain. Kyllä tällaisestakin tilanteesta selviää, mutta tosiaan tuntuu välillä ettei elämä ole elämisen arvoista. Taloudellista ahdinkoa pahemmalta tuntuu vielä se, ettei lasten isä välitä lapsistaan p....n vertaa, ei ole heidän elämässään millään tavoin tukena ei edes harrastuksiin irtoa häneltä senttiäkään. Sitten ottaa päähän kun kuulee yleisen mielipiteen olevan se, että naiset nylkevät miehet avioerotilanteessa... meillä kävi tasan päinvastoin. Olisin tosi tyytyväinen jos tilanne olisi fifty-fifty. Monen vuoden jälkeen on turha edes yrittää mitään oikoa, joutuisi vaan tekemään lisää velkaa juristien palkkioihin. Olkoon koko paska, kyllä tästä jotenkin selvitään. Voimia ja sitä kuuluisaa sisua vaan kaikille samassa tilanteessa oleville.
pitää parisuhde kunnossa, ainakin taloudellisesti. Kun alat seurustelemaan, niin pidä alusta asti raha-asiat erillään kaikesta muusta. Rahaa ja rakkautta ei kannata sekoittaa keskenään.
Tee kaikesta selkeät sopimukset, naimisiin mennessä avioehto jne. Asunnon tms. omistus sen mukaan kumpi todellisuudessa maksaa. JA KAIKKI paperilla, jolloin mahd. ero- tai riitatilanteessa ei tarvitse tuhlata energiaa rahasta riitelyyn.
Toimii ainakin meillä ja olemme erittäin tyytyväisiä.
päättäminen mielessä.Mutta 9 vuoden jälkeen niin homma hoitui kuntoon..
Olisit vaan päättänyt päiväsi.
tällä palstalla liikkuu todella sairasta porukkaa. Kaipa se on niin, että täällä käyvät keskustelua ne, jotka eivät kykene normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Tästä loistoesimerkkinä tuo edellinen kommentti. Sen kirjoittajan kannattaisi hankkiutua hoitoon.
että "päivien päättäminen" oli todella lähellä kohdallani.Oli lama,työttömyys,ulosotto etc.. Kaikki (myös yhteiskunta) syyllisti minua.Olin ns. B-luokan kansalainen myös työpaikkoja hakiessani.No, pääsin kuitenkin 9-vuoden jälkeen eroon tilaanteesta ja nykyään vaimo,lapsi ja oma talo.En toivo sitä kohtaloa kenellekkään jonka minä koin.
56000 euroa olen maksanut viimeisen 10 vuoden aikana.
Rahaa on ollut vain nippa nappa elämiseen.(vuokra ja elatusmaksut,y.m.)
1000 euroa jäljellä velkaa.
Kun se on maksettu on suuri vaara että MAKSA ja HAIMA hajoo sinä päivänä.
En ole ryypiskellyt aiemmin,vaan laittanut rahani kiltisti velkojen maksuun,mutta sinä päivänä kun olen ulosoton kanssa sujut otan PERS-kännit.
Kolmenvartin leka RENAULT konjakkia on köykästä kamaa.