Onko täällä yksinäisiä bulimikkoja? Siis sellaisia tosi yksinäisiä/ennen sairastumistaan jo yksinäisiä, josta bulimia ehkä ainakin osittain saattaa johtua?
On myös niitä yksinäisiä, jotka ovat menettäneet ystävänsä sairastumisensa jälkeen, mutta nyt en hae heitä, vaan heitä jotka ovat ovat olleet sitä aina.
On myös niitä yksinäisiä, jotka ovat menettäneet ystävänsä sairastumisensa jälkeen, mutta nyt en hae heitä, vaan heitä jotka ovat ovat olleet sitä aina.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mää oon aina ollu melko yksinäinen. lisäks mua on kiusattu ja oon ehkä senkii takia ollu sit kovin sulkeutunut. ennen bulimiaan sairastumistani mulla oli semmonen anoreksia kausi sitä ennen(josta aikaa jo 12vuotta).. mulla siis ollu semmoset 12 vuotta tää helvetti.
mul on ollu elämässä huonosti onnistuneet ihmissuhteet. kiusaamista, selkäänpuukottamista ja sellasta lievää hyväksikäyttöä. en luota enää kehenkään. oon nyt lukion tokalla. ei yhtään kavereita. syömishäiriötä ollut jo pari vuotta, semmosta anorexian ja bulimian sekamelskaa. kenellekkään ei pysty puhumaan. oon aloittanut lääkärissä käynnin. ne varoittaa koko ajan et sairaala on lähellä. pulssi oli viimeks 38 levossa. vituu mä en jaksa.tännän oli illalla ahmimis kohtaus, jota seurasi pitkä itku ja oksentaminen. mä en jaksa. pistäkää mut letkuihin
voi kun tuttua.itkettää ihan kun luen tota. mää kävin aikoinani myös lukiota (joka jäi kesken tokalla) ja jäin välillä koulusta pois kun olin niin yksin ja silloin kiertelin vain kaupungilla tai vehtailin syömisen kans..