Hei!
Olen yksinelävä, lapsirakas, erityiskasvatuksen alalla työskentelevä nuorehko nainen ja kiinnostunut sijaisvanhemmuudesta. Kysyisinkin, onko teissä tätä palstaa lukevissa, tai edes tuttavapiirissänne ketään sijaisvanhempaa, joka ei elä parisuhteessa? Tai onko sellainen edes mahdollista? Yritin jo löytää vastausta sijaisvanhemaksi-sivustolta, mutta siellä kanta oli vähän ympäripyöreä; kerrottiin että sijaisvanhemmiksi otetaan pariskuntien lisäksi myös yksin eläviä, mutta toisessa yhteydessä kuitenkin todettiin, että yleensä lapselle pyritään järjestämään sijaisperhe, jossa on molemmat vanhemmat.
Ja vielä, ettei jäisi epäselväksi: minustakin on ihanaa, että lapsella on sekä isä että äiti. Olen myös sitä mieltä, että lapsen oikeus perheeseen on suurempi kuin kenenkään, sinkun tai pariskunnankaan oikeus adoptio- tai sijaislapseen. Ajattelen kuitenkin, että yksikin turvallinen, läheinen aikuinen voisi kyetä antamaan hyvän kodin lapselle, jolla tarpeellista turvaa ei syystä tai toisesta ole ollut. Voisiko siis yksineläväkin näin ajatellen muodostaa perheen..? Kertokaapa kokemuksianne ja mielipiteitänne!
Olen yksinelävä, lapsirakas, erityiskasvatuksen alalla työskentelevä nuorehko nainen ja kiinnostunut sijaisvanhemmuudesta. Kysyisinkin, onko teissä tätä palstaa lukevissa, tai edes tuttavapiirissänne ketään sijaisvanhempaa, joka ei elä parisuhteessa? Tai onko sellainen edes mahdollista? Yritin jo löytää vastausta sijaisvanhemaksi-sivustolta, mutta siellä kanta oli vähän ympäripyöreä; kerrottiin että sijaisvanhemmiksi otetaan pariskuntien lisäksi myös yksin eläviä, mutta toisessa yhteydessä kuitenkin todettiin, että yleensä lapselle pyritään järjestämään sijaisperhe, jossa on molemmat vanhemmat.
Ja vielä, ettei jäisi epäselväksi: minustakin on ihanaa, että lapsella on sekä isä että äiti. Olen myös sitä mieltä, että lapsen oikeus perheeseen on suurempi kuin kenenkään, sinkun tai pariskunnankaan oikeus adoptio- tai sijaislapseen. Ajattelen kuitenkin, että yksikin turvallinen, läheinen aikuinen voisi kyetä antamaan hyvän kodin lapselle, jolla tarpeellista turvaa ei syystä tai toisesta ole ollut. Voisiko siis yksineläväkin näin ajatellen muodostaa perheen..? Kertokaapa kokemuksianne ja mielipiteitänne!
Vastaukset 5
Vanhimmat
tukiystävä tms
olisi parempi ja varteenotettavampi vaihtoeto yksinäiselle ihmiselle.
Monestihan huostaanoton taustalla voi olla juuri yksinhuoltaja äidin totaalinen uupuminen ja
ilman lastensuojeluasiakkuuden avohuollon aikana annettuja asiallisia ja asianmukaisia
esimerkiksi kotipalveluja.
mutta onhan se tietysti luonteeltaan vähän erilaista kuin sijaisvanhemmuus. Ympärilläni on paljon ystävien ja sukulaisten lapsiperheitä, joille voin olla jonkinlaisena "tukihenkilönä" ilman mitään virallisia sopimuksia, ja jotka apuani arvostavat, mutta nämä lapset eivät tarvitse varakotia, kuten sijaislapset.
Tuota yksinhuoltajan väsymistäkin olen miettinyt. Tiedostan kyllä, että sijaisvanhempikin voi väsyä, ja sekin asia mietityttää, varsinkaan kun ei ole toista jakamassa kasvatusvastuuta. Toisaalta minulla on kyllä hyvin tiivis sukulais- ja ystäväverkosto, joten ihan yksin en siinä mielessä olisi, ja lapsellekin löytyisi tavallisten perheiden malleja ihan lähipiiristä. On isovanhempia, lapsiperheitä ja sinkkuja, koko elämän kirjo.
Tiedän naisen, joka sai sijaislapsen sinkkuna, heillä on mennyt hyvin.
Tiedän sijaisperheen, jossa puoliso menehtyi, ja biologisten lasten lisäksi jäi vielä sijaislapsiakin. Ja uusiakin on tullut leskeksi jääneelle.
tiedän sijaisperheen, jossa tuli ero ja lapset jäivät asumaan toisen kanssa.
Kaikilla on mennyt hyvin, voimat riittäneet ja rakkautta piisannut. En usko että ainakaan pienemmissä kunnissa yksin eläminen olisi este, mikäli pystyy todistettavasti sen rumban pyörittämään.
Kannattaa ottaa yhteyttä sos.toimeen, ja kysyä reilusti.
Hei!
Riippuu sijoittajasta, kuinka sinkun sijaisvanhemmuuteen suhtaudutaan. Pela käyttää vain pariskuntia, samoin jotkut kunnat/kaupungit.
Mutta ainakin Helsinki sijoittaa lapsia myös yhden aikuisen perheisiin, kuten minulle.
Kysele suoraan sijoittavilta tahoilta, käytännöt kun vaihtelee!
Ei ole mahdotonta. Sijaissukulaisiakin kaivataan ja sinkkukin pärjää sellaisena, kun tapaa lapsia silloin tällöin ja on valmis huolehtimaan heistä kuin omista vaikka yhden viikonlopun kuukaudessa, hyvän sukulaisen tai ystävän tapaan. Tähän on kaiketi valmennukset ja muut, joten sillä varmistetaan että sinusta on siihen niinkuin virallisesti.