Eli siis panikoin, ja haluaisin kuulla, olisiko muilla mahdollisesti samanlaisia kokemuksia ja josko ja miten tasta selvittiin.
Olen 23 ja esikoinen ilmeisesti nyt sitten tulossa. Eilen plussasin ja olo on todella sekava. Lapsi on siis toivottu ja tarkoituksella nyt tulossa, mutta nyt kun on tosi kyseessa on alkanut pelottamaan, etta olikohan tama nyt fiksu aika hankkia lapsi ja miten me parjataan ja miten suku ja kaverit suhtautuu... Olen juuri aloittanut uudessa tyopaikassakin ja sekin stressaa, etta miten tama siella otetaan vastaan.
Tuntuu todella typeralta tallainen kun itsehan mina tata halusin, mutta eipa naille tunteille mitaan voi.
No toivottavasti taa menee ohi...
Olen 23 ja esikoinen ilmeisesti nyt sitten tulossa. Eilen plussasin ja olo on todella sekava. Lapsi on siis toivottu ja tarkoituksella nyt tulossa, mutta nyt kun on tosi kyseessa on alkanut pelottamaan, etta olikohan tama nyt fiksu aika hankkia lapsi ja miten me parjataan ja miten suku ja kaverit suhtautuu... Olen juuri aloittanut uudessa tyopaikassakin ja sekin stressaa, etta miten tama siella otetaan vastaan.
Tuntuu todella typeralta tallainen kun itsehan mina tata halusin, mutta eipa naille tunteille mitaan voi.
No toivottavasti taa menee ohi...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla on paniikki kun pitäisi saada se lapsi alulle! Siis menen ihan lukkoon kun pitäisi harrastaa seksiä. Varmaan tulee samanlainen paniikki kun sulla kun testaan plussaa... hui. Kai se on sitä vaan kun nämä on suuria asioita ja suuria muutoksia. Mutta kyllä se siitä varmaan. Onhan tuossa 9 kk aikaa sitten totutella asiaan. Ja vauvat on ihania, rakkauden hedelmiä..heh :) mitään ei rakasta niinkuin omaa lastaan.
Muistan saman tunteen =) Eka ilo ja sit huoli. Sitten ilo, huoli, ilo jne...
Minä mietin kans kaikkee ja olin samalla iloinen. Iski välillä ahdistus et tätäpä ei voikaan enää peruuttaa! Mutta sitten taas superiloinen heti perään pienestä ihmeestä joka vihdoin saatiin alulle=)
Tuolla nukkuu nyt pian vuoden ikäinen tyttö ja kova yritys saada pikkusisar! Ja varmasti tärpin jälkeen tulee samoja ajatuksia omasta jaksamisesta, riittääkö aika ja rakkaus molemmille, entä miehen kanssa yhteinen aika?
Kaikkee tämmöstä, mut luottavaisin mielin eteenpäin ! :) :)
Lisään vielä äskeiseen. Itse myös aloitin uudessa työpaikassa kun raskauduin! Ei siinä ole kenelläkään mitään sanomista, tyhmiä täytyy heidän olla jos negatiivisesti raskaudesta ajattelevat!
meilläkin lapsi oli toivottu ja ajatus oli, että tulkoon kun on tullakseen. kuitenkin plussauksen jälkeen tuli kamala ahdistus, että apua, mitä on menty tekemään. ja tuntui tosiaankin tyhmältä nuo ajatukset, ei oikein kehdannut puhua kellekään.
mulla nyt rv 25 ja vieläkin noita tunteita, mutta ei enää niin pahoja eikä tosiaankaan koko ajan onneksi. nyt sitä vauvaa kuitenkin jo odottaakin. :) en kuitenkaan ite ole sellainen tyyppi, joka höpöttelisi vatsalle ja kutsuisi vauvaa jo joillain ihme lellittelynimillä. välillä mietinkin, että pitäiskö tässä vaiheessa olla jo luonut joku kovinkin syvä suhde syntymättömään lapseen. itselläni ei sellaista kyllä ole..
että näin, mutta tosiaan täysin normaaleja nuo tunteet kyllä on. onnea paljon ja tsemppiä! :) nuo tunteet voi tosiaankin olla aika ahdistavia ja rasittavia..
Voi kun oli helpottavaa lukea, etta on tata muutkin miettineet :). Kiitos tosi paljon mietteista...lisaa saa toki laittaa!
Heipparallaa..
Minäkin juuri plussanneena käyn läpi tätä vuoristorata ilmiötä :). Olen TODELLA iloinen että olen raskaana, mutta samaan aikaan myös huolestunut - sillä raskauden vuoksi opintoni keskeytyvät... samoin myös ehkäpä isännän opinnot... välillä tekee mieli sanoa että puoli vuotta liian aikaisin tärppäsi, mutta itsepähän tähän ryhdyimme :D.
Eka raskaus kans menossa ja ikää on 22. Vauvelin pitäis loka-marraskuussa tulla.. saa nähdä sattuuko samaksi päiväksi kuin oma syntymäpäiväni :).
Ja olisi todella väärin (ainakin niitä kohtaan jotka todella haluavat ja yrittävät mutta eivät saa) sanoa että raskaus tuli liian aikaisin ym.Olen niin super onnellinen kaikesta huolimatta että en jaksa edes ajatella kaikkia asioita, kuten missä asumme ja tulemmeko rahallisesti toimeen.. aah.. nyt nautin vain tästä riemun tunteesta :).
Olisi varmaan kauhea suru jos tämä raskaus ei jostain syystä onnistuisikaan :(. Joten yritän nyt elää vain päivän kerrallaan ja katsoa miten edetään.
Jos haluat vaihtaa tuntemuksia niin laitappa vaikka mailia [email protected]