Hei! Tilanteeni on tämä, olen seurustellut kaksi kuukautta poikaystäväni kanssa. Olemme käyttäneet koko tämän ajan ehkäisyä ja lääkärini sanoi etten tule helposti raskaaksi rakkulaisten munasarjojen takia. Tästä huolimatta tulin raskaaksi ja olen todella alussa 6 0. Askarruttaa todella paljon lapsen pitäminen, koska poikaystäväni on tätä asiaa todella vastaan.. tosin saimme tietää tästä vasta pari päivää sitten joten on varmasti vielä alku järkytyksen tiimoilta abortin kannalla. Itse en voisi aborttia tehdä, mutta pelottaa todella paljon lapsen pitäminen varsinkin kun sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja askarruttaa miten yksin pärjään. Joka tapauksessa olen saanut paljon uutta energiaa raskaudesta, vaikka kaikki on vielä monta kuukautta epävarmaa sen suhteen jaksaako pikkuinen. Onko samankaltaisista tilanteista kenelläkään kokemusta?
Ensimmäinen raskaus
mietityttää
10939
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minusta sinun täytyy tehdä niin kuin sydän sanoo.
Jos tulisin itse raskaaksi, niin en kuuntelisi mitään 2kk:n poikaystävää joka haluaisi abortin!
Itsekkään en pysty aborttia tekemään.. paitsi jos tulisin raskaaksi raiskauksesta yms..
Minä en tiedä mitä tuo kaksisuuntainen mielenhäiriö kantaa sisällään ja en nyt millään jaksa alkaa ottamaan selvää, mutta melkein uskon, että kyllä sinä pärjäät. Onko sinulla vanhempia tai muita sukulaisia? He auttavat varmasti.
Aivan varmana monella on alkuraskaudessa pelkoja juuri tästä pärjäämisestä.. kaikki menee loppupeleissä hyvin.
Tsemppiä, mitä ikinä teetkin.
Ystävälläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja on yrittänyt raskaaksi.Hänellä kuitenkin pidempi suhde ja sairauden hoitokin hyvällä mallilla.
Näkisin asian niin ,että jos pidät lapsen kannattaa ennakoida mahdollinen sairastuminen niin ,että lapsella on joku tukihenkilö johon turvautua jos alat sairastella pahasti.
Lääkärien kanssa kannattaa seurata tilannetta raskaudenaikana.
Se teetko abortin on kyllä sinun päätöksesi.
Voimia päätökseen,
raskaana, millainen nykyinen lääkityksesi on? Läheskään kaikkia bipo-lääkkeitä kun EI missään tapauksessa saa käyttää sikiövaurioiden takia.
Eli huomenissa yhteys hoitavaan psykiatriin ja gynekologiin! On päätöksesi sitten mikä tahansa!
Otin heti yhteyttä hoitavaan lääkäriini ja hän sanoi ettei heti lääkitystä lopeteta, huomenna vast.otto ja keskustellaan mahdollisista lääkitys muutoksista. Tämäkin askarruttaa,mutta olen ajatellut asian niin että jos he suosisttelevat raskauden keskeytystä lääkityksen takia siihen on vain sitten luotettava ja tehtävä abortti vaikka en haluaisi, mutta lapsen etu tärkein! :)
logiikallahan kukaan bipolaarihäiriötä sairastava ei voisi tehdä lapsia, vai mitä ihmettä??
Ei lääkäri voi suositella aborttia lääkityksesi takia. Lääkitystä vain muutetaan tms. Ellei sitten ole kyseessä sellainen lääke, joka aiheuttaa vakavia sikiövaurioita vielä lopettamisen jälkeekin jonkun aikaa.
Itse söin aikanani aknelääkettä, jonka aikana ja muutama kuukausi jälkeen raskaus olisi aiheuttanut vakavia sikiöhäiriöitä, joten siinä tapauksessa abortti olisi ollut suositeltava. Lääkettä ei saanutkaan ilman että söi e-pillereitä. Jos sinulla ei ole kyseessä tällainen lääke, niin ei lekuri aborttia voi suositella. Sehän on lääkärin etiikan vastaista?!
Itsellä oli muuten sama tilanne (tosin en sairasta mitään) että oltiin 2kk seurusteltu ja raskaaksi tulin. Mies lähti lätkimään (tosin ei ehdottanut aborttia, häippäsi vain vähin äänin, kusipää..) mutta minä päätin vauvani pitää =)
Enkä ole katunut! Ei todellakaan kannata antaa parin kuukauden tuttavuuden päättää loppuelämästäsi!!
Jos itse et halua aborttia, niin älä tee sitä siksi että joku puolituntematon hulttio-ukko niin "käskee". Lapsen kanssa pärjää vaikka olisi yksinkin, ihan varmasti =)
ihana kuulla tuollaisesta rohkeudesta jota sinulla on tilanteessasi ollut! Minäkin yritän olla rohkea koska olen äärettömän onnellinen raskaudestani. Tänään kävin hoitavan psyk.lääkärini luona ja hän vain onnitteli ja jätti yhden lääkkeen pois (lamictal) muuten kaikki jatkuu ennallaan :)Huomenna varhais ultra.. jännityksellä odotellaan sitä siis tässä :)
noh nyt sitä ollaan raskaana 11 1
Heivaa se ukko pihalle!! Olet niin nuori, että älä haaskaa elämääsi moiseen luuseriin!! Jos todella välität itsestäsi ja tulevasta lapsestasi niin se olisi parasta! Ja jos miehesi suostuu menee hoitoo ja raitistuu, niin silloinhan se on eri juttu. Mulla on takana kokemusta 15v liittoa päihderiippuvaisen kanssa ja onneksi häm ei halunnut lasta!! Mä en saanu aikaseksi lähteä kun säälin sitä miestä että se menee huonompaa kuntoon jos lähden jne.. Mutta ajan saatossa sitä huomasi kuin sitä itse vaan masentu ja masentu.. olin aina ollut iloinen ihminen ja muutenkin pidetty ja enää en jaksanu mihinkää lähteä.. halusin vaan sulkeutua kotiin.. Ja viimeset pari vuotta aloin tekee päässäni irtautumista miehestäni ja torjuin aina hänen läheisyytensä jne.. Ja sitten lähdin kun olin kasvanut tarpeeksi eroon. Ja nyt olen tämän kaiken jälkeen löytänyt todellisen sielunkumppani ja olen todella onnellinen!! Olen raskaana ensimmäistä kertaa elämässä, rv 9 menossa. En olisi ikinä voinut uskoa että elämä voi olla näin ihanaa miehen kanssa!!! :) Älä haaskaa elämääsi!!! Ja noista kastajaisista.. Toki sinä saat tehdä niin kuin ihan itse haluat! Ei meilläkää kirkon usko kuulu siihen mitenkään että halutaan lapsi kastaa kirkossa. Toki uskotaan omalla tavalla mutta ei käydä sunnuntaisin kirkossa. Tsemppiä sulle ja stressitöntä odotus aikaa!!! Se on tärkeää sinulle ja vauvallesi!!! :)
ihana saada tollanen vastaus :) olin varautunut että tulee minua kohtaan negatiivista kommenttia kun olen näin nuorikin.Kyllähän sitä tässä on yrittänyt eroa miettiä.. äitini myös neuvoi että teen omassa päässäni eroa ja loppujen lopuksi olisi helppo erota. kyllä mä rakastan miestäni niin paljon että kyllä se tulee vaikeaa olemaan mutta ehkä se ajan mittaan onnistuu tuon eron "tekeminen" . mies haluaa jopa virallisen isyystestin. eli ei luota. tuntuu pahalta. sillä olen itse aivan varma kuka on lapsen isä ja olen hänelle myös sen sanonut. ennen raskauttakin tein yhden raskaustestin jolloin oli negatiivinen ja osasin sen tarkan päivämäärän miehelleni kertoa milloin sen tein. ja silti epäilee.. haluan totta kai että lapsella on myös isä elämässään, mutta kyllä vähän jännittää tulevaisuus päästää lasta isälleen kun itse on nähnyt millaista elämää miehellä välillä on. miehelläni on koira joka kuseskelee ja paskoo sisälle yksin ollessaan tai yöllä kun kaikki nukkuvat, ja se koira ei ole enää pentu. kun mies aamulla heräilee, pyyhkii kusia vähän paperilla, ELI kaikki pöpöt jäävät sinne lattialle pyörimään ja tällä hetkellä siellä se 3 vuotias poika on viikoloppusin juoksentelemassa lattialla. miehelleni olen kyllä sanonut että lasta en sinne asuntoon päästä jos kyseinen koira sielä asustelee. mieheni poika on ihana pikkupoika joka osaa myös käyttäytyä ja olla kiltisti. ja kyllä kun isi on pihalla tai nukkumassa vielä niin eipä tarvitse paljon pojan kanssa asioista vängätä kun tottelee ihan hyvin. :) mutta kun se isi siinä on niin poika tietää että isi antaa tehdä kaiken mitä haluaa. eli poikaa aikas paljon lellitään isällä. yksi päivä jopa poika joi tuttipullosta mehua jota ihmettelin aikas suuresti kun on poika jo sen verran iso. mietityttää että kuinka mustasukkanen poika on kun lapsi syntyy.. ei poika tietysti tarkotuksella mitään tekisi... ja joka aamu kun poika herää niin isä jatkaa uniaan ja poika leikkii ja sotkee itsekseen, usein se sitten on mennyt niin että vaikka itse tällä hetkellä olen tosi väsynyt niin nousen aina poikaa vahtimaan ym.. että kun meidän lapsi pikkusen kasvaa niin pyöriikö hänkin siellä aamuisin yksinään kun isi haluaa nukkua jos lapsen päästän viikolopuksi isälleen.. epäilyttää kaikki vielä niin paljon.