mun asia

lapsellani on siis ad/hd. niinku minulla.. ei sitä minulla ole koskaan diagnisoitu.jotenkin vaan mitä vanhemmaksi tulee sitä pystyy jotenkin hallitsemaan.
lapseni on siis 10 vuotias.tein aloitteen tutkimuksiin menemisistä tai yhdessä eskari-tätin kanssa.en halua että lapseni joutuu käsrimän samoista ongelmista kun minä koulu aikoina.
mulla oli haaveet että rupeaisin eläinlääkäriksi,no eihn mun rahkeet sellaseen riittäneet kun en ylä-asteellakaan jaksanut keskittyä.pääsin sitten "jämä" oppilaana ammattikouluun jollekki elintarvike linjalle.päivääkään en sitä työtä ole tehnyt.
sain lapseni nuorena 18 vuotiaana,muka aikuisena.
ihan suhthyvin ollaan pärjätty vaikka kahdestaan oltiinki 7 vuotta,ennekun tapasin nykyisen mieheni.
mä uskon että mä hukutin mun elämäni viinaksiin,tai mä korvasin sillä juomisella ja riehumisella ja hauskan pidolla mun pahan olon. siis mun vanhemmat oli normaaleja,kiitos heille että jaksoivat mua ja puolustivat mua kun ylä-asteen opelle tuli tenkkapoo ja halusi mut erityisluokalle..
ei varmaan sillo 90 luvun alussa tiedetty palio mitään ad/hd lapsista.
jälkeenpäin tuntuu et jos mä oisin saanut tätä lääkettä mitä lapseni saa.. oisko se auttanut mua.oisinko jaksanut koulunkäyntiä ja kaikkee.
ielä nykyäänki mun on hankala olla töissä.. aina tekis tehä ihan jotain muuta kun sitä itse työtä.
kotona monesti hommat kasaantuu koska en vaan jotenki saa tehtyy. sit jotku jaksaaki pitää mua laiskana.. mutku en mä oo laiska,teen kyl kaikkee muuta..mut en sit sitä mitä pitäs. tai no..saan mä pidettyy meidän talon kondiksessa ja ruuat tehtyy ja silleen..
jotenki nyt kynnys hakee itelle apuu on suuri. koska muksulla on diagnoosi. tiiän et se on myös perinnöllistä.. mulla on,muksulla on,mun parilla serkulla on jne..

no en mä ees tiiä mitä helvettii mä kirjottelen.
leikillään voin kavereille sanoo et no mullaki on AD/HD.
siks oon tällanen.
mun ja mun miehen välille kehkeytyy palio riitaa,,varmasti palio mun impulsiivisuuden takia,ja koska mun on vaikea keskittyä pitkäksi aikaan yhteen asiaan..
mieli vaihtuu sekunneissa. tänään on lihapullia ruokana.. seuraavassa hetkessä olen kaupassa hakemassa kanaa koska teenki kanakastikkeen.
haluan lähtee reisuun..mutta huomenna se asia ei enää kiinnosta.vaan haluanki olla kotona.
jne jne jne....
ja mikä pahinta,mun on vaikea "kasvattaa" ad/hd lasta.koska jotenkin ymmärrän häntä että ei se voi sille mitään-- ei vaan voi jos ei huvita,halua,jaksa tai mitä vaan.en pysty oleen niin tiukka kun haluaisin.ja kun hän pyytää apua läksyjen teossa..niin voi helevtti..mä joka sain 5 päättötodistukseen kaikista aineista vissiin..no mee siinä ja auta.kun itekkään ei pystyu keskittyyn ja laskeen..onneksi mieheni hoitaa nämä läksy asiat.mutta sillo kun se ei oo kotona ja läksyt pitäs tehä.. voi voi.
no ei se auta.. päivä kerralla vaan.
onneksi concerta lääkkeena on sentäs lastani auttanut hieman. ei se ihmeitä oo tehnyt mutta parannusta on tullut huimasti.
eteenäin vaan..