50+, ja nuket kiehtoo edelleen

sinun kyllä vaikuttaa pikkasen ylihöperöiltä. Mutta eipä kai tuo ketään voi haitatakaan. Onneksi en sentään ite ihan nuin...

tuo..jotenkin.., mutta jokaisella meillä on omat höperyytemme. :)

höperöksi.
Meillä on makuuhuoneessa koristeelliset nukenvaunut ja niissä istuu neljä nukkea, koristeena.
Ne on iloa silmälle.

Monilla paikkakunnilla pyörii aikuisille tarkoitetut nukkien teko kurssit kansalaisopistossa ja monet harrastavat nukkekeräilyä. Toisilla on lasivitriinikaapit pullollaan antiikkinukkeja ja hyvin muodikasta on myös harrastaa nukkekotisisustamista. Joten ei kait lienen sen hullumpi harrastus kuin pienoisautojen rakentaminenkaan.

Itselläni on nukkekoti kalustettuna nukkeineen olohuoneessa ja en pidä itseäni sen oudonpana, lapsivieraat leikkivät sillä mielellään. Pari oikean vauvan kokoista nukkea löytyy kellarikomerosta, lasteni vanhoja leluja, ja niille olen tehnyt itse vaatteita. Luonani vierailevat lapset tykkäävät leikkiä niillä, itse en sentään leiki yksikseni kotona, mulle riittää onneksi töissä lasten kanssa leikkiminen ainakin toistaiseksi, hih hih.

toiset miehillä. Ikuisia lapsia ollaan me nisetkin :)))

vaan sisustamisesta.
Mielestäni nuket voisivat kuulua osaa huoneilmettä, ja näin sen sitten toteutankin.
Muutama nukke sieviin vaatteisiin istumaan omaan sänkyynsä.
Se on sitä minun hömppääni.

höperö ole!
Minä olen myös keräilijä ja tavan höperö sellainen. Minä kerään nimittäin enkeleitä. Niitä on kertynyt lähes 250 ja kortteja toinen mokoma.

Muutama teddy-nallukkakin on löytänyt kodin luotani. Heistä pari tosi isoa.

Halaus "höperölle" toiselta höperöltä!

Minun sukulaiseni passittivat minut psykologille kun olin 17-vuotias ja yhtenä syynä se, että edelleen leikin nukeilla ja keräilin nukkeja ja rakentelin nukkekotia. Psykologi sanoi minulle silloin, että se on ihan luonnollista vielä tuossa iässä kun on yksinäinen ja sulkeutunut ja että nukkeleikit jäävät sitten kun tulee ihmissuhteita ja poikaystäviä.

Tuli ja meni poikaystäviä, pari avioliittoakin, ja kaksi lasta ja nyt 50-vuotiaana olen saanut rauhassa laajentaa harrastustani. Nyt uskon, ettei asia mene niin, että kun olet täyttänyt 30 tai 40 tai 80 niin olet sitä tai tätä ja muu erilaisuus on outoa.

Uskallan NYKYISIN julkisesti kertoa harrastuksestani ja se herättää pelkästään positiivisia reaktioita ihmisisissä. Tiedä häntä mitä ajattelevat ja puhuvat selkäni takana, mutta ainakaan suoraan ei ole kukaan sanonut mitään.

Ja entäs sitten? Olen hoitanut lapset, käyn töissä ja vapaa-aikaani mahtuu muutain kuin nuket. Mutta kieltämättä se on pääharrastukseni. Lapseni eivät ole (tyttäriä pelkästään) perineet "pahettani".

harrasta, mutta muutama työkaveri on aivan intohimoisia nukkeharrastajia.
Tekevät nukkeja ihan alusta asti, laittavat niille silmälaseja ja aivan ihania vaatteita.
Nikkaroivat vielä huonekalujakin.

Näyttääpä sydämeesi mahtuvan vielä naapurin mummon vointikin, mikä on mukavaa.

Ei se mitään höperyyttä ole, niinkuin tuossa joku sanoi. Nuket ovat ihania! Aivan ihania!
Omat nukkeni ovat olleet leikissä myös omilla tyttärilläni. Ne ovat vieläkin hyväkuntoisia, tosin "helliminen" on niihin jotain patinaa jättänyt.
Mutta olen nyt viisikymppisenä ostanut itselleni muutaman nuken. Pari on sattunut silmään kirpputorilta. Ne ovat katsoneet minua niin kauniisti että minun on ollut ihan pakko ostaa ne. Olen pessyt niiden vaatteet ja tehnyt jotain uusiakin. Samoin omat vanhat nukkeni ovat myös saaneet jotain uutta vaatetta.
En pidä itseäni hölmönä, eikä pidä miehenikään. Ei tällaisessa ole mitään pahaa eikä hävettävää. Päinvastoin. Ja on sitä ihmisillä paljon pöllömpiäkin harrastuksia!!!
Osta vaan nukkeja ihan huoleti, niin minäkin teen. Ommellaan ja neulotaan niille oikein kauniit vaatteet!
Hauskoja ja antoisia hetkiä hyvän harrastuksen parissa!
Ainainen lapsiko, no ihan varmasti! Meissä kaikissa asuu sisällä pieni lapsi ja hyvä niin!
Aurinkoista kevättä Sinulle!

Tottakai aikuistakin voi lelut kiehtoa. Aikuisia lelukeräilijöitä ja -harrastajia löytyy maailmasta paljon.