Onkos tutun kuuloista kun raittius onkin synti ja vika, kun ympärillä olevat ihmiset katsoo kieroon ja puolisokin toivoo baareissa käyvää miestä, mutta kun on kerran eroon päässyt ei enään huvittais alkaa juopottelemaankaan.
Näinkin voi olla.
Paha raitis
7646
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
että tekee niin tai näin niin jonkun mielestä se on väärinpäin.
Ainahan syrjitään ns. poikkeavia yksilöitä. Sellainen ihminen, joka ei osallistu yhteisön toimintaan, kuten alkoholin kuluttamiseen, joutuu eristyksiin. Onneksi kuitenkin alkoholista irrottautunut ihminen saa tilalle vapauden ja itsenäisyyden.
Kun miettii, miten paljon parempi on elää raittiina (loppujen lopuksi), ei haluaisi vaihtaa sitä örveltämiseen. Elämässä on jotain suurempaa, jota voi tavoitella. Ehkä se on vastuu omasta elämästä, omasta lapsista, siitä ettei tuhoa omaa sisintäänsä, ainakaan alkoholilla. Että voisi elää terveenä..
Se vapauden tunne mikä syntyy kun ei ole riippuvainen mistään(viina, tupakka, pelit), on parasta mitä tiedän. Oma henkinen tasapaino on kohdallaan ja olet valmis kehittymään edelleen ja lapsille voit opettaa oikeita arvoja, mutta joutuuko lapset syrjinnän kohteeksi näiden arvojen kanssa, pitäisikö heidät kasvattaa pinnallisiksi ja vain alkoholista ilon saaviksi, jotta heillä olisi riittävästi yhteistä muiden kanssa, pärjätäkseen porukassa.
Tai tarkoitan että yhtenä iltana pari kertaa kuussa.
Silloin kyllä niin paljon että saan krapulan.
Olin kolmisen viikkoa Etelä-Amerikassa.
Ei yhtään tehnyt mieli viinaa.
Matkakumppanit katsoivat kuin kummajaista.
Sain vatsataudin, johtui kuulemma siitä kun en juo.
Osa porukasta oli ympäripäissään koko ajan.
On varmaan ollut vaikea sopeutua olemaan ilman viinaa.
Olen kyllästynyt krapula-aamuihin, eikä humalassa ole niinkään hauskaa kuin selvänä.
jos ei juo yhtään. Olen raitistunut alkoholisti ja tiedän, ettei minun kannata ottaa sitä ensimmäistäkään ja sitä tolkutetaan sitten, että ota nyt edes seuran vuoksi, miksi sinusta on tullut tuollainen tiukkis jne. Tuntuu välillä, että seurassa paljon juovilla on ihan kuin hätä jos joku ei juo. Ne, joilla ei ole mitään sen kummempaa suhdetta alkoholiin, eivät juurikaan kiinnitä huomiota toisten juomatta jättämisiin. Ns. viinimaissa ei kukaan kyseenalaista tai kysele jos ottaakin "vain" vettä esim. ruuan kanssa, vaikka olisi viiniäkin tarjolla. Ja olen huomannut, että se viinin juominen loppuu siellä sitten kun ruokailu loppuu ja seuraavaksi otetaan "vain" kahvia, vaikka laseissa ja pulloissa olisi kuinka juomatta olevaa juomaa. Tässä maassa on muutenkin ihan kummallinen suhtautuminen alkoholiin. Juoda pitäisi, mutta ei alkoholisoitua ja jos hakeutuu hoitoon, on muiden mielestä mennyt niin huonoon kuntoon, ettei muuta vaihtoehtoa ole.
Ja entäs kun ollaan töistä pois sen takia kun on vielä liian kännissä tullakseen ja vieläpä joka maanantai sama juttu, niin kyllä kilvan kehutaan, mutta oikeasti ei saa sairastaa.
Ympäristön reaktioihin lienee yhtenä osatekijänä se, että juomattomuuden alkuvaihetta kamppaileva usein muuttuu vähemmän seuralliseksi, jopa umpimieliseksi ja ei edes tervehdi.
Juomakautena juttua piisasi puolitutuillekin, mutta kuivana kävellään ohi kuin ei olisi näkevinään.
Kyllähän se muita kummastuttaa, ja useimmat eivät ymmärrä, mistä on kyse.
Tilanteen tuntevat taas miettivät, että mihin katosi se puhelias seuraveikko ja muuttui puolimykäksi.
Juomaseurassa muilla taitaa muhia mielessä ajatus, että luuleeko tuo olevansa meitä parempi, kun viinakaan ei enää kelpaa, mutta ennen rellesti muiden mukana? Itseasiassa se ajatusmaailma lienee silkkaa kateutta, kun kaveri voi olla ottamatta, mutta itse ei kykenekään. Ärsyttäähän se - oma heikkous.