Kiinnostus mustaan magiaan on viime aikoina kasvanut valtavasti täällä, ja maanantai-illan musta magia -chatissammekin on joka kerta ollut runsaasti osanottajia.
Selvitänkin tässä viestissä nyt kiinnostuneille joitakin mustan magian perusperiaatteita, lyhyesti ja ytimekkäästi tietenkin, kuten asiaan kuuluu.
Jos sisäistätte sen mitä seuraavaksi kerron, pystytte entistä paljon paremmin ymmärtämään mistä on kysymys erilaisissa tämän alan oppimateriaaleissa, joiden tulkitseminen ilman perusperiaatteiden ymmärtämistä voi hyvinkin jäädä vain hyödyttömäksi pään raapimiseksi.
. . . . . . .
Ihmisellä on taipumus palata jatkuvasti tiettyihin kaavoihin. Tukeutumalla ja sitoutumalla tietynlaisiin ajatus- ja toimintamallehin ihminen ainoastaan vahvistaa tätä kaavamaista toimintaansa.
Seikat, jotka mahdollistavat tämän kaavan murtamisen saavat alkunsa lähes aina ihmisen törmätessä maailman kanssa. Tarvitaan siis törmäys, järkytys, shokki, jonkun ulkopuoleisen voiman tunkeutuminen ihmisen elämään. Se on kasvun edellytys.
Tällä tavalla "henkinen kasvu" tapahtuu, ei aina aivan kantapään kautta, mutta kuitenkin vähintäänkin väkisin eteenpäin raahaamalla. Se on itsensä saalistamista ja itsensä saaliiksi asettamista, tiedolle, kasvulle ja realiteettien mahdille alttiiksi joutumista.
Itsensä saalistaminen aivan arkisella tasolla ilman mitään mystistä voodoo shittiä on sitä, että tarkkailee itseään ja omia tapojaan, ja sitten asettaa itselleen ansoja, joihin myöhemmin typeryyttää lankeaa, ja joutuu vaikeaan tai haastavaan tilanteeseen. Vain yksi esimerkki tällaisesta ansasta voisi olla vaikkapa se, että hetken mielijohteesta (mutta kuitenkin tietoisesti) vannoo jollekin kaverilleen (mieluiten sellaiselle jolle ei haluaisi tuottaa pettymystä) tekevänsä jonkun haastavan (ja hyödyllisen) jutun. Kun se tekemisen hetki sitten tulee, ei olekaan enää mahdollista perääntyä ilman kunnian menettämistä. Tämä on yksi esimerkki siitä, minkälainen teko voi olla johdonmukainen manifestaatio sellaisesta elämäntavasta, joka toimii vakaava perustana mystisemmille mustan magian operaatioille.
Musta Magia on vastaavaa konflikteja aiheuttavaa toimintaa mystisestä perspektiivistä käsin. Musta Maagikko tulee harjoittamisensa kautta kokemaan Kaaoksen Hengen olevan objektiivisesti olemassaoleva itsen ulkopuolinen voima ja läsnäolo, jota hän voi kutsua läsnäolevaksi tarvitessaan väkevää ja tinkimätöntä katalyyttiä sisäiselle muutokselle.
Alan piireissä kerrotaan, että onnistunut invokaatio Kaaoksen Hengelle tuo tällaisen voiman niin voimakkaan häiritseväksi läsnäoloksi, että jo sen pelkkä kokeminen sellaisenaan saa oman maailmankuvan rakenteet pirstoutumaan tai ainakin muuttumaan joustaviksi.
Kauhuelokuvissa sellaiset kohtaukset, joissa joku on tehnyt liiton pimeyden voimien kanssa ja yhtäkkiä osaa pelkällä katseellaan räjäytellä autoja, heitellä iniseviä pappeja pitkin seiniä ja särkeä tahdon voimalla kaikenlaisia esineitä, on ikäänkuin hieman kömpelö metafora siitä miltä kaaoksen voimiin tuleminen tuntuu sisäisesti. Ne räjähtelevät bussit ja kannut ja kapineet ovat itseasiassa niitä omaan maailmankuvaan sisältyviä pyhiä lehmiä sunmuita.
Esimerkiksi intialaisella Shiva-jumalalla on useita tällaisen Kaaoksen Hengen ominaisuuksia. Shiva on universumin tuhoaja. Tämä viittaa nähdäkseni juurikin maagikon sisäiseen subjektiiviseen universumiin ennemmin kuin ulkoiseen objektiiviseen maailmaan. Egyptiläinen Seth, kreikkalainen Typhon - jotka ovat molemmat myrskyjumalia - samoin tunnettiin suunnattoman voimakkaina tuhon ja sekavuuden valtiaina.
Oikeiden loitsun ainesosien löytäminen on ensisijaisen tärkeää jos haluaa saada tuloksia. Oman kehon manipuloiminen eri tavoin, aktiivinen fyysinen tekeminen ja voimakkaisiin asiankuuluviin ajatuksiin keskittyminen ovat kaikki tehokkaita tapoja kutsua kaaoksen jumalia. Kaaoksen Hengen virratessa maagikko itse on kaaoksen jumalan asemassa, käyttämässä kaaoksen voimaa tahdollaan, lihallisena välineenä johon tuhon jumalat manifestoituvat tekemään töitään maailmassa.
Palkkioksi palveluksestaan kaaoksen jumalille on maagikon oma asteittain etenevä sisäinen transformaatio, joka tuo hänelle pysyvästi kaaoksen jumaliin liitettyjä piirteitä, ominaisuuksia tai kykyjä.
:A:
Mustan magian perusperiaatteita
26
1306
Vastaukset
- Tellu
Minua kiinnostaisi kovasti tietää, mitä sitten jos vakaasti päätettyään tehdä jonkun jutun, ihan kaikki nousee sitä päätöstä vastaan ja kertakaikkiaan estää sen toteuttamisen? Pitääkö vain yrittää väen vängälläkin, vai todeta että ei tämä nyt futaa?
Tosielämästä. Aioin mennä erääseen paikkaan, jota olen pari vuotta pelännyt eräästä syystä, ja kun vihdoin yhtäkkiä ex tempore päätin että menen nyt sinne, se oli suljettu. Että näin. Ja tulee lähiaikoina olemaankin.
Eikä ole 1. kerta kun se mitä päätän kokeilla lätsähtää tykkänään niille sijoilleen.
Tätäkö on kaaos? Että et voi tehdä mitään...?- Topu
Hyvä! Väen väkisin - tietenkin. Ja jos haaste on mahdoton niin valitse vielä mahdottomampi.
- Nadrealia
Topu kirjoitti:
Hyvä! Väen väkisin - tietenkin. Ja jos haaste on mahdoton niin valitse vielä mahdottomampi.
Jos otettaisiin toinen esimerkki.
Herään aamulla ja kurkku olisi kipeä tai ei muuten jaksaisi millään lähteä kouluun. Mutta muistaen, että vaikeudet pitää voittaa, menen urheana kouluun.
Sitten kun palaan kotiin, naamani on mustelmissa.
Eikö noita merkkeja kannattaisi ottaa huomioon ja kuunnella? Minä kuuntelen ja vältyin näin osalta huonoista kokemuksista. Ehkä selvänäkö on kehittymässä minulla..
Päähän mua ei ole hakattu, mutta tunsin suuren esteen kun äitini ehdotti mennä Venäjälle. Ja sitten myöhemmin paljastuikin, että sikäläisessä Pietarin metrossa räjäytettiin pommi..
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta minä itse uskon noihin merkkeihin. - Tellu
Nadrealia kirjoitti:
Jos otettaisiin toinen esimerkki.
Herään aamulla ja kurkku olisi kipeä tai ei muuten jaksaisi millään lähteä kouluun. Mutta muistaen, että vaikeudet pitää voittaa, menen urheana kouluun.
Sitten kun palaan kotiin, naamani on mustelmissa.
Eikö noita merkkeja kannattaisi ottaa huomioon ja kuunnella? Minä kuuntelen ja vältyin näin osalta huonoista kokemuksista. Ehkä selvänäkö on kehittymässä minulla..
Päähän mua ei ole hakattu, mutta tunsin suuren esteen kun äitini ehdotti mennä Venäjälle. Ja sitten myöhemmin paljastuikin, että sikäläisessä Pietarin metrossa räjäytettiin pommi..
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta minä itse uskon noihin merkkeihin.milloin tietää milloin on aika toimia ja milloin on aika pidättäytyä toimimasta...? Joku ehdottelee tähän tietysti että seuraa sydäntäsi, mutta minä kai itse elän niin pitkälti vasemman aivolohkon kautta että ei sieltä mitään sydämen pumputusta kuulu...
Joku taas tarjoilee onnellisena omia kokemuksiaan, eikä voi ymmärtää että me todellakin olemme erilaisia. Ei se kaikille ropsahda kuin Manulle illallinen.
Itse olen viime aikoina tajunnut että hyvä kun olen edes jotenkuten normaali ihminen kaiken sukurasituksen, ympäristön aiheuttamien paineiden ja depressioideni kanssa... Saati sitten että olisi vielä noita. Ehkäpä se noituuden energia onkin mennyt siihen, että on pitänyt esittää normaalia? Ja jos oikeasti olen EPÄNORMAALI, miksi minä enää viitsisin tähän kaiken kukkuraksi alkaa ESITTÄÄ epänormaalia...
No jaa. Minun Tieni on kuitenkin mielenkiintoinen, vaikkei olekaan niin sähäkkä, eloisa tai tuottoisa kuin jollakulla muulla. Katkeruutta ei ole, ellei ala VERTAILLA itseään muihin. - Agwé
Nadrealia kirjoitti:
Jos otettaisiin toinen esimerkki.
Herään aamulla ja kurkku olisi kipeä tai ei muuten jaksaisi millään lähteä kouluun. Mutta muistaen, että vaikeudet pitää voittaa, menen urheana kouluun.
Sitten kun palaan kotiin, naamani on mustelmissa.
Eikö noita merkkeja kannattaisi ottaa huomioon ja kuunnella? Minä kuuntelen ja vältyin näin osalta huonoista kokemuksista. Ehkä selvänäkö on kehittymässä minulla..
Päähän mua ei ole hakattu, mutta tunsin suuren esteen kun äitini ehdotti mennä Venäjälle. Ja sitten myöhemmin paljastuikin, että sikäläisessä Pietarin metrossa räjäytettiin pommi..
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta minä itse uskon noihin merkkeihin.Tässä vaaditaan viisautta, herkkyyttä ja intuitiota.
Jos olettaa, että jokainen flunssa tai haluttomuuden puuska on lahja jumalilta, jotta ei joutuisi onnettomuuteen sinä päivänä, elää varmasti hyvin usein vain omassa mukavassa fantasiassa jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa.
Jos taas olettaa, että jokainen este elämässä on vain osoitus siitä, että täytyy taistella lujemmin vastaan, todennäköisesti ajautuu taistelemaan tuulimyllyjä vastaan tai ottaa sellaisia haasteita jotka ovat yli oman tason. Tämäkään ei ole hyvä.
Minulla ei ole niin paljon täsmällisiä kokemuksia enteistä, että osaisin sanoa mistä sellaisen tunnistaa oikeaksi tai vääräksi.
:A: - Nadrealia
Agwé kirjoitti:
Tässä vaaditaan viisautta, herkkyyttä ja intuitiota.
Jos olettaa, että jokainen flunssa tai haluttomuuden puuska on lahja jumalilta, jotta ei joutuisi onnettomuuteen sinä päivänä, elää varmasti hyvin usein vain omassa mukavassa fantasiassa jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa.
Jos taas olettaa, että jokainen este elämässä on vain osoitus siitä, että täytyy taistella lujemmin vastaan, todennäköisesti ajautuu taistelemaan tuulimyllyjä vastaan tai ottaa sellaisia haasteita jotka ovat yli oman tason. Tämäkään ei ole hyvä.
Minulla ei ole niin paljon täsmällisiä kokemuksia enteistä, että osaisin sanoa mistä sellaisen tunnistaa oikeaksi tai vääräksi.
:A:Siksi jokaisen kannattaisi harjoitella sitä, jos haluaa erottaa oikeat merkit vääristä.
En tiedä, onko kaikilla jonkilaisia aistimuksia..
Ne ovat erilaisempia kuin pelkkä laiskuuden tunne. - Topu
Nadrealia kirjoitti:
Siksi jokaisen kannattaisi harjoitella sitä, jos haluaa erottaa oikeat merkit vääristä.
En tiedä, onko kaikilla jonkilaisia aistimuksia..
Ne ovat erilaisempia kuin pelkkä laiskuuden tunne.Oma intuitio on hyvin vahva tunne siitä että toimii oikein. Se on täysin itsestään selvää. Siis ainakin minulle. En voi tietenkään tarjota keskustelun pohjaksi muita kuin omia kokemuksiani.
Monasti olen joutunut tilanteeseen, jossa olen miettinyt että tässäkään tekemässäni ratkaisussa ei ole tolkun hiventäkään. Varsinkin kun joku paremmalla pokalla varustettu selittää itsevarmana, timantinkovalla logiikalla että ei todellakaan ole.
Ja vasta viikon, ehkä kuukaudenkin kuluttua selviää että tekemäni ratkaisu onkin ollut äärimmäisen oivaltava, fiksu ja kauaskantoinen. Sitä on intuitio.
Olen oppinut luottamaan intuitiooni. Se todella toimii - siis ainakin minulla - huomattavasti fiksummin kuin logiikka. Ja nopeammin myös. En tiedä mitään tekniikkaa jolla intuitiota voisi kehittää. Jos tietäisin, olisin rikas. Onko teillä ehdotuksia?
Intuitiolle on ominaista että se tuottaa aika hulluja ehdotuksia. Se intuition viisaus selviää vasta aikojen kuluessa. Ei ole mitään "oikeita ja vääriä merkkejä". Ei ole itse asiassa merkkejä ollenkaan.
Intuitio on varmuus asiasta. Ei looginen ratkaisu, vaan varmuus. - tulikivi
Topu kirjoitti:
Oma intuitio on hyvin vahva tunne siitä että toimii oikein. Se on täysin itsestään selvää. Siis ainakin minulle. En voi tietenkään tarjota keskustelun pohjaksi muita kuin omia kokemuksiani.
Monasti olen joutunut tilanteeseen, jossa olen miettinyt että tässäkään tekemässäni ratkaisussa ei ole tolkun hiventäkään. Varsinkin kun joku paremmalla pokalla varustettu selittää itsevarmana, timantinkovalla logiikalla että ei todellakaan ole.
Ja vasta viikon, ehkä kuukaudenkin kuluttua selviää että tekemäni ratkaisu onkin ollut äärimmäisen oivaltava, fiksu ja kauaskantoinen. Sitä on intuitio.
Olen oppinut luottamaan intuitiooni. Se todella toimii - siis ainakin minulla - huomattavasti fiksummin kuin logiikka. Ja nopeammin myös. En tiedä mitään tekniikkaa jolla intuitiota voisi kehittää. Jos tietäisin, olisin rikas. Onko teillä ehdotuksia?
Intuitiolle on ominaista että se tuottaa aika hulluja ehdotuksia. Se intuition viisaus selviää vasta aikojen kuluessa. Ei ole mitään "oikeita ja vääriä merkkejä". Ei ole itse asiassa merkkejä ollenkaan.
Intuitio on varmuus asiasta. Ei looginen ratkaisu, vaan varmuus.Allekirjoitan edellisen eli Topu puhuu asiaa.
Mutta mistä intuitio, tämä sisäinen varmuus (tai "sisäiset merkit") ja tarve tehdä/jättää tekemättä kumpuaa? Siinäpä vasta kysymys!
- Topu
Omien kaavamaisuuksien ja rituaalien tarkkailu onkin ensiarvoisen tärkeää ja etenkin niitten rikkominen. Ne vahvimmat viholliset tulevat kuitenkin sisältä ja tuossa suhteessa esimerkkisi mielestäni hieman onnahti.
Itsensä saalistaminen arkisella tasolla on nimenomaan sitä että vaarantaa kunniansa - ja sitten myös menettää sen. Se että saalistaa itsensä mutta horjuttaa samalla muidenkin näkemyksiä palkitaan kaksin verroin.
Toisaalta siinä on vaaransa. En tiedä harjoittiko sitten Mustaa Magiaa, mutta tuttavani harjoittaessaan näitä operaatioita siinä päivätyönsä lomassa oli menettää työnsä, koska kukaan ei voinut enää luottaa häneen... - Topu
Taitavien haasteiden löytäminen on äärimmäisen vaikeaa. On helppo luoda (ulkoista) kaaosta ympäristössä, jossa se on sallittua. Ja vielä helpompaa siellä missä ei ole.
En tiedä oletko Agwé osallistunut koskaan Jeesus-jengien telttakokouksiiin, jopa niin että olisit vailla ironiaa tempautunut mukaan yleiseen hurmokseen?
Tai oman kehon aktiivinen manipuloiminen on helppoa, jos olet nuori. Varsinainen haaste siitä tulee vasta vanhemmalla iällä.
Itse vaeltelin kerran eräänkin Kaakkois-Aasian maan viidakossa ja löysin itseni tilanteesta, jossa paikalliset sissit osoittivat minua konepistoolilla päähän. Se oli toimiva loitsu ;-)- Agwé
En ole ollut uskisten telttajuhlissa. Olen kyllä kerran käynyt vierailemassa vapiksen kokoontumishuoneella, jossa lauloin heidän kanssaan ylistyslauluja jeesukselle koko illan.
Olennainen asia ymmärtää on se, että olipa mitä mieltä tahansa jumalien olemassolosta, ovat mustan magian alan vanhat konkarit työnsä kautta osoittaneet sen, että tuloksia syntyy parhaiten juuri suhtautumalla kaaoksen voimaan itsen ulkopuolisena itsenäisenä voimana, ei vain jonakin filosofisena ideana. Tähän syynä mielestäni voi olla joko se, että ihmisen psyyke oman personoitumisensa tähden osaa helpommin suhtautua maagian käyttövoimiin personoimalla ne, tai sitten siitä että ne todella ovat "jumalia", mitä ikinä se tarkoittaakaan.
Siitä voimasta todisteena on myös se hämmästyttävä tosiasia, että jopa kohtuullisen moni latvajättö kristitty lammas pystyy personoimalla Jeesuksen messiaakseen kokemaan ainakin yhden mystisen kokemuksen elämänsä aikana. Tätä yhtä "pyhyyden kosketusta" sitten hehkutetaan koko loppuelämä jonakin suurena armahduksena, jonka jälkeen ei ole enää tarpeen tehdä mitään merkittävää elämällään, koska taivaspaikka on jo ansaittu...
:A: - Topu
Agwé kirjoitti:
En ole ollut uskisten telttajuhlissa. Olen kyllä kerran käynyt vierailemassa vapiksen kokoontumishuoneella, jossa lauloin heidän kanssaan ylistyslauluja jeesukselle koko illan.
Olennainen asia ymmärtää on se, että olipa mitä mieltä tahansa jumalien olemassolosta, ovat mustan magian alan vanhat konkarit työnsä kautta osoittaneet sen, että tuloksia syntyy parhaiten juuri suhtautumalla kaaoksen voimaan itsen ulkopuolisena itsenäisenä voimana, ei vain jonakin filosofisena ideana. Tähän syynä mielestäni voi olla joko se, että ihmisen psyyke oman personoitumisensa tähden osaa helpommin suhtautua maagian käyttövoimiin personoimalla ne, tai sitten siitä että ne todella ovat "jumalia", mitä ikinä se tarkoittaakaan.
Siitä voimasta todisteena on myös se hämmästyttävä tosiasia, että jopa kohtuullisen moni latvajättö kristitty lammas pystyy personoimalla Jeesuksen messiaakseen kokemaan ainakin yhden mystisen kokemuksen elämänsä aikana. Tätä yhtä "pyhyyden kosketusta" sitten hehkutetaan koko loppuelämä jonakin suurena armahduksena, jonka jälkeen ei ole enää tarpeen tehdä mitään merkittävää elämällään, koska taivaspaikka on jo ansaittu...
:A:Minä en kykene enkä halua personoida Voimia. Olen niitten ulkopuolella, mutta ne ovat samalla osa minua. Jeesustelijan tekee latvajätöksi nimenomaan se, että hän personoi jumaluuden. Siis monipersoonaisuus... skitsofrenia?
En väitäkään tosin olevani Mustan Magian mestari. Ihan tavallinen noita vaan. Duunari. Homma toimii, mutta sillä tinkimättömällä ammattitaidolla ;-)
Voin kyllä "kadottaa ruumiillisuuteni" muuttumalla osaksi käyttämääni voimaa, mutta silti se toimija olen minä. Ei joku ulkopuolinen persoona. - Agwé
Topu kirjoitti:
Minä en kykene enkä halua personoida Voimia. Olen niitten ulkopuolella, mutta ne ovat samalla osa minua. Jeesustelijan tekee latvajätöksi nimenomaan se, että hän personoi jumaluuden. Siis monipersoonaisuus... skitsofrenia?
En väitäkään tosin olevani Mustan Magian mestari. Ihan tavallinen noita vaan. Duunari. Homma toimii, mutta sillä tinkimättömällä ammattitaidolla ;-)
Voin kyllä "kadottaa ruumiillisuuteni" muuttumalla osaksi käyttämääni voimaa, mutta silti se toimija olen minä. Ei joku ulkopuolinen persoona.Personointi tässä tuskin tarkoittaa aivan samaa kuin jeesustelu.
Esimerkiksi nimen antaminen jollekin voimalle ja sille puhuminen (olettaen että se ymmärtää) on jo personoimista, vaikka pitäisitkin sitä pohjimmiltaan persoonattomana (mutta älykkäänä) voimana.
Minulle esimerkiksi Kaaoksen voima on jotakin, jonka katson älykkääksi ja kykeneväksi keskustelemaan kanssani ja reagoimaan siihen mitä sanon, mutta en pidä sitä persoonallisena samaan tapaan kuin pitäisin ihmistä, tai halua redusoida sitä samalla tavoin.
(en itseasiassa redusoi edes ihmisiä vain persooniksi)
Tottakai toimija olet sinä, riippumatta ulkopuolisista voimista. Sinähän se noita olet, ei joku voima tai henki tai jumala.
Ulkopuolisen persoonan sijaan käyttäisin itse sanaa "ulkopuolinen tietoisuus".
:A: - Tellu
Agwé kirjoitti:
Personointi tässä tuskin tarkoittaa aivan samaa kuin jeesustelu.
Esimerkiksi nimen antaminen jollekin voimalle ja sille puhuminen (olettaen että se ymmärtää) on jo personoimista, vaikka pitäisitkin sitä pohjimmiltaan persoonattomana (mutta älykkäänä) voimana.
Minulle esimerkiksi Kaaoksen voima on jotakin, jonka katson älykkääksi ja kykeneväksi keskustelemaan kanssani ja reagoimaan siihen mitä sanon, mutta en pidä sitä persoonallisena samaan tapaan kuin pitäisin ihmistä, tai halua redusoida sitä samalla tavoin.
(en itseasiassa redusoi edes ihmisiä vain persooniksi)
Tottakai toimija olet sinä, riippumatta ulkopuolisista voimista. Sinähän se noita olet, ei joku voima tai henki tai jumala.
Ulkopuolisen persoonan sijaan käyttäisin itse sanaa "ulkopuolinen tietoisuus".
:A:Lieneekö niin, että kun vietämme suurimman osan elämästämme kuitenkin milloin kenenkin tai milloin minkin tahon riepoteltavana näennäisesti vailla omaa voimaa (muistakaa lapsuus!) - alkaa meistä tuntua ettei meistä itsestämme oikein mihinkään olekaan, sinällään? Että tarvitaan joku Suurempi ja Mahtavampi, joka hoitelee hommat kotiin?
Mielestäni tässä on täysin kyse psykologiasta. Ei mistään henkimaailman hommista. Tämä on tietysti outo lausunto ihmiseltä, joka kuvittelee saaneensa erinäisiä juitskendaaleja "henkioppaaksi" miellettävissä olevalta olennolta. - Kuitenkin kyseessä on (JOS on) todellinen ihminen joka eli joskus ja tulee elämäänkin, joka nyt vain sattumalta on tuonpuoleisella tasolla "puhtaana energiana", eikä täällä... EIKÄ mikään enkeli, demoni tai herratiesmikä emmentaali-elementaali.
Em. viitaten en tietysti ole kykenevä vaatimaan ketään luopumaan kuvitteellisista tai todellisista olennoista, joita pitää tukenaan. Kuitenkin niin herkästi mielelläni tekisin, ja ehkä sen vuoksi en pyri järin hanakasti mihinkään yhteyteen aistimani tutun sielun kanssa. Luulen että minut on pantu tänne seisomaan omilla jaloillani tällä kertaa, eikä konttailemaan minkään Superolion edessä armopaloja kinuten.
Mutta kukin tavallaan. YYA-suhteetkin lienevät mahdollisia, eihän sen AINA tarvitse olla ihminen täällä joka on henkien tai päänsä sisäisten voimien riepoteltavana, ikäänkuin olisi jonkinlainen masokisti, orja tai muuten vaan surkia rääpäle jota suuremmat pyörittävät. - Izli
Tellu kirjoitti:
Lieneekö niin, että kun vietämme suurimman osan elämästämme kuitenkin milloin kenenkin tai milloin minkin tahon riepoteltavana näennäisesti vailla omaa voimaa (muistakaa lapsuus!) - alkaa meistä tuntua ettei meistä itsestämme oikein mihinkään olekaan, sinällään? Että tarvitaan joku Suurempi ja Mahtavampi, joka hoitelee hommat kotiin?
Mielestäni tässä on täysin kyse psykologiasta. Ei mistään henkimaailman hommista. Tämä on tietysti outo lausunto ihmiseltä, joka kuvittelee saaneensa erinäisiä juitskendaaleja "henkioppaaksi" miellettävissä olevalta olennolta. - Kuitenkin kyseessä on (JOS on) todellinen ihminen joka eli joskus ja tulee elämäänkin, joka nyt vain sattumalta on tuonpuoleisella tasolla "puhtaana energiana", eikä täällä... EIKÄ mikään enkeli, demoni tai herratiesmikä emmentaali-elementaali.
Em. viitaten en tietysti ole kykenevä vaatimaan ketään luopumaan kuvitteellisista tai todellisista olennoista, joita pitää tukenaan. Kuitenkin niin herkästi mielelläni tekisin, ja ehkä sen vuoksi en pyri järin hanakasti mihinkään yhteyteen aistimani tutun sielun kanssa. Luulen että minut on pantu tänne seisomaan omilla jaloillani tällä kertaa, eikä konttailemaan minkään Superolion edessä armopaloja kinuten.
Mutta kukin tavallaan. YYA-suhteetkin lienevät mahdollisia, eihän sen AINA tarvitse olla ihminen täällä joka on henkien tai päänsä sisäisten voimien riepoteltavana, ikäänkuin olisi jonkinlainen masokisti, orja tai muuten vaan surkia rääpäle jota suuremmat pyörittävät.Hei Tellu,
Ymmärrän huolesi. Ulkopuolisten voimien kanssa työskentely on erittäin kerettiläinen tapa harjoittaa magiaa nykypäivänä. Minulle ei suinkaan ollut mikään helppo päätös viedä oma työni siihen suuntaan.
Minkäänlainen konttaaminen armopalojen edessä ei mielestäni kuulu theurgiaan kun puhutaan mustasta magiasta tai vasemman käden polusta. Katsonkin että tässä pelossa jota näytät on kysymys lähinnä kristillisen todellisuustunnelin rajoittuneisuudesta.
Koko elämämme olemme kuitenkin tekemisissä kaikenlaista itsestämme riippumattomien voimien kanssa. Oman itsensä tekeminen vahvaksi ja viisaaksi ei voi tapahtua komerossa istumalla, pakenemalla ulkopuolista maailmaa, vaan ainoastaan kohtaamisella joko yhteistyön tai konfliktin merkeissä. Terveen itsetunnon hankkineella tuskin on enää mitään tarvetta tuntea itseään huonoksi jos on jossain tekemisissä ulkomaailman, tai edes henkimaailman kanssa. - Tellu
Izli kirjoitti:
Hei Tellu,
Ymmärrän huolesi. Ulkopuolisten voimien kanssa työskentely on erittäin kerettiläinen tapa harjoittaa magiaa nykypäivänä. Minulle ei suinkaan ollut mikään helppo päätös viedä oma työni siihen suuntaan.
Minkäänlainen konttaaminen armopalojen edessä ei mielestäni kuulu theurgiaan kun puhutaan mustasta magiasta tai vasemman käden polusta. Katsonkin että tässä pelossa jota näytät on kysymys lähinnä kristillisen todellisuustunnelin rajoittuneisuudesta.
Koko elämämme olemme kuitenkin tekemisissä kaikenlaista itsestämme riippumattomien voimien kanssa. Oman itsensä tekeminen vahvaksi ja viisaaksi ei voi tapahtua komerossa istumalla, pakenemalla ulkopuolista maailmaa, vaan ainoastaan kohtaamisella joko yhteistyön tai konfliktin merkeissä. Terveen itsetunnon hankkineella tuskin on enää mitään tarvetta tuntea itseään huonoksi jos on jossain tekemisissä ulkomaailman, tai edes henkimaailman kanssa.>pelossa jota näytät on kysymys lähinnä kristillisen todellisuustunnelin rajoittuneisuudesta
Ei ole. "Outojen olentojen ja voimien" pelkoni on yksi "konkreettisimmista" tunteistani mitkä tulevat suoraan menneisyydestäni - sikäli kuin se on totta, ja minullehan se on. Jos sitä on nääs yhdessäkin inkarnaatiossaan avannut itsensä transsitilassa jollekin öhkömönkiäiselle käytettäväksi, ja muistaa miten seuraavaksi roiskui veri ja repeytyi liha - uhriltani... - niin, öh, ei sitä oikein luottavaisesti suhtaudu henkien kanssa häsläämiseen. Kristinuskokin tuli tosin tutuksi joskus muutama sata vuotta sitten, ja aiheutti melkoisen pettymyksen. Senpä vuoksi se ei ole ollut minun juttuni tässä elämässäni. Ja pari vuotta sitten yhtäkkiä tajusin, että minulla ei ole mitään taikauskoja jotka tulisivat SITÄ kautta... En pelkää mitään mitä k-usko käskee pelätä. Jos jotain pelkään, niin omien muistojeni vuoksi.
On siellä henkimaailmassa toki muutakin kuin petoja. Enkä usko että enää ikinä lankean toimimaan sellaisen kanavana. - Itzli
Tellu kirjoitti:
>pelossa jota näytät on kysymys lähinnä kristillisen todellisuustunnelin rajoittuneisuudesta
Ei ole. "Outojen olentojen ja voimien" pelkoni on yksi "konkreettisimmista" tunteistani mitkä tulevat suoraan menneisyydestäni - sikäli kuin se on totta, ja minullehan se on. Jos sitä on nääs yhdessäkin inkarnaatiossaan avannut itsensä transsitilassa jollekin öhkömönkiäiselle käytettäväksi, ja muistaa miten seuraavaksi roiskui veri ja repeytyi liha - uhriltani... - niin, öh, ei sitä oikein luottavaisesti suhtaudu henkien kanssa häsläämiseen. Kristinuskokin tuli tosin tutuksi joskus muutama sata vuotta sitten, ja aiheutti melkoisen pettymyksen. Senpä vuoksi se ei ole ollut minun juttuni tässä elämässäni. Ja pari vuotta sitten yhtäkkiä tajusin, että minulla ei ole mitään taikauskoja jotka tulisivat SITÄ kautta... En pelkää mitään mitä k-usko käskee pelätä. Jos jotain pelkään, niin omien muistojeni vuoksi.
On siellä henkimaailmassa toki muutakin kuin petoja. Enkä usko että enää ikinä lankean toimimaan sellaisen kanavana.Hmm.
No itse suhtaudun näihin asioihin siten, ettei yleensä ole muuta pelättävää kuin pelko itse, eli kunhan pitää pään kylmänä niin ei ole auki millekään ikäville vaikutteille, joille mielestäni juurikin pelko vasta avaa ihmisen.
Edellisiin elämiisi en voi edelleenkään ottaa kantaa. Tähän asti en ole kohdannnut mitään joka antaisi minulle syytä uskoa, etteivät ne ole mielikuvituksen tuotetta. Olen hyvinkin tietoinen siitä kuinka uskomattomia asioita alitajunta kykenee tuottamaan. Kokonaiset realistisen kuuloiset elämänkerrat eivät tietääkseni lainkaan ole mielikuvituksen tavoittamattomissa. Uskottavin selitys jonka olen kuullut, on että joillakin alitajunta luo sellaisia jotakin tarkoitusta varten. Samoin tällaisia muistoja on pystytty fabrikoimaan johdattelemalla potilasta hypnoosissa. Mitään varmaa ei tietenkää voi silti...
Kuitenkin, mielestäni tulkitsit minut hieman väärin. Tämä "polvillaan nöyristely" josta puhuit ei todellakaan kuulu tyyliini, enkä ole mistään sellaisesta ole puhunut. Minun mielestäni vain asiaan kuuluu, että noita elää suhteessa sekä tavalliseen maailmaan, että henkimaailmaan. Kuinka muuten hän edes olisi noita, jos hän pelkää ja inhoaa kaikkea yliluonnollista eikä halua olla missään tekemissä sen kanssa?
Molemmissa maailmoissa varmasti on sekä avuliaita että vihamielisiä tahoja, mutta onko se nyt jotenkin yllättävää? Maailmankaikkeus on luonteeltaan saalistava. Tiedemiesten mukaan jopa galaksit nielevät toisiaan...
Itzli - Tellu
Itzli kirjoitti:
Hmm.
No itse suhtaudun näihin asioihin siten, ettei yleensä ole muuta pelättävää kuin pelko itse, eli kunhan pitää pään kylmänä niin ei ole auki millekään ikäville vaikutteille, joille mielestäni juurikin pelko vasta avaa ihmisen.
Edellisiin elämiisi en voi edelleenkään ottaa kantaa. Tähän asti en ole kohdannnut mitään joka antaisi minulle syytä uskoa, etteivät ne ole mielikuvituksen tuotetta. Olen hyvinkin tietoinen siitä kuinka uskomattomia asioita alitajunta kykenee tuottamaan. Kokonaiset realistisen kuuloiset elämänkerrat eivät tietääkseni lainkaan ole mielikuvituksen tavoittamattomissa. Uskottavin selitys jonka olen kuullut, on että joillakin alitajunta luo sellaisia jotakin tarkoitusta varten. Samoin tällaisia muistoja on pystytty fabrikoimaan johdattelemalla potilasta hypnoosissa. Mitään varmaa ei tietenkää voi silti...
Kuitenkin, mielestäni tulkitsit minut hieman väärin. Tämä "polvillaan nöyristely" josta puhuit ei todellakaan kuulu tyyliini, enkä ole mistään sellaisesta ole puhunut. Minun mielestäni vain asiaan kuuluu, että noita elää suhteessa sekä tavalliseen maailmaan, että henkimaailmaan. Kuinka muuten hän edes olisi noita, jos hän pelkää ja inhoaa kaikkea yliluonnollista eikä halua olla missään tekemissä sen kanssa?
Molemmissa maailmoissa varmasti on sekä avuliaita että vihamielisiä tahoja, mutta onko se nyt jotenkin yllättävää? Maailmankaikkeus on luonteeltaan saalistava. Tiedemiesten mukaan jopa galaksit nielevät toisiaan...
Itzli"Hörhö"-piireissä tuntuu olevan kovassa huudossa tuo kanavointi, ja on tyyppejä jotka eivät uskalla omaa suutansa avata ollenkaan, jos eivät voi vedota siihen että henki Se ja Se puhuu hänen kauttaan. Minusta se on yksinkertaisesti tympäisevää. Vaikka arvostankin (kenties tajuamatta edes miksi) persoonattomuutta, niin kyllä se persoona kuitenkin jonkinlaisen arvon ansaitsee käyttövälineenä ja tuntuu järjettömältä luovuttaa oman kehonsa omistusoikeus pois. Sitä en sitten tiedä voiko kertakaikkiaan sielu tai henkikin häippäistä kehosta, jos keho toimii jonkun muun kanavana - vai onko se vain ego/minä joka on sammutettuna tuollaisessa tilanteessa.
Nykykanavoijien "henget" tietysti tosin nykyisin vain tyytyvät lässyttämään rajattomasta rakkaudesta. Mikä panee miettimään, että mitä se kanavointi hyödyttää, kun samoja Hienoja Sanoja voi keksiä omastakin päästään.
***
- En nyt varsinaisesti oleta että sinä siellä konttailet saatanan tms. käskemänä ympäri pirttiä; minulla on paha taipumus puhua varsin yleisluontoisesti ikäänkuin koko foorumin väelle.
Tämä juuri ottaa päähän pelkässä nettiyhteydenpidossa, että kaikenlaiset hienoviritteiset nyanssit jäävät pois, ja lukijalle voi tulla varsin toisenlainen vaikutelma kuin oli tarkoitus. En minä esim. täällä kulmat kurtussa räpellä, vaan voin olla hyvinkin neutraali tahi virnuilla näitä omia juttujani, kun kirjoitan. (Tyhmä omille vitseilleen nauraa...) - Itzli
Tellu kirjoitti:
"Hörhö"-piireissä tuntuu olevan kovassa huudossa tuo kanavointi, ja on tyyppejä jotka eivät uskalla omaa suutansa avata ollenkaan, jos eivät voi vedota siihen että henki Se ja Se puhuu hänen kauttaan. Minusta se on yksinkertaisesti tympäisevää. Vaikka arvostankin (kenties tajuamatta edes miksi) persoonattomuutta, niin kyllä se persoona kuitenkin jonkinlaisen arvon ansaitsee käyttövälineenä ja tuntuu järjettömältä luovuttaa oman kehonsa omistusoikeus pois. Sitä en sitten tiedä voiko kertakaikkiaan sielu tai henkikin häippäistä kehosta, jos keho toimii jonkun muun kanavana - vai onko se vain ego/minä joka on sammutettuna tuollaisessa tilanteessa.
Nykykanavoijien "henget" tietysti tosin nykyisin vain tyytyvät lässyttämään rajattomasta rakkaudesta. Mikä panee miettimään, että mitä se kanavointi hyödyttää, kun samoja Hienoja Sanoja voi keksiä omastakin päästään.
***
- En nyt varsinaisesti oleta että sinä siellä konttailet saatanan tms. käskemänä ympäri pirttiä; minulla on paha taipumus puhua varsin yleisluontoisesti ikäänkuin koko foorumin väelle.
Tämä juuri ottaa päähän pelkässä nettiyhteydenpidossa, että kaikenlaiset hienoviritteiset nyanssit jäävät pois, ja lukijalle voi tulla varsin toisenlainen vaikutelma kuin oli tarkoitus. En minä esim. täällä kulmat kurtussa räpellä, vaan voin olla hyvinkin neutraali tahi virnuilla näitä omia juttujani, kun kirjoitan. (Tyhmä omille vitseilleen nauraa...)Joo, ymmärrän kyllä pointtisi. Kyllästyin itsekin katselemaan enkeleiden edessä ryömivien new age meedioitten kanavointeja. Yksikin meedio kanavoi minulle jotain avaruusoliota siriukselta, ja vaikka se oli ihan mielenkiintoista ja jopa hyödyllistä mitä hän kertoi minulle, niin sen jälkeen minulle selvisi ettei hän itse edes muista mitä on sanonut transsitilassa ollessaan.
Itse olen faustilainen sielu ja minulle muistaminen, tiedostaminen ja vapaus on kaiken ydin. Kaipaan jotakin omaa voimaa, hyötyä ja sensellaista tekemisestäni. Jos palvelen jotakin Henkeä tms johtuu se siitä että koen siihen sukulaisuutta tai hengenheimolaisuutta, en siksi että haluaisin miellyttää tai alistaa tahtoni kenellekään. Haluan luoda henkimaailmaan mielekkäitä yhteystyösuhteita, en etsiä sieltä jotakin pomoa itselleni, tai myöskään koeta oppimaan pompottelemaan henkiä ympäriinsä tahtoni mukaan. Kukas sellaisesta tykkää? Tulee ongelmia pitemmän päälle vain. Molempia osapuolia hyödyttävä tietoinen yhteistyö on avainsana, aivan kuten ihmistenkin maailmassa. Emmekö me yleensäkin mene jonkin olennon luokse oppiaksemme siltä, tehdäksemme jotakin yhdessä tai kokeaksemme yhteenkuuluvuutta, emmekä suinkaan kerjäämään tai alistamaan?
Esimerkiksi intialaisella VKP aghori Vimalanandalla oli tällainen suhtautuminen henkimaailmaan: että käy siellä kyselemässä mitä tapahtuu ja mikä on meininki, ja voisiko joku vähän jelpta meikäläistä ja tarttisko joku täällä jotain apua, ja vaan hengailla ja jutella yms.
Tuntemattomasta todellisuudesta löytyy kummia juttuja, jopa seksiseuraa...
Itzli - Tellu
Itzli kirjoitti:
Joo, ymmärrän kyllä pointtisi. Kyllästyin itsekin katselemaan enkeleiden edessä ryömivien new age meedioitten kanavointeja. Yksikin meedio kanavoi minulle jotain avaruusoliota siriukselta, ja vaikka se oli ihan mielenkiintoista ja jopa hyödyllistä mitä hän kertoi minulle, niin sen jälkeen minulle selvisi ettei hän itse edes muista mitä on sanonut transsitilassa ollessaan.
Itse olen faustilainen sielu ja minulle muistaminen, tiedostaminen ja vapaus on kaiken ydin. Kaipaan jotakin omaa voimaa, hyötyä ja sensellaista tekemisestäni. Jos palvelen jotakin Henkeä tms johtuu se siitä että koen siihen sukulaisuutta tai hengenheimolaisuutta, en siksi että haluaisin miellyttää tai alistaa tahtoni kenellekään. Haluan luoda henkimaailmaan mielekkäitä yhteystyösuhteita, en etsiä sieltä jotakin pomoa itselleni, tai myöskään koeta oppimaan pompottelemaan henkiä ympäriinsä tahtoni mukaan. Kukas sellaisesta tykkää? Tulee ongelmia pitemmän päälle vain. Molempia osapuolia hyödyttävä tietoinen yhteistyö on avainsana, aivan kuten ihmistenkin maailmassa. Emmekö me yleensäkin mene jonkin olennon luokse oppiaksemme siltä, tehdäksemme jotakin yhdessä tai kokeaksemme yhteenkuuluvuutta, emmekä suinkaan kerjäämään tai alistamaan?
Esimerkiksi intialaisella VKP aghori Vimalanandalla oli tällainen suhtautuminen henkimaailmaan: että käy siellä kyselemässä mitä tapahtuu ja mikä on meininki, ja voisiko joku vähän jelpta meikäläistä ja tarttisko joku täällä jotain apua, ja vaan hengailla ja jutella yms.
Tuntemattomasta todellisuudesta löytyy kummia juttuja, jopa seksiseuraa...
ItzliOlisikin hienoa, jos ihminen pystyisi näkemään kaikki elävät olennot (ulottuvuudesta tai todellisuudentasosta riippumatta) periaatteessa tasa-arvoisina: jokaisella olennolla on oikeus olemassaoloon, jokainen olento on ainutlaatuinen ja jokaiselta voi oppia jotakin. (Tuo olemassaolo-oikeus tietysti horjuu heti kun tulee nälkä - ehkä pitää sitten lisätä että jokaisen olennon keho väistämättä voi joutua toisen hyödynnettäväksi.)
Suosikkihahmoni Mr. Spock osasi olla jatkuvasti viehättynyt mitä merkillisimmistä asioista, joita 100 % ihmiset katsoivat silmät inhosta kierossa.
Juuri itsenäisyytensä säilyttämällä, tiedostamalla (edes suhteellisen) vapautensa koko kokonaisuuden kannalta voi kohdata vaikka mitä tiedostaen että tuo se on erilainen ja siksi kiehtova, mutta yhteistä meillä kummallakin on olemassaolo... kenties tietoisuus... Muttau useimmiten ihmiset hakevat vain kaltaisiaan.
***
Tietoisissa unissa joitakin aikoja sitten kehitin kummallisen tavan tekaista itselleni tyhjästä parittelukumppaneja. (Kummallisen sikäli, että olisi parempaakin tekemistä unimaailmassa; en opi siitä mitään että kiksaisen "pullapoikaa" - itse luomaani olentoa!)
Joistakin kohtaamistani olennoista en ole ollut varma, ovatko oman pääni virtuaalitodellisuuden olioita, vaiko aivan itsenäisiä. Mutta pääasiassa olen liikkunut vain omassa päässäni, mikä on tietysti hyvä harjoittelumesta, mutta hieman tylsää... - Itzli
Tellu kirjoitti:
Olisikin hienoa, jos ihminen pystyisi näkemään kaikki elävät olennot (ulottuvuudesta tai todellisuudentasosta riippumatta) periaatteessa tasa-arvoisina: jokaisella olennolla on oikeus olemassaoloon, jokainen olento on ainutlaatuinen ja jokaiselta voi oppia jotakin. (Tuo olemassaolo-oikeus tietysti horjuu heti kun tulee nälkä - ehkä pitää sitten lisätä että jokaisen olennon keho väistämättä voi joutua toisen hyödynnettäväksi.)
Suosikkihahmoni Mr. Spock osasi olla jatkuvasti viehättynyt mitä merkillisimmistä asioista, joita 100 % ihmiset katsoivat silmät inhosta kierossa.
Juuri itsenäisyytensä säilyttämällä, tiedostamalla (edes suhteellisen) vapautensa koko kokonaisuuden kannalta voi kohdata vaikka mitä tiedostaen että tuo se on erilainen ja siksi kiehtova, mutta yhteistä meillä kummallakin on olemassaolo... kenties tietoisuus... Muttau useimmiten ihmiset hakevat vain kaltaisiaan.
***
Tietoisissa unissa joitakin aikoja sitten kehitin kummallisen tavan tekaista itselleni tyhjästä parittelukumppaneja. (Kummallisen sikäli, että olisi parempaakin tekemistä unimaailmassa; en opi siitä mitään että kiksaisen "pullapoikaa" - itse luomaani olentoa!)
Joistakin kohtaamistani olennoista en ole ollut varma, ovatko oman pääni virtuaalitodellisuuden olioita, vaiko aivan itsenäisiä. Mutta pääasiassa olen liikkunut vain omassa päässäni, mikä on tietysti hyvä harjoittelumesta, mutta hieman tylsää...Sehän niissä lucid unissa on juurikin se huonoin puoli, että ne ovat omaa mielikuvitusta.
Sen takia Unnnäön Taidossa kun Carlos kehaisee Don Juanille näkevänsä uskomattoman realistisen tuntuisia unia, Don Juan vain kylmästi toteaa: "Tuo uniesi kovuus on kauhea este".
Aito kontakti ulkopuolisiin henkimaailman paikkoihin ja olentoihin ei onnistu jos seikkailee vain oman mielikuvituksensa jätteenpoistoputken alla olevassa kuralätäkössä, riippumatta siitä kuinka mahtavia "pullapoikia" siellä olisi tarjolla.
Itzli - Tellu
Itzli kirjoitti:
Sehän niissä lucid unissa on juurikin se huonoin puoli, että ne ovat omaa mielikuvitusta.
Sen takia Unnnäön Taidossa kun Carlos kehaisee Don Juanille näkevänsä uskomattoman realistisen tuntuisia unia, Don Juan vain kylmästi toteaa: "Tuo uniesi kovuus on kauhea este".
Aito kontakti ulkopuolisiin henkimaailman paikkoihin ja olentoihin ei onnistu jos seikkailee vain oman mielikuvituksensa jätteenpoistoputken alla olevassa kuralätäkössä, riippumatta siitä kuinka mahtavia "pullapoikia" siellä olisi tarjolla.
ItzliOli CC:n kirjoista mitä mieltä hyvänsä, niin varsinkin pari vuotta sitten (kun aloin nähdä tietoisia unia) unissani oli tyrkyllä olentoja tai esineitä, joista käyttäisin nimitystä vieras energia. Koska en kuitenkaan, pölhönä, tajunnut ottaa vinkistä vaarin eli seurata noita olentoja en voi olla varma että olisin päässyt ihan oikeasti "pääni ulkopuolelle". Minusta vain tuntuu että nuo tietyt jutut eivät ole osa minua, eivät jotakin mitä itse luon tahattomasti.
Ja olen minä niitä kohdannut tavallisissakin unissani. Vaikka muutoin tavalliset uneni ovat melkein pelkästään niin realistisia (=tylsiä) ettei niistä paljon kostu, ellei ole vahvaa symboliikkaa mukana kuten hieman viimeaikoina.
Jotkut olennot ovat yrittäneet kaiketi viedä minut väkisinkin, kun ovat suorastaan käsiksi käyneet, ja on kuin olisi kärpäspaperin kanssa paininut. Millähän saisin vietyä uniin mukaan viestin että ANNA MENNÄ...
***
Ihmisen pitää tietysti kehittää itseään tasapainoisesti, mutta unielämä on jotakin sellaista mikä on ominta itseäni ja ikäänkuin "alaani" (vaikka olenkin vasta räkäpää kisälli), josta tunnen että se on ikäänkuin "annettu" omakseni jo pikkulapsena.
Ja jos en unia näkisi, voisi olla vahva taipumus tajuntaa laajentaviin huumeisiin. Ei sen takia että haluan olla pönttö kiinni, vaan sen takia että haluan laajentaa/nostaa tietoisuuttani. SE on ainoa asia oikeastaan mikä saa minut todella tikittämään koko elämässä! - Mutta tässä samalla minä inhoan kaikkia aineita, joilla voi pilata kehonsa. En käyttäisi alkoholiakaan varmaankaan vaikka vatsa kestäisikin. (Katarri-vaivoja.)
Voisin viettää vaikka ikuisuuden jossakin päivätietoisuuden ja unitajunnan välimaastossa keräillen kummaltakin puolelta parhaat palat. - Itzli
Tellu kirjoitti:
Oli CC:n kirjoista mitä mieltä hyvänsä, niin varsinkin pari vuotta sitten (kun aloin nähdä tietoisia unia) unissani oli tyrkyllä olentoja tai esineitä, joista käyttäisin nimitystä vieras energia. Koska en kuitenkaan, pölhönä, tajunnut ottaa vinkistä vaarin eli seurata noita olentoja en voi olla varma että olisin päässyt ihan oikeasti "pääni ulkopuolelle". Minusta vain tuntuu että nuo tietyt jutut eivät ole osa minua, eivät jotakin mitä itse luon tahattomasti.
Ja olen minä niitä kohdannut tavallisissakin unissani. Vaikka muutoin tavalliset uneni ovat melkein pelkästään niin realistisia (=tylsiä) ettei niistä paljon kostu, ellei ole vahvaa symboliikkaa mukana kuten hieman viimeaikoina.
Jotkut olennot ovat yrittäneet kaiketi viedä minut väkisinkin, kun ovat suorastaan käsiksi käyneet, ja on kuin olisi kärpäspaperin kanssa paininut. Millähän saisin vietyä uniin mukaan viestin että ANNA MENNÄ...
***
Ihmisen pitää tietysti kehittää itseään tasapainoisesti, mutta unielämä on jotakin sellaista mikä on ominta itseäni ja ikäänkuin "alaani" (vaikka olenkin vasta räkäpää kisälli), josta tunnen että se on ikäänkuin "annettu" omakseni jo pikkulapsena.
Ja jos en unia näkisi, voisi olla vahva taipumus tajuntaa laajentaviin huumeisiin. Ei sen takia että haluan olla pönttö kiinni, vaan sen takia että haluan laajentaa/nostaa tietoisuuttani. SE on ainoa asia oikeastaan mikä saa minut todella tikittämään koko elämässä! - Mutta tässä samalla minä inhoan kaikkia aineita, joilla voi pilata kehonsa. En käyttäisi alkoholiakaan varmaankaan vaikka vatsa kestäisikin. (Katarri-vaivoja.)
Voisin viettää vaikka ikuisuuden jossakin päivätietoisuuden ja unitajunnan välimaastossa keräillen kummaltakin puolelta parhaat palat.Minullekin unimagia ja hereilläolon ja valveen rajalla koetut kokemukset ovat olleet kaikkein rakkaita magiassa. Minulla on lahjoja unimagiaan ja olen tehnyt monia aika velmuja temppuja joihin eivät kaikki pystykään.
Paljon vaikeampaa oli kuitenkin myöntää, ettei pelkästään unimagialla saavuta mitään kovinkaan merkittävää, ja oppia tekemään magiaa myös muilla tavoilla eli siis hereillä ollessaan.
On paljon hyödyllisempää osata herätä selkotilaan valveen maailmassa kuin osata herätä selkotilaan unen maailmassa. Ja se on myös paljon vaikeampaa, mutta se on mahdollista, ja usko tai älä, niin se tuntuu täsmälleen samalta kuin unessakin. Eli kun unessa yhtäkkiä oivallat että "hei, tämähän on unta, voin tehdä mitä tahansa" niin valveen maailmassa oivallat että "hei, tämähän on todellisuutta, voin tehdä mitä tahansa". :-)
Siis sellainen Matrix juttu, ikäänkuin, mutta mystisempi...
:A: - Tellu
Itzli kirjoitti:
Minullekin unimagia ja hereilläolon ja valveen rajalla koetut kokemukset ovat olleet kaikkein rakkaita magiassa. Minulla on lahjoja unimagiaan ja olen tehnyt monia aika velmuja temppuja joihin eivät kaikki pystykään.
Paljon vaikeampaa oli kuitenkin myöntää, ettei pelkästään unimagialla saavuta mitään kovinkaan merkittävää, ja oppia tekemään magiaa myös muilla tavoilla eli siis hereillä ollessaan.
On paljon hyödyllisempää osata herätä selkotilaan valveen maailmassa kuin osata herätä selkotilaan unen maailmassa. Ja se on myös paljon vaikeampaa, mutta se on mahdollista, ja usko tai älä, niin se tuntuu täsmälleen samalta kuin unessakin. Eli kun unessa yhtäkkiä oivallat että "hei, tämähän on unta, voin tehdä mitä tahansa" niin valveen maailmassa oivallat että "hei, tämähän on todellisuutta, voin tehdä mitä tahansa". :-)
Siis sellainen Matrix juttu, ikäänkuin, mutta mystisempi...
:A:"Todellisessa" maailmassa minulla on nuoresta asti ollut toisinaan tunne että kaikki on jotenkin outoa juuri sen takia että ympärilläni kaikki kuvittelevat että kaikki on niinkuin "pitääkin" olla. Kaikki arjen touhut alkavat yhtäkkiä näyttää naurettavilta ja melkein jo miettii näenkö NYT unta.
Miksi asiat ovat niinkuin ovat? Pitääkö niiden olla juuri niin? Miksi miksi miksi...
Sensijaan "voin tehdä mitä vaan" -fiilikset minulta yleensä kyllä haihtuvat kovin nopeasti, koska alan välittömästi suhtautua niihin kyynisesti ja inhorealistisesti... - Arttur88
Tellu kirjoitti:
Olisikin hienoa, jos ihminen pystyisi näkemään kaikki elävät olennot (ulottuvuudesta tai todellisuudentasosta riippumatta) periaatteessa tasa-arvoisina: jokaisella olennolla on oikeus olemassaoloon, jokainen olento on ainutlaatuinen ja jokaiselta voi oppia jotakin. (Tuo olemassaolo-oikeus tietysti horjuu heti kun tulee nälkä - ehkä pitää sitten lisätä että jokaisen olennon keho väistämättä voi joutua toisen hyödynnettäväksi.)
Suosikkihahmoni Mr. Spock osasi olla jatkuvasti viehättynyt mitä merkillisimmistä asioista, joita 100 % ihmiset katsoivat silmät inhosta kierossa.
Juuri itsenäisyytensä säilyttämällä, tiedostamalla (edes suhteellisen) vapautensa koko kokonaisuuden kannalta voi kohdata vaikka mitä tiedostaen että tuo se on erilainen ja siksi kiehtova, mutta yhteistä meillä kummallakin on olemassaolo... kenties tietoisuus... Muttau useimmiten ihmiset hakevat vain kaltaisiaan.
***
Tietoisissa unissa joitakin aikoja sitten kehitin kummallisen tavan tekaista itselleni tyhjästä parittelukumppaneja. (Kummallisen sikäli, että olisi parempaakin tekemistä unimaailmassa; en opi siitä mitään että kiksaisen "pullapoikaa" - itse luomaani olentoa!)
Joistakin kohtaamistani olennoista en ole ollut varma, ovatko oman pääni virtuaalitodellisuuden olioita, vaiko aivan itsenäisiä. Mutta pääasiassa olen liikkunut vain omassa päässäni, mikä on tietysti hyvä harjoittelumesta, mutta hieman tylsää...Heh moi tellu=)
Joo...ei muuta kuin että ihan hauskalta kuulostivat nuo sun seksiharrastukset henkimaailman kanssa XD
Pitäis varmaan joku päivä kokeilla XD.
Viimeöisen unen kaltaisia unia kyllä saisi tulla vähemmän......> Se oli ihan outo ja sairaan ahdistava uni. Huomasin että kävelen jossain raunioituneessa kaupungissa. Ei ollut yhtään ihmisiä..olin aivan yksin betonisten, sortumaisillaan olevien harmaiden talojen keskellä. Joka puolella oli verta ja ruumiita..tulipaloja ja taustalla kuului räjähdyksiä. Sain paniikkikohtauksen ja lähdin juoksemaan, mutta en löytänyt ulospääsyä..kaikki oli sitä samaa harmaata rauniota ja verta. Sitten eteeni kömpi nurkan takaa musta korppi, jolta oli puolet sulista palanut. Näin että siitä vuoti verta. Se käveli aivan jalkojeni juureen, kotsoi ylöspäin suoraan minua silmiin, ja kaatui maahan kuolleena. Heräsin.
Kuolu alkoi kuitenkin vasta kymmeneltä, joten menin taas nukkumaan, ja minun rasitteeksi, uni jatkui...katselin sitä kuollutta veristä korppia maassa ja rupesin itkemään. Sitten taas heräsin hyvin väsyneenä ja menin kouluun.
- Arttur88
(1)Harrastatko sinä siis jotain magiaa?
(2)Missä olisi hyvä kauppa missä myytäisiin tikareita?
Olen viimeaikoina käynyt täällä lueskelemassa sun tekstejäs, ja kyllä sinä vaikutat ok tyypiltä.
Pyydän anteeksi sitä kuin joskus tuolla yliluonnollisten ilmiöiden palstalla suhtauduin sinuun hyökkäävästi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1128721- 392613
- 1282351
- 221989
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais141736- 111540
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151487"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla91427- 141296
Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.61219