Minua on lääkitty pian pari vuotta masennuksen ja ahdistuksen takia.
1. Citalopram
2. Eferox mirzapin
3. Cipralex mirzapin (nyt käytössä)
Parin viikon ajan olen ottanut 10 mg Cipralexia. Meinaa kuitenkin negatiiviset tunteet olla mielessä ja pelkään, että se taas syvenee ahdistukseen, jossa mietin vain itseni tappamista. Ehkä 1-2 viikkoa vielä on aikaa nähdä, että auttaako Cipralex riittävästi latistamaan hyväksynnän ja rakkauden kaipuuntunteet. Vai joudunko taas hakemaan tehokkaaman lääkkeen.
Minulla on 15 mg Opamox-tabletteja ja joudun niitä taas napsimaan, kun en pysty käsittelemään yksin jäämisen aiheuttamaa ahdistuneisuutta. Niitä ei tarvitse ottaa kuitenkaan aivan joka päivä. Ehkä 4-5 päivänä viikossa. Jokohan siinä ollaan rajoilla, että niihin muodostuu riippuvuus? Ne tekevät olon rennoksi ja pupillit laajenevat. Lisäksi pelkään, että ihmiset koulussa huomaisivat sen käytöksestäni. Tuolloin en puhu paljoa, ettei se väsymys saisi minua kuullostamaan juopuneelta tai ruohoa polttaneelta.
1. Citalopram
2. Eferox mirzapin
3. Cipralex mirzapin (nyt käytössä)
Parin viikon ajan olen ottanut 10 mg Cipralexia. Meinaa kuitenkin negatiiviset tunteet olla mielessä ja pelkään, että se taas syvenee ahdistukseen, jossa mietin vain itseni tappamista. Ehkä 1-2 viikkoa vielä on aikaa nähdä, että auttaako Cipralex riittävästi latistamaan hyväksynnän ja rakkauden kaipuuntunteet. Vai joudunko taas hakemaan tehokkaaman lääkkeen.
Minulla on 15 mg Opamox-tabletteja ja joudun niitä taas napsimaan, kun en pysty käsittelemään yksin jäämisen aiheuttamaa ahdistuneisuutta. Niitä ei tarvitse ottaa kuitenkaan aivan joka päivä. Ehkä 4-5 päivänä viikossa. Jokohan siinä ollaan rajoilla, että niihin muodostuu riippuvuus? Ne tekevät olon rennoksi ja pupillit laajenevat. Lisäksi pelkään, että ihmiset koulussa huomaisivat sen käytöksestäni. Tuolloin en puhu paljoa, ettei se väsymys saisi minua kuullostamaan juopuneelta tai ruohoa polttaneelta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minun on pakko kertoa kuinka vapauttavaa on kun ei tunne minkäänlaista rakkauden- tai läheisyydenkaipuuta. En ole enää pitkiin, pitkiin aikoihin tuntenut mitään sellaista ja se on todella vapauttava tunne. En kaipaa ihmisen läheisyyttä lainkaan niin kuin joskus kaipasin. Myös seksuaalisuuteni on mennyt samaan suuntaan, mikään siihen liittyvä ei ole kiinnostanut aikoihin.
En tiedä mikä tähän on johtanut. Sääli että tunnet sellaisia tunteita, ne ovat kamalia kahleita.
Minulla aivan sama homma. Asuin aiemmin useiden eri ihmisten kanssa samassa asunnossa. Pidän itseäni sosiaalisena. Tilanne vuoden alusta oli se, että parhaat ystäväni asuvat toisessa kaupungissa ja minä unelmayksiössä. Nykyisessä asuinpaikassani on kyllä ystäviä, mutta sosiaalinen kanssakäyminen heidän kanssaan ei ole niin aktiivista.
Ahdistuin siitä, etten voikaan jutella aina silloin kun haluan jne. Myös parisuhteen puute vaivasi mieltä. Mutta ei enää. Nautin jopa yksin olosta aina silloin tällöin. Pääasia on, että näen lähes joka päivä edes jotain tuttua. Muuten asia ei mieltäni vaivaa, en yksinkertaisesti välitä. Ennen ajattelin, miten ihanaa olisi mennä baareihin joka viikonloppu ja käydä siellä sun täällä erinäisissä aktiviteeteissa. Nyt en enää oikeastikaan välitä, vaikkei elämäni ole lainkaan aktiivista tai sosiaalista. Joudun olemaan erittäin paljon yksin.
Uskoisin tähän vaikuttaneen Sertralin orion -lääkkeen (50mg). Opamoxeja otan myös 4-5 kertaa viikossa nukahtaakseni ja epäilen, että minulla on riippuvuus niihin. En tiedä, miten itseni niistä vierottaisin ja saisin silti nukahdettua ja myöskin sen jälkeen nukuttua normaalisti! Mutta olo ei siis silti ole tällä hetkellä ollenkaan niin paha kuin miltä se saattaa kuulostaa.
Tsemppiä kaikille!
Joo, se varmasti ois itelläkin löydettävä sellainen lääkevalmiste, joka tekee "kemiallisen lobotaation", siihen libidon, rakkaudenkaipuun yms. -osastolle. Sepä olisikin vapauttavaa, kun ei enää murehtisi yksin jäämistä ja parisuhteettomuutta. Ehkä minusta sitten tulisi työnarkomaani ja kannattavampi yksilö yhteiskunnalle =D. Käytän melkein kaiken energiani murehtiessani yksin jäämistäni ja epäonnistumista puolison tavoittamisessa. Lisäksi olen kateellinen yhteyteen kykeneville. Eli kai se on alettava vaatimaan lääkäriltä tehokkaammat dropit. Tosin en tiedä onko tämä vastaan Hippokrateen valaa...
Sertralin vaikuttaa pakkoajatuksiin- ja toimintoihin. Mutta kuten varmasti tiedät, lääkkeet vaikuttavat vain oireisiin, ei niiden syihin. Ilmeisesti yksinolon ajattelusta on tullut sinulle jonkinlainen pakko. Mielestäni ei kannata turvautua siihen, että lääke vie ne ongelmat mennessään - ne voivat kyllä auttaa. Kannattaa hakeutua mahdollisimman paljon paikoille, joissa on ihmisiä, vaikkei heille puhuisikaan. Ja Opamoxista: en usko, että kukaan huomaa sitä otettaneen, joten puhu ihan hyvällä mielellä ihmisten kanssa. Ja parisuhteen puute ei johdu siitä, että olisi epäonnistunut yksilö. Siihen ei vaikuta hyvännäköisyys/sosiaalisuus (ainakaan läheskään aina). Joskus se ei vain osu kohdalle. Mielestäni kannattaa ajatella, että on itse niin tasokas, ettei tarpeeksi hyvää ole sattunut kohdalle. Tämä ajattelutapa auttaa ainakin omalla kohdallani TODELLA PALJON :)
Hyvää jatkoa! :)
aloittaa lääkityksen, koska rauhoittavia tulee nyt popsittua liikaa ja ne heikentävät selvästi muistia ja muita kognitiivisia kykyjä. En useinkaan lähde ollenkaan ulos ellen ole ihan pöpperössä.
esim. itse en voi ajatella olevani niin tasokas, koska tiedän olevani aika rasittava, niin kuin usein ihmiset joilla on huono itsetunto.
Minulla on myös äärimmäisen huono itsetunto. Ajattelen, etten osaa mitään , vaikka omaan jo huikean hyvää työkokemusta. Mollaan itseäni kaikella tavalla. Aiemmin en ollut myöskään tyytyväinen ulkonäkööni, mutta onneksi sille voi tehdä jotain. Itsestään saa kauniin ja tyylikkään. Se vaikuttaa kovasti siihen, mitä itsestään ajattelee. Aina välillä vaivun ajatukseen, että olen epäonnistuja. Mutta sitten taas tulen järkiini ja muistan, että olenhan sentäs saanut jotain aikaiseksi. Ja jos ulkonökökin kunnossa, ei siitäkään tarvitse murehtia. Mutta ulkonäkökysymyksetkin ovat koooovin subjektiivisia ja jokainen ihminen omaa aivan omanlaisensa maun. Kaikki ei tykkää kaikesta ja ihmiset pitävät erilaisista asioista. Mikä ei ole toisen mieleen, saattaa miellyttää jotain toista.
Auts, kuulostinpa joissain kohtia pinnalliselta. Ei ollut tarkoitus.
Tämä kaikkiko vain yksinäisyyden takia ja sen tkaia kun kuvittelet etteikö sua hyväksyttäisi? Joku Notre Damen kellonsoittajako sä olet?