Monesti puoluetausta tulee ihmiselle jo lapsuuden kodista. Ohessa pätkä omaa tarinaani:
Pienenä olin hieman kiusallisessa tilanteessa: vanhemmat olivat vannoutuneita Kristillisen liiton kannattajia. Toki tähän kuului myös uskonnollisuus, mutta mitään ei pakkotyrkytetty minulle. Kiitoksia siitä vanhemmilleni.
En tarkkaan muista, kuinka monissa vaaleissa äänestin vanhempieni opin mukaisesti SKL:n ehdokkaita. Ne tuntuivat ajatuksiltaan ja arvoiltaan minulle sopivilta.
Jossain vaiheessa aloin ajatella hieman pidemmälle. Ääni SKL:n ehdokkaille oli yhtä kuin ääni hukkaan. Vaihdoin puolueen keskustaan, koska koin heidän arvomaailman olevan melko lähellä omaani, ja vaikutusmahdollisuuksien olevan heidän ehdokkaillaan suuremmat kuin aikaisemmalla puolueellani.
Jostain syystä Kokoomus ei ole koskaan ollut mikään vaihtoehto minulle. En vain ole koskaan tykännyt heidän sliipatun näköisistä edustajistaan, ja viimeinen pisara lienee ollut EU, johon Kokoomus ajoi Suomea kuin käärmettä pyssyyn.
Vasemmistovastaisuus juontaa juurensa kotoani. Joitain hyviä ajatuksia siellä on ollut, mutta yksi syy lienee ollut se, että vasemmistopuolueet leimattiin aikoinaan "köyhempien" puolueeksi. Sinäänsä jännää, että vaikka varakkaasta perheestä olinkin, ei Kokoomus koskaan tuntunut omalta asialta. Olin siis jäänyt poliittiseen keskustaan.
Tänäpäivänä ollaan tilanteessa, että Keskusta on töppäillyt niin paljon, että tuskin äänestän sitä enää seuraavissa vaaleissa. Matti Vanhasen töppäilyt, Tehyn pakkolaki, Haukiputaan Keskustan mokailut menneessä virkavalinnassa... Ei kiitos enää!
Omaa puoluekantaa täytyy miettiä tositarkkaan tulevien vaalien alla. Vihreät ovat edelleen minun mielestä pelkästään vasemmistolaisia yhden asian ihmisiä. Valitettavasti. Vihreät mokasivat siinä, että heille kriittinen ydinvoimakysymyskin ohitettiin sillä, kun puolueelle luvattiin aikoinaan ministeripaikka. Kyllä oli aate halpaa silloin. Perussuomalaiset tarvitsisivat enemmän uskottavuutta toimintaansa.
Ratkaisu lienee hankala, mutta onneksi minä itse saan tehdä edelleen valintani.
Pienenä olin hieman kiusallisessa tilanteessa: vanhemmat olivat vannoutuneita Kristillisen liiton kannattajia. Toki tähän kuului myös uskonnollisuus, mutta mitään ei pakkotyrkytetty minulle. Kiitoksia siitä vanhemmilleni.
En tarkkaan muista, kuinka monissa vaaleissa äänestin vanhempieni opin mukaisesti SKL:n ehdokkaita. Ne tuntuivat ajatuksiltaan ja arvoiltaan minulle sopivilta.
Jossain vaiheessa aloin ajatella hieman pidemmälle. Ääni SKL:n ehdokkaille oli yhtä kuin ääni hukkaan. Vaihdoin puolueen keskustaan, koska koin heidän arvomaailman olevan melko lähellä omaani, ja vaikutusmahdollisuuksien olevan heidän ehdokkaillaan suuremmat kuin aikaisemmalla puolueellani.
Jostain syystä Kokoomus ei ole koskaan ollut mikään vaihtoehto minulle. En vain ole koskaan tykännyt heidän sliipatun näköisistä edustajistaan, ja viimeinen pisara lienee ollut EU, johon Kokoomus ajoi Suomea kuin käärmettä pyssyyn.
Vasemmistovastaisuus juontaa juurensa kotoani. Joitain hyviä ajatuksia siellä on ollut, mutta yksi syy lienee ollut se, että vasemmistopuolueet leimattiin aikoinaan "köyhempien" puolueeksi. Sinäänsä jännää, että vaikka varakkaasta perheestä olinkin, ei Kokoomus koskaan tuntunut omalta asialta. Olin siis jäänyt poliittiseen keskustaan.
Tänäpäivänä ollaan tilanteessa, että Keskusta on töppäillyt niin paljon, että tuskin äänestän sitä enää seuraavissa vaaleissa. Matti Vanhasen töppäilyt, Tehyn pakkolaki, Haukiputaan Keskustan mokailut menneessä virkavalinnassa... Ei kiitos enää!
Omaa puoluekantaa täytyy miettiä tositarkkaan tulevien vaalien alla. Vihreät ovat edelleen minun mielestä pelkästään vasemmistolaisia yhden asian ihmisiä. Valitettavasti. Vihreät mokasivat siinä, että heille kriittinen ydinvoimakysymyskin ohitettiin sillä, kun puolueelle luvattiin aikoinaan ministeripaikka. Kyllä oli aate halpaa silloin. Perussuomalaiset tarvitsisivat enemmän uskottavuutta toimintaansa.
Ratkaisu lienee hankala, mutta onneksi minä itse saan tehdä edelleen valintani.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jokaisessa puolueessa on ns,ryhmäkuri sooloilua ei hyväksytä.
Vallassa olevat puolueet tekevät kompromissejä,saadakseen itse jotain täytyy antaa periksi vastapuolelle,vaikka se sotisi omaa ajatusmaailmaa vastaan. Näinhän sitä toimitaan myös valtuustoissa,eli politiikkaa on likaista sulle,mulle peliä ei siinä tunteilla pelata.
Politiikka on myös täysin omaan pussiin pelaamista. Ajatelkaa nytkin sdp:n jeesustelua Kemijärven sahan lopettamisasiassa. Täyttä irtopisteiden kalastelua
Politiikassa on kovat arvot vallalla. Köyhät kyykkyyn- amerikkalainen elämänasenne vahvistuu hyvin menestyvien keskuudessa.
Varsin moni päättäjä on kuitenkin aivan tavallisista oloista lähtöisin. Yhteisiä päätöksiä tehdessä tämä tulisi muistaa ja miettiä miten tekisin, jos olisin vielä eilen ollut se peräkylän pienen mökin tyttö tai poika, joka olin vielä jokunen vuosi sitten.
-seles-
Puolueen ohjelma määräytyy siitä millaisia ihmisiä sinne puolueisiin valitaan. Monta kertaa oon ihmetellyt kun sinne valitaan ulkomuodon ja kuuluisuuden mukaan.? Kun Halonen valittiin presidentiksi,lööpeissä oli huomioitu enimäkseen ulkomuotoon viittaavia asioita. Samoin Ahtisaaren säkkimäinen ulkomuoto kiinosti enemmän kun itse persoona. Sauli on taas ollut huippu kiinostava vaan sinkkuisuudesta, rullaluistelusta, naisvalinnoistaan ja solakkuudesta. Empaattisuus on kaukana hänestä. Pitää olla 'mediasexikäs'?? että hoitaa homman tyylikkäästi? Kyllä me äänestäjät ollaan tyhmiä.
yleensä tuttua tai hyväksi havaittua ihmistä, vähemmän siinä puolueiden yleiset linjat ratkaisevat. Paikalliset asiat enemmän ratkaisevat mitä mieltä kukanenkin ehdokas asioista on. Ja toisaalta kuinka puolueet edes niin kovasti enää eroavat toisistaan? eipä juurikaan.
Kyl se vaan nii on...
Itse en ikinä vois äänestää vasemmistolaista va-
paassa sinivalkoisessa Suomessa.
havaittu ihminen on myös puoluekurin alainen.
Sooloilua ei hyvällä silmällä katsota sen tietää jokainen äänestäjä,tai ainaski melkein kaikki.