Turku on päättänyt yksipuolisesti julistautua nosturikulttuuripääkaupungiksi.
Tosin ensin tymyyksissään kaupunki antoi luvan purkaa kaikki sen omimpaan imagoon kuuluneet satamanosturit. Huonon omatunnon vaivaamana kulttuuripääkaupunkihankkeen puuhamiehet ovatkin sitten päättäneet korjata höyrähdyksensä ja näyttää maailmalle pääkaupunkivuonna korvaavia nostureita. Harmi vain, että ne tulevat olemaan juuri niiden kohteiden tiellä ja edessä, mihin koko k-pääkaupunkihakemus perustui ja joita ihmiset sitten tulevat mainosmiehiä uskoen - turhaan - katsomaan!
Onneksi jotain kulttuuria sentään k-pääkaupungistakin löytyy: torin reaaliajassa tapahtuva arkeologinen kaivausnäytös. Voi kyllä olla, että savivellin katseleminen alkaa nettipeleihin syntyneeltä ikäpolvelta maistua joltisenkin hinstulta. Vaan parempi sekin kuin ei mitään näytettävää (mitä ei Turussa joka vuosi olisi muutoinkin tarjolla).
Toinen mielenkiinnolla odotettu ja ah, aina niin kiinnostava, performanssius tulee olemaan Kakolan vanhojen vankilarakennusten purkutyömaa ilta-auringon kanssa kilpaa punertavine tiilipölyineen ja kettingin päässä valtsua kuulaa heijaavine purkunostureineen. Sic, nosureita taas!
Tosin ensin tymyyksissään kaupunki antoi luvan purkaa kaikki sen omimpaan imagoon kuuluneet satamanosturit. Huonon omatunnon vaivaamana kulttuuripääkaupunkihankkeen puuhamiehet ovatkin sitten päättäneet korjata höyrähdyksensä ja näyttää maailmalle pääkaupunkivuonna korvaavia nostureita. Harmi vain, että ne tulevat olemaan juuri niiden kohteiden tiellä ja edessä, mihin koko k-pääkaupunkihakemus perustui ja joita ihmiset sitten tulevat mainosmiehiä uskoen - turhaan - katsomaan!
Onneksi jotain kulttuuria sentään k-pääkaupungistakin löytyy: torin reaaliajassa tapahtuva arkeologinen kaivausnäytös. Voi kyllä olla, että savivellin katseleminen alkaa nettipeleihin syntyneeltä ikäpolvelta maistua joltisenkin hinstulta. Vaan parempi sekin kuin ei mitään näytettävää (mitä ei Turussa joka vuosi olisi muutoinkin tarjolla).
Toinen mielenkiinnolla odotettu ja ah, aina niin kiinnostava, performanssius tulee olemaan Kakolan vanhojen vankilarakennusten purkutyömaa ilta-auringon kanssa kilpaa punertavine tiilipölyineen ja kettingin päässä valtsua kuulaa heijaavine purkunostureineen. Sic, nosureita taas!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siinpä se. Maailman joulukaupunkihankkeen jokajouluiseen ohjelmajulistukseen on koottu kaikki kissanristiäiset ja myyjäiset - leirikoulujen rahoitusmyyjäisiä myöten - joiden yhteyttä itse joulukaupunkiin on vaikea nähdä. Hyväntekeväisyysmyyjäisiä on pidetty jo kauan ennen koko joulukaupungiksi julistautumista. Ja varmaan pidettäisiin ilman ko. hankettakin. Leirikoulumyyjäisetkin kun tosiasiassa perustuvat siihen, että oppilaiden vanhemmat ostavat toistensa tekemiä leivonnaisia tms. tavaria, parhaassa tapauksessa omiaan...
Sama keräilyvimma näyttää olevan Euroopan kulttuuripääkaupunkihakemuksessakin. Useimmat TS:n tänään haikailemat hankkeet kuten Pennisilta, Kakolanmäen ja Linnakaupungin tai kulttuuri- ja kongressikeskuksen rakentaminen ovat olleet ilmassa jo vuosikymmeniä.
Eräs (ajoissa) toteutuva hanke olkoon myös lisäkatsomon rakentaminen Kupittaalle, palveleehan se ruumiinkulttuurin katselua. Ehken sen puuttuminen kulttuuripääkaupungin tapahtumalistalta selittyy sillä, ettei kukaan ollut osannut pienimmässä mielessäänkään aavistaa mokoman turhakkeen akuuttia mutta välttämätöntä tarvetta.
Kummallisin tapahtumalistalla olevista hankkeista lienee Kakolan rakentaminen. Siinähän projektissa ei kulttuuripääkaupungilla ole osaa jos ei arpaakaan. Hankkeen eteneminen kaatuu kokonaan mäen omistajan, Valtion, harteille ja joko tapahtuu tai sitten ei. Turha mäen rakentamisen aikataulua on kulttuuriväen kauhistella.
Kulttuuripääkaupunkihanke on saanut uusia toteutettavuuksia!
Kaupunki on suunnittelemassa penkereellistä eurosiltaa Viittakarille. Tosin sen tarve jää vielä sankemman hämärän peittoon kuin ns. pennislillan.
Niinpä kovan sektorin luottamusmiesporras on myös ehdottanut - tekemänsä Bilbaon retken innoittamina - uuden oopperatalon rakentamista mainitulle kalliosaarelle Pohjois-Airistolla. Sen vieressä olevalle Loukeenkarille on vastaavasti ehdotettu oopperaravintolan sijoittamista. Ravintola toimisi sijaintinsa mukaisesti, niinkuin saari tälläkin hetkellä, kalaravintolana ja on sille jo löydetty sopiva ravintoloitsijakin.
Saarten välille on myös suunniteltu uusinta uutta kulttuurikaupunkiprojektia, kauttaaltaan lasista senttisiltaa. Sen kerrotaan sopeutuvan merimaisemaan täydellisesti läpinäkyvyytensä ansiosta.
Ravintolan saniteetti- ja WC-tilat tullaan suunnittelemaan vedenalaisen putkikäytävän tai vaihtoehtoisesti sukellusveneyhteyden päähän vierekkäisille Ämmä ja Äijä nimisille kareille. Perimätiedon mukaan kalastajat ovat käyttäneet saaria tähän tarkoitukseen jo vuosisatoja. Tämän takia Museovirastokin on ennakkolausunnossaan suhtautunut hankkeeseen myötäsukaisesti.
Ison Pukin ja Viittakarin väliin jäävälle Kaleton kivikolle ollaan sijoittamassa "vedenalaista maailmaa", yhdistettyä akvaario- ja pysäköintilaitosta.
Vain kaupunginvaltuuston päätökseteon hitaus voi enää estää hankkeiden toteutumisen ajallaan. Asia on julistettu kiireelliseksi ja valtuusto on kutsuttu salaisella kokouskutsulla ylimääräiseen kokoukseen, jossa päätös tehdään suurimpien ryhmien sullemulle-sopimuksella ennen iltaa. Ellei päätöstä saada heti aikaan, on vaara, että EU peruuttaa Turun koko kultuuripääkaupunkihankkeen.
Osa vihreistä tullee kuitenkin vaatimaan ponsilauselmaa ympäristövaikutusten tarkkailumenettelyn käyttöönotosta Airistolle levitettyjen myrkkylaskeumien epäillystä pöllyämisestä rakennushankkeiden aikana.
Muistanko oikein -korjatkaA väärässä olo- että juuri Kanervan avustaja Manni ehti hävittää jo yhden nosturin???
Aurajoen rannan tunnuskuvina ja maamerkkeinä olleiden nosturien säilyttämisestä muistona alueen telakka- ja satamatoiminnoista on taitettu peistä siitä asti kun laivanrakennusteollisuus 1980-luvulla poistui jokisuusta.
Nostureita onkin rannoilta jo ehditty purkaa kymmenittäin.
Viimeksi nostureiden säilyttämisestä nousi julkinen kiista, kun itärannan rakentamista suunnittelevalle maanomistajalle selvisi, että myös kaupungin viranomaiset olivat nostureiden säilyttämisen kannalla, ja kun maanomistaja sitten alkoi purkaa niitä kovalla kiireellä, luvatta.
Rakennusvalvontaviranomaiset keskeyttivät jo käynnissä olleet purkamistyöt. Keskeytyksestä valitettiin. Kiista eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti, joka sitten totesi, että nosturien purkaminen vaatii kaupungilta purkuluvan.
Nostureiden säilytysasiaa käsiteltiin mm. kaupunginhallituksen kokuksessa 3.8.2004, jossa alpulaiskaupunginjohtaja Olli A. Mannin päätösesityksessä todettiin mm, että kaupungilla ei ole mahdollisuuksia säilyttää nostureita eikä kaupunki myöskään voi velvoittaa maanomistajaa siihen. Niinpä kaupunginjohtaja ehdotti, että päätöksessä todetaan, että nostureiden purkukiellolle tai niiden säilyttämiselle asemakaavalla ei em. syistä ole perusteita.
Mannin käsityksen mukaan nosturien omistajalla oli oikeus purkaa ne. Turun Sanomat kertoivatkin kaupunginjohtaja Olli A. Mannin jyrkästi ilmoittaneen, että kaupunki ei ikinä tule ottamaan nostureiden säilymistä kontolleen!
Vastoin kaupunginjohtajan esitystä kaupunginhallitus kuitenkin palautti säilytyskysymyksen käsiteltäväksi asemakaavan valmistelun yhteydessä. Uusimmassa kaavaehdotuksessa nosturien toivotaan säilyvän.
Nostokurkien menetyksille löytyy myös vastapainoja. Länsirannalle, veteen, entiselle nosturiradan perustolpalle, on istutettu valaanpyrstö. Tosin se ei kovin selkeästi viesti turistille Aurajoen historiaa, niinkuin nosturit tekisivät. Vaan löytyy sekin varmaan koristamasta monen vierasveneilijän valokuva-albumia?