Tuntuu, ettei kaikki ole hyvin, mutta tietäisipä edes tälle nimitystä. Voisi osata hakea apua silloin..
Tuntuu, etten osaa olla onnellinen. Aina tulee jokin pieni asia, josta muodostuu ylitsepääsemätön. Esimerkiksi tällä hetkellä tuntuu kaikki mahdollinen energia kotona menevän, kun harmittaa naapurista kantautuva töminä. Työpaikalla häiritsee keskittymistä lähes kaikki pikku asiat, joita vain havaitsen. Onko tämä edes mikään hoidettava asia vai täytyykö tämän kanssa jotenkin oppia elämään?
Stressi on valtava ja välillä en saa nukuttuakaan tämän takia. Kumminkaan tästä ei kehtaisi mennä kertomaan kellekkään ammattiauttajalle, nauraisi vain :I
Tuntuu, etten osaa olla onnellinen. Aina tulee jokin pieni asia, josta muodostuu ylitsepääsemätön. Esimerkiksi tällä hetkellä tuntuu kaikki mahdollinen energia kotona menevän, kun harmittaa naapurista kantautuva töminä. Työpaikalla häiritsee keskittymistä lähes kaikki pikku asiat, joita vain havaitsen. Onko tämä edes mikään hoidettava asia vai täytyykö tämän kanssa jotenkin oppia elämään?
Stressi on valtava ja välillä en saa nukuttuakaan tämän takia. Kumminkaan tästä ei kehtaisi mennä kertomaan kellekkään ammattiauttajalle, nauraisi vain :I
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vastasit osittain itse kysymykseesi. Stressi aiheuttaa monenlaisia - jopa somaattisia - oireita. Kukaan ammattiauttaja ei naura ongelmallesi, siitä voit olla varma. Vai onko nyt niin, että nämä pikkuasiat aiheuttavat stressiä?
Olkoon niin tai näin, ammattiapua kannattaa hakea jos elämä tuntuu hankalalta. Muuten siinä voi käydä niin, että ongelmat vain pahenevat ja sitten ollaan tekemisissä jo ihan toisen luokan vastustajan kanssa.
Tunnetko Pave Maijasen laulun, jossa hän sanoo: "katso peiliin ja näet vastustajasi"?
jotain omia huolia joita on vaikeaa tuosta vain ratkaista (tai edes tunnistaa), ja siksi ärsyynnyt helposti ympäristön sattumuksista? Tai sitten otat vain suorituspaineita sen "onnellisuuden" takia?
Keskittymisvaikeuksiin, stressiin, ja ahdistuksiin kyllä pitäisi saada apua lääkäriltä ja/tai psykologilta, mutta ei se sitä tarkoita että sinä välttämättä sairastaisit mitään erityistä sairautta. Ihan terveilläkin elämä voi joskus käydä raskaaksi, ja silti on oikeus hakea ongelmiinsa helpotusta.
Voisiko olla kyse siitä, että sinulla olisi ärsytyskynnys jotenkin alentunut?
Muistan itselläni joskus vastaavaa - täysin mitätön asia on saanut olon, että just nyt kohta leikkaa kiinni. Sitten on alkanut jo pelätä omia reaktioita, että entäpä jos todella leikkaa kiinni. Ja välillä sitten leikkasikin. Stressiä se on, ilman muuta, ja liian vähän lepoa.
Koitin miettiä, että miten sain tilanteen tuolloin helpottamaan - en käytä enkä ole käyttänyt mitään lääkkeitä, enkä käynyt kenenkään ammattiauttajankaan luona.
Ehkä laitoin asiat vain tärkeysjärjestykseen ajatuksissani, mietin, että mistä stressi johtui. Ehkä kyse oli siitä, että kaaos syntyi kyvyttömyydestä päättää mitkä todella olivat ne tärkeät asiat.
Luulen, että sain tuolloin tilanteen haltuun vain miettimällä arvomaailma-asioita ja hyväksymällä vanhan totuuden, että yritän vaikuttaa niihin asioihin, joihin pystyn, ja hyväksyn sen, että on asioita, joihin en pysty vaikuttamaan.