olen aina pitänyt itseeni tyhmänä. olin luokan huonoin oppilas, ja en tehnyt läksyjä kunnolla. olin hieman lapsenmielisempi kun muut ikäiseni. ja en halunut kasvaa aikuiseks, en edes halunut oppia mitään aikuismaista.
jouduinkin erityisluokalle yläasteella. ainut missä olin luokan parhaimpia, oli kuvaamataito. olen aina tykännyt piirtämisestä. ja piirtelin koko aika, tunnillakin salaa kirjan sivujen nurkkiin, enkä tajunnut tehtävistä paljoakaan.
kuvaamataidon tunnilla tein työt huonosti, yritin tehdä niin ruman piirustuksen kun osasin, koska muo ärsytti kun opettaja aina kehui töitäni. en ehkä ollut kunnianhimoinen. annoin kaikkien aina voittaa mut, vaikka olisin pystynyt parempaan, olin niin ujo ja hiljainen.
olin vaan sillon niin pieni, etten osannut ajatella tulevaisuutta. siihen ehkä vaikutti mun äiti, joka teki kaiken mun puolesta ja piti muo aina niin pienenä tyttönä ja lässytti.
yhtenä päivänä 9 luokalla piti valita mihin jatkaa opiskeluja. sanottiin että 2 viikon päästä pitää valita lopullisesti.
apua, en ollut ajatellut yhtään. no sitten oli taapaaminen vanhempien ja opettajan kanssa ja piti sanoa mihin jatkaa. en mä vaan tiennyt! en mä ajatellut tulevaisuutta vielä noin pienenä. se kysymys tuli liian aikasin.
no opettaja sitten suositteli mulle yhtä ammattikoulua, ja pakko mun oli sinne mennä kun en muuta keksiny. en tarkkaan edes vieläkään tiennyt että millanen ala se oikeen oli.
no nyt olen 20 vuotta, ja musta tuntuu et olen tyhmempi kun muut. nyt vasta olen herännyt ja alkanut miettii tulevaisuutta.
nyt muo kiinnostaa oppia ja tahtoisin mennä lukioon, oppia uutta ja luke paljon.
harmittaa, kun en sillon ajatellut. enkä haluisi jäädä tähänkään. käyn kyllä töissä ja se työ on mielestäni ihan ok. mutta haluan enemmän.
olen aina ajatellut, että olen liian tyhmä lukioon tai sellaiselle alalle mihin pitää lukea enemmän. ja että nyt olis jo liian myöhästä.
mutta nuorihan mä vielä olen, ja ehtisin kai alottaa uuden paremman alan ja järjistyä.
eli voiko ihminen muuttua? voinko tulla vielä järkeväksi jos oikeen tahdon? mulla ei ole yleis sivistystä paljoakaan, tahdon tietää maailmasta enemmän. ei kai vielä ole liian myöhästä?
en osaa puhua ihmisten kanssa, olen hiljainen ja ujo. jos vielä munki elämä muuttuis ja pystyisin elämään unelma elämääni.
en toki ajattele mikskään lääkäriks enään ruveta. mutta saako tyhmästä viisasta? ei toi voi pilata mun elämmäni, että pienenä olin tyhmä ja mun äitini teki musta tälläsen etten osaa hoitaa asioitani. pomollekkin soittaminen tuntuu vaikealta. enkä pienenä hirveästi nähnyt sosiaalista elämää.
jouduinkin erityisluokalle yläasteella. ainut missä olin luokan parhaimpia, oli kuvaamataito. olen aina tykännyt piirtämisestä. ja piirtelin koko aika, tunnillakin salaa kirjan sivujen nurkkiin, enkä tajunnut tehtävistä paljoakaan.
kuvaamataidon tunnilla tein työt huonosti, yritin tehdä niin ruman piirustuksen kun osasin, koska muo ärsytti kun opettaja aina kehui töitäni. en ehkä ollut kunnianhimoinen. annoin kaikkien aina voittaa mut, vaikka olisin pystynyt parempaan, olin niin ujo ja hiljainen.
olin vaan sillon niin pieni, etten osannut ajatella tulevaisuutta. siihen ehkä vaikutti mun äiti, joka teki kaiken mun puolesta ja piti muo aina niin pienenä tyttönä ja lässytti.
yhtenä päivänä 9 luokalla piti valita mihin jatkaa opiskeluja. sanottiin että 2 viikon päästä pitää valita lopullisesti.
apua, en ollut ajatellut yhtään. no sitten oli taapaaminen vanhempien ja opettajan kanssa ja piti sanoa mihin jatkaa. en mä vaan tiennyt! en mä ajatellut tulevaisuutta vielä noin pienenä. se kysymys tuli liian aikasin.
no opettaja sitten suositteli mulle yhtä ammattikoulua, ja pakko mun oli sinne mennä kun en muuta keksiny. en tarkkaan edes vieläkään tiennyt että millanen ala se oikeen oli.
no nyt olen 20 vuotta, ja musta tuntuu et olen tyhmempi kun muut. nyt vasta olen herännyt ja alkanut miettii tulevaisuutta.
nyt muo kiinnostaa oppia ja tahtoisin mennä lukioon, oppia uutta ja luke paljon.
harmittaa, kun en sillon ajatellut. enkä haluisi jäädä tähänkään. käyn kyllä töissä ja se työ on mielestäni ihan ok. mutta haluan enemmän.
olen aina ajatellut, että olen liian tyhmä lukioon tai sellaiselle alalle mihin pitää lukea enemmän. ja että nyt olis jo liian myöhästä.
mutta nuorihan mä vielä olen, ja ehtisin kai alottaa uuden paremman alan ja järjistyä.
eli voiko ihminen muuttua? voinko tulla vielä järkeväksi jos oikeen tahdon? mulla ei ole yleis sivistystä paljoakaan, tahdon tietää maailmasta enemmän. ei kai vielä ole liian myöhästä?
en osaa puhua ihmisten kanssa, olen hiljainen ja ujo. jos vielä munki elämä muuttuis ja pystyisin elämään unelma elämääni.
en toki ajattele mikskään lääkäriks enään ruveta. mutta saako tyhmästä viisasta? ei toi voi pilata mun elämmäni, että pienenä olin tyhmä ja mun äitini teki musta tälläsen etten osaa hoitaa asioitani. pomollekkin soittaminen tuntuu vaikealta. enkä pienenä hirveästi nähnyt sosiaalista elämää.
Vastaukset 11
Vanhimmat
että voi muuttua. Riippuu vain siitä, haluaako muuttua. Äärettömän harva lienee fyysisesti kykenemätön opiskeluun niin ettei oppi tarttuisi päähän. Kyse on, arvelisin näin, vain halusta ajatella olevansa varustettu "huonolla lukupäällä". Sen mallin saattaa saada esimerkiksi lapsuudenkodista, koulukokemuksista, melkein mistä vain. Ihmisen omalla persoonallakin on vaikutusta. Mistä tahansa ihmisen mieli onkaan rakentunut, kyllä se varmasti myös muuttuu opintojen suhteen, muuttuuhan se monessa muussakin asiassa. Olenpa kuullut eräästä tavallisessa ammatissa toimineesta, joka kouluttautui jo vähän vanhempana lääkäriksi. Harva sitä hänestä uskoi, mutta itse hän uskoi.
Ihmiset ovat erilaisia johtuen synnynnäisestä temperamentista ja kasvuympäristöstä. Ja en näe mitään syytä miksi et voisi mennä lukioon vielä 20 vuotiaanakin? Eikös niitä aikuislukioita tai iltalukioita ole olemassa, ja kai niissä voi suorittaa opiskeluja omaan tahtiinsa. Jos sulla riittää motivaatiota opiskeluun, niin kokeile ihmeessä jos siltä tuntuu.
Monet ihmiset ovat ujoja ja tuntevat olonsa oudoksi sosiaalisissa tilanteissa, ja minäkin kuulun tähän joukkoon.
Ja miksipä et pyrkisi vaikka jollekin taidealalle, kun kerran tykkäsit kuvaamataidosta nuorempana? Yleensä ihmiset ovat hyviä siinä mistä tykkäävät ja ovat kiinnostuneita. Älykkyydellä on monenlaista ulottuvuutta ja voihan olla, että olet taiteellisesti älykäs ja lahjakas.
poikani meni lukioon 27 vuotiaana. On nyt opiskellut puolipäivätyön ohessa iltalukiossa ja koulukäynti maistuu. Meinaa kirjoittaa kahdessa vuodessa, mitä en olisi ikinä uskonut. Niin, että sinne vaan.
Taide on sinun juttusi melko varmasti. Pidät itseäsi tyhmänä. Siinä olet aivan varmasti väärässä.
Itse olen saman ikäinen ja käyn nyt kolmatta vuotta aikuislukiota, siinä samalla työskentelen. Ei ole varsinaisesti mitään herkkua yrittää selviytyä kolmivuorotyöstä ja repiä jostain energiaa ja aikaa lukemiseen.
ja yritystä. Samaa toivon nimimerkille "Tyhmä lapsi", jonka oletan olevan aika epävarma, mutta ei missään nimessä tyhmä.
tyhmyys tietämättömyyttä, ettei tiedä asioista. vai onko se veressä, eli tyhmästä ei saa lukemallakaan viisasta?
Haluaisin lukea arkkitehdiksi, mutta siinä tarvitaan kai sosiaalisuutta ja pitää osaa puhua kunnolla, tietää asioista ja pärjätä ihmisten kanssa.
mutta enhän mä tiedä millainen olen vanhempana. jos olenkin myöhemmin rohkeampi ja sosiaalisempi, niinkun mun venhemmatkin ovat, ni sitten muo harmittaa miks en ole valinnut itselleni parempaa ammattia. kun vaan tän yksinkertaisen, tylsän ammatin, mihin pystyis kuka vaan.
on tää elämä niin valintoja täys.
tää on ainutkertainen, ja tästä tulee sellanen mikskä mä tän teen. kerran mä vaan elän ja tää on NYT sitä elämää, nyt mun pitäis nauttii ja tehdä asioita. päivät vaa tulee ja menee eteenpäin, enkä tajuu et ne on tätä elämää.
en haluu vanhana huomata, et en ole saanut mitää aikaseks.
stressaan ehkä liikaa sitä et nyt mul on kiire elää et ehdin.
opiskeleva tarvitsee hyvää matikkapäätä, visuaalista silmää sekä avaruudellista älyä. Jos olet hyvä matematiikassa ja geometriassa voi sinusta tulla arkkitehti ilman muuta. Sen verran tarvitset sosiaalista kykyä, että pystyt istumaan luennoilla ilman ahdistusta.
Mitä sitten tulee muuhun sosiaaliseen lahjakkuuteen, kaikki riippuu tietenkin siitä, mikä on tuleva työpaikkasi. Voihan se arkkitehti työskennellä itsekseen omassa toimistossa olematta mikään kyläluuta.
Totta kai ihminen voi muuttua! Sinun tapauksessasi kyse taitaa olla enemmän siitä, että onko sinulla lupaa muuttua. Totta kai on!
Jos haluat lukioon, niin mene iltalukioon. Ei se niin kummallista ole. Usko itseesi äläkä usko jotain sisäistä puppua, että sinusta ei olisi johonkin hommaan. Varmasti on ja paljon päälle. Mieti mistä olet kiinnostunut ja kohdista tarmosi siihen. Äläkä välitä vastoinkäymisistä, niitä tulee aina ja niistä saa sisäistä taistelutahtoa tuleviin koitoksiin.
T S E M P P I Ä !!!!!!!
Pitäis vaan uskoo itseensä ja toteuttaa unelmat. en ole varma vielä mitä haluan elämältä, tahdon suunnitella tarkkaan tulevaisuuteni. ja se mitä teen, tahdon tehdä sen kunnolla ja olla hyvä siinä. keskittyä vaan yhteen asiaan, se mulle on opetettu pienestä pitäen. et on ihmisiä jotka osaa paljon kaikkea, mut ei hyvin mitään. ja ihmiä jotka osaa vaan sen yhden asia erittäin hyvin.
en aijo seurata vanhempieni jalanjälkiä, se on toinen asia minkä oon oppinut niiltä.
täs elämän vaiheessa mä en oikeen voi kouluttaa itseeni, koska olen niin ujo ja hiljanen. sillon pitää olla sosiaalisessa tekemisissä ihmisten kanssa. ja se ei sovi mulle nyt. tää on jo niin paha, että täytyis varmaan mennä jollekki psygologille juttelemaan. kaikki on siitä kiinni, jos olisin rohkeampi lähtisin heti opiskelemaan.
se on se ensimmäinen prokkis minkä yli pitäis päästä, ja se avais mulle jo paljon.
mut toisaalta tää mun elämäntilanne, ongelmat, epävarmuus, stressi ja sosiaalinen pelko, kun mä ne saan itsestäni pois(jos saan), se tuo mulle varmuutta ja saatan olla normaalia vahvempi ihminen. sillon oon päässyt yli jostain ja se tuo kokemusta ja ymmärrystä muita kohtaan. en todellakaan kiusais tai nälvis ketään ujouden takia. tiedän miltä se tuntuu.
en tiedä mikä olis just se mun juttu, ammatti. se vois olla jotenkin taiteeseen tai käsillä tekemiseen liittyvää, mutta parempi palkkaista kun mun nykyinen ala.
mä en tiedä tarpeeksi eri ammateista. mutta yritän etsiä tietoa. tiedän et ei sitä rahaa saa liikaa ajatella, mut mielummin enemmän kun vähemmän.
tarkotin että en aijo seurata vanhempieni jalanjälkiä sen takia, koska mun mielestä ne on tehnyt paljon asioita väärin elämässään, enkä halua olla samanlainen kun ne ovat.
Hyvä, että olet tullut järkiisi!
Kuules, iltalukio on mukava paikka. Varsinkin ujolle henkilölle. Itse olen ollut iltalukiossa osan lukio ajastani, ja voin sanoa, että on ollut mukavaa! Saa opiskella itsenäisesti kotona, ei tarvitse jännittää mitään :D
Lukio pohjalla on hyvät mahdollisuudet saada hyvä ammatti. Vaikka kirjotuksista ei niitä L:iä saisikaan, niin kunhan YO-todistus löytyy, on jo pitkällä elämässä :D
Etkä ole aikuis/ilta/etälukioon liian vanha! Etkä mitenkään myöhässä! Olet _vasta_ 20 vuotta.
Epäröimättä hankkiudut nyt lukioon!