Minulla tuli siis lauantaina hyvin voimakas paniikkikohtaus joka uusi seuraavana päivänä täsmälleen samoin oirein heti kun ihmisiä tuli paljon näkyville tai ne tulivat kohti. Luulin jo oksentavani ennenkuin kerkeän kotiin asti. Sen jälkeen kohtausta ei ole tullut, mutta tänään terapiasta tullessani alkoi jälleen lievät oireet palata. Jos olisin joutunut olemaan yhtään kauemmin kaupassa, olisin saanut kunnon kohtauksen. Sain diagnoosin ja minulle määrättiin lääkettä tähän. Nyt vain pelottaa hurjan paljon ulos meneminen ja ihmisten näkeminen. Hikoilen, huimaa, pelottaa, on epätodellinen olo ja paleleekin samalla. En tahtoisi joutua näkemään ketään, päästä vain nopeati turvaan, pois ihmisten ilmoilta. Näen parhaaksi hakea määrätyt lääkkeet matkalla, pelottaa vain pahuksen paljon.
Ulos lähtö pelottaa
FrozenCorpse
4675
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
niin,minkälaiset lääkkeet sait,toivottavasti sait ne haettua..
Mietin tuossa että toivottavasti tähän alkuhätääsi sait lääkkeen joka vaikuttaa heti,esim.joku rauhoittava tai ahdistusta poistava.
Minulla itselläni on kohtauksia varten Alprox sama kuin Xanor.Tämä lääke tehoaa nopeasti,poistaa sen pakokauhun tunteen ja rauhoittaa.
Tosin tätä lääkettä tarvitsen tosi harvoin koska minulla on varsinainen paniikkihäiriölääkitys päällä(cipralex).Se toimii hyvin mutta vaikutus alkaa viiveellä, eli vie vähintään viikon ennenkuin tuloksia voi odottaa.
Eli toivottavasti olet saanut (tähän alkuun nyt ainakin) heti vaikuttavan lääkkeen,koska tiedän miten hirveä olosi on..
Kaikesta huolimatta,muista että aina se menee ohi,eikä siihen kuole.Ja..älä arkaile kertoa ystävillesi tästä vaivasta,sekin helpottaa.Vältä stressiä,liikaa kahvia ja liikaa tupakkaa..
mulla on kanssa todella vaikeeta mennä oikeestaan mihinkään varsinkin julkisilla. ennen samalla lääkityksellä meni ihan hyvin ja nyt tuntuu että samat lääkkeet ei auta ollenkaan tähän tilaan. Olen tällä hetkellä työtön ja töihin meneminen tuntuu jo ihan hirveältä. Missä olisi mahdollisuus jutella asioista kun tän kunnan järjestyslyistä ei ole oikeen mahdollisuutta saada apua. Elämä on paskaa ainakin näin vaikeena aikoina
Sain lääkkeeksi Propralia, eli beetasalpaajaa, joka pitää sydämen sykkeen alhaisena. Sain eilen haettua lääkkeet voimakkaan itkukohtauksen jälkeen mieheni avulla.
Elän itse samanlaisessa maailmassa, ulos ei uskalla mennä, sosiaaliset tilanteet pelottaa. Kohtausta häpeän ja pelkään, että menetän kasvoni. Sitä on niin yksin tämän paniikin kanssa.
Vähällä pääsit jos vain Propral. Vaikka olen tietoinen, että pitävät sitä nykyään hyvänä paniikkihäiriölääkkeenä. Minulla on ollut Cipralex. Lopetin sen itse pikkuhiljaa, kurjine sivuvaikutuksineen. Nyt ovat ohi. Lääkkeeni on Alprox. Todella hyvä lääke ainakin minulle. Koska kärsin suuresta ahdistuksesta. Rauhoittaa nopeasti ja otan sitä silloin kun tunnen, että seinä tulee eteen. En jaksa aina sitä taistelua, että pärjään minä ilman.
Unenlaatuni on huono ja nukkuminen vaikeaa. Sen vuoksi pitäisi mennä lääkäriin ja jutella asiasta. Miten sen kanssa toimitaan.
Jatkuva yrittäminen käy raskaaksi (vie hekisiä voimia), kun ei voi elää "normaalisti" vaan kaikki pitää ennakoida ja kulkea purkki taskussa. Turvana ja vaikuttaa jos sieltä.
Toivon, että sinulla on ymmärtävä mies. Silloin on helpompaa. Minun mies ei ota kantaa eikä ymmärrä. Koeta jaksaa!