Rakas poikani!

itse auttaa itseäsi. Eivät toiset ihmiset pysty elämään puolestasi. Viranomaisapua et varmaankaan edes halua.
Jos uskot Jumalaan, niin pyydä Häneltä apua. Minä olen pyytänyt monta kertaa ja aina saanut avun.
Mustan varjon ajatteleminen kannattaa lopettaa kokonaan, samoin nuo ansaitsemispohdiskelut. Keskity tosiasioihin: Sinulla on lapsi, sinä olet hänen äitinsä ja hänestä vastuussa. Lapsen pahoinpitely on laissa kielletty. Siitä se lähtee.

äideistä tuntee vastaavanlaisia tunteita, toiset vain osaavat ohjata toimintaansa niin, etteivät fyysisesti pahoinpitele lasta.

"en ansaitse sinua"...
Tuttu ajatus, kuin minun päästäni ja monen muun jonka kanssa olen jutellut. Ei nuo sinun tunteet ole mitenkään poikkeuksellisia eikä teotkaan. Lasten pahoinpitely on valitettavan yleistä. Lapsi ei synny käyttöohjeet mukanaan, neuvolan odotusajan infoissa puhutaan vain imetyksestä ja onnesta, ei siitä miten raskasta ja kuluttavaa lapsen hoito voi olla. Lapsi herättää ääretöntä rakkauden tunnetta mutta myöskin toisinaan vihaa ja turhautumista.

Hae apua jos oikeasti haluat sitä! Oletko lapsen kanssa kahden? Lapsen isä? Isovanhemmat? Saisitko järjestettyä itsellesi vapaan viikonlopun, että saisit levätä ja kasata ajatuksia? Jo pelkkä ympäristön vaihdos voi tehdä ihmeitä? Jos sinulla ei ole ketään joka auttaisi niin ota yhteyttä lähinpään ensikotiin. Kerro että olet väsynyt ja haluat apua. Hoida ensin itsesi kuntoon ja sen jälkeen voit vasta hoitaa lasta. Mitään pysyvää vahinkoa et varmasti vielä ole saanut aikaan.

Laske vaikka kymmeneen kun tekee taas mieli tukistaa ja riuhtoa lasta. Sinä olet lapsesi tuki ja turva joka saa lapsensa ehdottoman rakkauden, ajattele miten kamalaa on kun se rakas tuki ja turva hyökkääkin ja repii hiuksista. Päätä että hakkaat vaikka omaa päätäsi seinään mutta älä kajoa lapseen, yksinkertaisesti kiellä se itseltäsi. Ymmärrän että hermot voivat mennä, mutta se ei oikeuta satuttamaan lasta.