Kirjoitan nyt tänne..kun en tiiä muutakaan..Kun niin haluisin että asiat ois hyvin taas..Oli niin ihana elämä, työpaikka ja työ jota rakastin, luottotiedot tallella, laskut maksoin ajallaan, ihana koti..Kaikinpuolin asiat kondiksessa..Sitten tapasin sen Unelmien miehen (tai niin luulin). Kaikki alkoi mennä sen jälkeen päin per*että...Alkoholi, väkivalta ym. tuli miehen mukana..Minä, joka olin aina ollut niin itsevarma ja avoin ihminen, muutuin ihan toiseksi. Jouduin olemaan sairaslomilla kun rupesin saamaan paniikkikohtauksia, olin ahdistunut ym..(lopulta diagnoosi; keskivaikea masennus)lääkkeitä kokeillut vaikka mitä, ollut sairaalahoidossa, välillä tuntuu että kaikki hyvin, kunnes taas tuntuu et seinät kaatuu päälle. Asunto meni, sanoin itseni työpaikasta irti, raha-asiat kääntyi päälaelleen kun en jaksanut masennukseltani enää hoitaa mitään..Nyt toisaalta voin mieleltäni paremmin..jaksan tavata ihmisiä, hoitaa jo asioitakin mutta..Tänään esim. on taas niin lohduton tunne..Tätä masennusta on jatkunut jo puoltoista vuotta..Voi kun joku vois sanoo että millon tää loppuu. Onko ketään joka on noussu sieltä suosta ja saanu taas kaiken kuntoon?
Kaikki ei hyvin..
SadLisa
4333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nousta näistä tilanteista.
Itsellä samantyyppinen tilanne. Ulosottovelkoja on hirveesti. Se olis vaan hyväksyttävä tilanne ja elettävä niinkun vaan pystyy, kaikki keinot käytettävä... Pitäs vaan uskaltaa olla luuseri ja köyhä eikä perusta
17 vuoden sairastelun jälkeen. Nyt jo 20kk ilman lääkkeitä. Ja täysin toimintakykyinen. Todella sosiaalinen. Tulen juttuun kaikkien kanssa.
Miten tässä näin kävi ?
Tarvittiiin yritystä, yritystä ja taas yritystä.
Välillä pitkään mietiskelyä, asioiden tilasta. Sairaalassa 7 kertaa,> uusimassa lääkitystä, kun ei vanhat sopineet. Ainakin 20 eri lääkevaihtoehtoa. Viimeksi useavuosi > Orsanil(jota ei enää saa), Miaxan, Atarax,
Imovane(n.17v). Kuntoutuskursseja www.mtkl.fi kautta 7kertaa.(viikon kestäviä). Talvi 2002-03 kuntoutus/palvelukodissa(etsi Netistä) lepäämässä, keräämässä voimia. Vertaistukiryhmässä viikottain, 2002-06 välisen ajan. Tutustumista hengellisiin asioihin. Monentyyppisillä luennoilla KUUNTELEMASSA. Mitkä koskevat ihmisen arkipäivää, toimintaa, sosiaalista elämää.
Nyt siis 20 kk ilman näitä.
Kävin tukihenkilö kurssin 2006 syksyllä. Toimin tukihenkilönä. Ohjaan ryhmää, jossa n. 30 kävijää viikottain. Järjestän ohjelmaa. Matkoja. Ulkoilutapahtumia ym.
Tässä vähän osviittaa kaikille täällä käviöille.
VIESTI > Niin kauvan on TOIVOA, kun henki pihisee?
=ARVOSTA ITSEÄSI
Ihmiset käyttäytyvät sellaisen ihmisen tavoin,
jollainen he kuvittelevat olevansa. Se vaan on
niin. Heidän on mahdotonta käyttäytyä lyhyttäkään
ajanjaksoa muulla tavoin, harjoittivatpa he tahdonvoimaansa kuinka paljon tahansa.
Kukaan ei voi tehdä positiivisella tavalla mitään
niin kauan kun hän ajattelee itsestään negatiivisesti.
Jokaisen tulisi oppia ajattelemaan, että hän on
arvokas ja merkittävä ihminen.
= = = = = = = = = =
toimimalla posiviivisesti juuri korjata sitä negatiivista minäkäsitystä.