Olen seurustellut avomieheni kanssa kohta viitisen vuotta joista muutaman vuoden asuimme yhdessä ulkomailla. Tänä aikana minä olin se mustasukkaisempi osapuoli ja usein aivan mitättömistä asioista. Jälkeenpäin jutut lähinnä hävettävät ja yritän kaikkeni etten lankeaisi enää samaan ansaan.
Nyt kuitenkin avomiehestäni, joka ei ennen niinkään näyttänyt mustasukkaisia piirteitään, on alkanut paljastumaan aivan toinen henkilö kun puhe kääntyy minun vastakkaista sukupuolta oleviin työ-tai koulukavereihini. Hän nälvii minua jos mainitsen toisen miehen nimen tai ilmoittaa että 'et sinäkään olisi tyytyväinen jos minä luuhaisin muiden naisten kanssa kaikki illat' (jos siis olen noin kerran parissa kuukaudessa lähdössä johonkin jossa on miespuolisia työkavereitani). Olen yrittänyt keskustella asiasta ja kertonut kuinka loukkaavaa hänen epäilynsä on. Hän vetoaa vain siihen kuinka miehet ja naiset eivät voi olla vain ystäviä ja kuinka minä olen naivi kun en suostu uskomaan että jokainen näistä henkilöistä ei halua seksiä kanssani (jälleen yksi järjetön väite joka ei tietenkään pidä paikkaansa).
Olen kyllästynyt tulemaan kotiin josta löydän murjottavan mieheni joka pitää minulle mykkäkoulua seuraavan päivän vain siksi että olen ollut jossain jossa on ollut muita miehiä. Yritän kutsua myös hänet mukaan mutta ei hän halua lähteä. On ilmeisesti mukavampaa kehitellä sairaita teorioita ja rypeä tuskissaan kuin tulla toteamaan että tilanne on todellisuudessa aivan toinen. En toki ole itse vieras mustasukkaisuuden tunteille ja tiedän kuinka raastavaa ne voivat pahimmillaan olla. Mutta en myöskään näe tulevaisuutta suhteelle joka kahlitsee näin. Pelkään myös seuraavaa vaihetta eli alkaako mieheni kohta puuttumaan pukeutumiseeni yms - se on jo tullut ilmi että avokaulaisia paitoja käyttävät naiset haluavat seksuaalista huomiota...
Haluaisin kuulla vastaavista kokemuksista ja miten te selvisitte tälläisestä vaiheesta? Jatkuuko se loputtomiin vai voiko tilanne rauhoittua? Rakastan avomiestäni enkä osaa kuvitella elämää ilman häntä mutta jossain menee raja siinä kuinka paljon toista voi alistaa.
Nyt kuitenkin avomiehestäni, joka ei ennen niinkään näyttänyt mustasukkaisia piirteitään, on alkanut paljastumaan aivan toinen henkilö kun puhe kääntyy minun vastakkaista sukupuolta oleviin työ-tai koulukavereihini. Hän nälvii minua jos mainitsen toisen miehen nimen tai ilmoittaa että 'et sinäkään olisi tyytyväinen jos minä luuhaisin muiden naisten kanssa kaikki illat' (jos siis olen noin kerran parissa kuukaudessa lähdössä johonkin jossa on miespuolisia työkavereitani). Olen yrittänyt keskustella asiasta ja kertonut kuinka loukkaavaa hänen epäilynsä on. Hän vetoaa vain siihen kuinka miehet ja naiset eivät voi olla vain ystäviä ja kuinka minä olen naivi kun en suostu uskomaan että jokainen näistä henkilöistä ei halua seksiä kanssani (jälleen yksi järjetön väite joka ei tietenkään pidä paikkaansa).
Olen kyllästynyt tulemaan kotiin josta löydän murjottavan mieheni joka pitää minulle mykkäkoulua seuraavan päivän vain siksi että olen ollut jossain jossa on ollut muita miehiä. Yritän kutsua myös hänet mukaan mutta ei hän halua lähteä. On ilmeisesti mukavampaa kehitellä sairaita teorioita ja rypeä tuskissaan kuin tulla toteamaan että tilanne on todellisuudessa aivan toinen. En toki ole itse vieras mustasukkaisuuden tunteille ja tiedän kuinka raastavaa ne voivat pahimmillaan olla. Mutta en myöskään näe tulevaisuutta suhteelle joka kahlitsee näin. Pelkään myös seuraavaa vaihetta eli alkaako mieheni kohta puuttumaan pukeutumiseeni yms - se on jo tullut ilmi että avokaulaisia paitoja käyttävät naiset haluavat seksuaalista huomiota...
Haluaisin kuulla vastaavista kokemuksista ja miten te selvisitte tälläisestä vaiheesta? Jatkuuko se loputtomiin vai voiko tilanne rauhoittua? Rakastan avomiestäni enkä osaa kuvitella elämää ilman häntä mutta jossain menee raja siinä kuinka paljon toista voi alistaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
aika kaks piippunen juttu. ite tunnen että oon aika samankaltainen kun sun miehes. toki ymmärrän myös sua tossa tilanteessa, ei oo kivaa kun epäillään noin.
tiedostan sen myös omassa suhteessani, pelkään varmaan vaan niin paljon menetystä, oon epävarma itsestäni sekä pelkään että joku niistä naisista ihastuu mieheeni tai toisinpäin. vaikka tiedän, että mieheni rakastaa mua paljon, en voi ajatuksilleni mitään. tää on TODELLA ahdistavaa. ja uskon, että ei oo sun miehelläsikään helppoa.. jotenkin vaan pitäis saada itsevarmuutta lisää ja se luottamus. onko teidän suhteessa koskaan sattunut mitään epäilyttävää, tms, josta noi miehes tunteet vois johtua?
mulla on myöskin se, että jos en saa tarpeeksi huomiota mieheltäni (olen aika riippuvainen) niin rupeen ajattelee kaikkea.... jos saisin valtavasti huomiota ja kuulisin ihania sanoja, niin tuskin olisi tälläistä ongelmaa... Voisiko teillä olla myöskin johtua tästä, etkai ole ihan unohtanut miestäsi, ollut etäinen, tai jotain?
:)
Vähän hälyyttävää toi, että miehesi on sitä mieltä, että mies ei voi olla mkaveri naisen kanssa ilman seksihaluja. Hän kertoo siinä myös omasta suhtautumisestaan naisiin. Voipi olla, että et siis turhaan ollutkaan aikoinaan mustasukkainen, vaan ihan syystä.