Hei kaikki,
Olen 26v ja juuri eronnut. Ero astuu virallisesti voimaan kesäkuussa ja asumme
jo erillään.Mies on muuttanut kamojensa kanssa pois. Ei se ero nyt maailmani kaada, mutta olen 3kk raskaana ja minusta tulee yksinhuoltaja äiti. Miestä ei
vauva ole kiinnostunut, kertakaan ei ole tullut Ultraan edes. Ajattelin kysyä, että jos joku on samassa tilanteessa voisin mielellään olla yhteydessä ja antaa/saada tukea.
Jos joku on ollut vastaavassa tilanteessa, laitathan kommentia. Raskasta on...
D
Yksin odotus ja yksinhuotajuus
_flow_
15
1767
Vastaukset
- yksin myös
Mä olen kohta 22-vuotta ja myös yksinodottava. Tosin ei koskaan ollut edes avoliitossa lapsen isän kanssa, ehdimme seurustella vain pari kuukautta ennen kun tulin raskaaksi. Mies ei missään vaiheessa ehdottanut aborttia, häipyi vain kuvioista "hienovaraisesti". Vastuuntunnoton paskiainen, sanon minä. Nyt olen 16. viikolla raskaana, laskettu aika on 12.8.
Ei tämäkään mies ole ollut mukana neuvolakäynneillä eikä ultrassa, mutta olen ajatellut niin, että hän se siinä menettää, en minä. Olen kaikesta huolimatta todella onnellinen vauvasta, ja ajatuskin keskenmenosta hirvittää :/
Mitä enemmän paskaa sataa niskaan ja mitä kusipäisemmin lapsen isä minua kohtaan käyttäytyy, niin sitä päättäväisempi minä olen. Tiedän että minä en ole tämän tarinan roisto eikä minulla ole mitään hävettävää. Oikeastaan olen alun paniikin ja ahdistuksen jälkeen todella luottavainen tulevaisuuden suhteen.
En usko että mies haluaa olla tekemisissä lapsensa kanssa, vaikka hänellä jo yksi lapsi on, johon pitää yhteyttä. Myönnän että siitä olen vähän katkera, mutta toisaalta, en voi tehdä asialle mitään. Olen sanonut että en aio "estää" jos haluaa lastaan tavata yms. mutta enpä toivo liikoja.
Vaikeaa tämä on ollut, ja sitä ei voi edes sanoin kuvailla, mutta nyt kun olen päässyt pahimman yli, niin elämäkin jo hymyilee =) Olen alkanut tehdä vauvahankintoja, muutan isompaan kämppään, ystävät ja perhe tukee, ja valmistun keväällä ammattiin.
Tietysti haluaisin että lapsellani olisi ehjä perhe, mutta koska minulla ei itsellä ole kokemusta onnellisesta, pitkästä parisuhteesta, en ole koskaan seurustellut puolta vuotta kauempaa, niin en oikein osaa sellasta ikävöidäkään. Ei voi surra jotain, mitä ei koskaan ole ollutkaan.
Mutta kauheasti voimia sinulle, et ole ainoa, ja olen varma että pärjäät siinä missä kuka tahansa muukin äiti! :) Pitää vain uskoa itseensä.- _flow_
Moikka,
Kiitos viestistä! Meitä on näemmä muutama=)
ajattelin, kun ollaan samassa tilanteessa, haluatko vaikka vaihtaa posteja, jos pystymme toisiamme vaikka auttaa? Minulla on kanssa laskettu aika tossa elokuun lopussa,
meitsin osoite on [email protected]
- ollut alusta saakka
...miestä ei voi pakottaa kasvamaan aikuiseksi =)
mä tulin raskaaksi 18 vuotiaana,yhdenillan suhteesta. tällä miehellä oli jo muutama lapsi entisestä liitosta,joita kyllä tapaili jne.
mutta meidän yhteistä tytärtä ei ole kovin usein tapaillut,tyttö on nyt 10 v ja oiskohna 6 kertaa nähneet.. ei varmaan niinkään usein.kertaakaan ei yötä ole ollut isällään eikä muutakaan.. lahjoja ei oo tullut jne jne.
kyllä säkin pärjäät jos minäkin just ammattikoulusta päässeenä pärjäsin ja pärjään edelleen.
ei se aina helppoa ole mutta mutta.. sanotaanko näin että eipä tarvitse tapella elatusmaksuista,tapaamisista ja kumpi ostaa sitä ja tätä.vaikka lapsen kannalta se ois keskivertoo kivempaa kun isäkin välittäisi.
meillä minun veli ja oma isä antoi miehen mallia ja apua.
tsemppiä kovasti.kun asennoidut asiaan niin että oelt yksin lapsesi kanssa et edes odota apua muualta,ja kaikki se apu mitä sitten saat muualta on vain positiivista. - hebuli08
ootellaan yksin vauvaa maailmaan. la juhannuksen tienoilla. Mies lähti toisen naisen matkaan, ku olin viikolla 11, mies tiesi mun odottavan. väittää haluavansa olla isä lapselleen, mut mene ja tiedä...
- kukkanen83
..paitsi että olin naimisissa lapseni isän kanssa ja että hän häipyi yllättäen 3 päivää ennen lapsen syntymää. Lapsi syntyi alkuvuodesta, ja olen lapseni yksinhuoltaja. kyllä meitä kohtalontovereita näyttää riittävän :D
- mom 07
kukkanen83 kirjoitti:
..paitsi että olin naimisissa lapseni isän kanssa ja että hän häipyi yllättäen 3 päivää ennen lapsen syntymää. Lapsi syntyi alkuvuodesta, ja olen lapseni yksinhuoltaja. kyllä meitä kohtalontovereita näyttää riittävän :D
Minä olen myös jäänyt yksin raskauden aikana; mies kävi minuun käsiksi (siis tietäen että olin raskaana 3:lla kuulla) ja lähti ryyppäämään tämän jälkeen jota en voinut sulattaa. Mies itse ei ymmärtänyt ollenkaan että otin päälle käymisen niin rankasti, hän oli ollut naimisissa n. 8 v. jossa liitossa molemmat osapuolet kävivät toisiinsa käsiksi riidellessään. Mies ei ollut kertonut minulle tästä tietenkään, vaan nimenomaan väitti ettei koskaan kävisi käsiksi. Niin sitten erottiin ja mies ei tukenut minua millään tavalla koko raskausaikana, pyysin mukaan ultraan ja s-valmennukseen sekä synnytykseen, mihinkään ei tullut, synnytyksen aikaan oli ryyppäämässä. Että näin meilläkin valitettavasti koettiin elämän ihanimman asian, lapsen syntymisen ohella tosi rankka tilanne, olin synnytyksen jälkeen varsinkin aika lailla heikoilla kun hormonit heitteli ja oli vaikea tajuta että ollaan lapsen kanssa kahdestaan ja on pakko hoitaa kaikki yksin ja pärjätä. Mutta niin sitä vaan on pärjätty vaikka välillä onkin yksinäinen olo ja väsyttää, silti oman lapsen saaminen on ollut elämäni hienoin asia. Mies on tavannut lastaan vain kahdesti eikä ole yhtäkään lahjaa lapselle antanut, ei kysele lapsen kuulumisia eikä olisi tunnustanut isyyttään ellen olisi vaatinut, halusin että mies sentään kantaa edes osan taloudellisesta vastuusta eli maksaa elatusavun, josta jouduimme sitten tappelemaan.
Mutta kyllä sinä tulet pärjäämään vauvasi kanssa varmasti, elämä kantaa!
- mom 07
Ai niin, Helsingissä ja Tampereella ainakin toimii yksin odottavien tukiryhmät joista saa tietoa vuodatus.net-sivulta jota ylläpitää Eve Mantu, toimittaja joka sai yksin lapsen. Miten suhun sais yhteyden kun en viiti laittaa s-postiosoitetta tänne?
- s-argo
Joo olen pahoillani tilanteestasi mutta voin sanoa kahden lapsen yh-äitinä että kyllä täällä selvitään jos halutaan. Tottakai olisin halunnut lapsilleni ehjän perrheen ja oikeat..lähtökohdat elämään mutta olen varma että pystyn yksinänikin antamaan oikeat suunnat elämään lapsilleni niinkuin sinäkin. Tsemppiä ja lippu korkealle!!
- Nyt kaikki hyvin
Hei!
Luulen, että osaisin auttaa sinua. Saanko sähköpostiosoitteesi?- _flow_
Hei kaikki,
Kiitos oikein paljon viesteistä! Mikäli joku halua vaihtaa ajatuksia, tossa on minun s-posti osoite:
[email protected]
D - me eletään
_flow_ kirjoitti:
Hei kaikki,
Kiitos oikein paljon viesteistä! Mikäli joku halua vaihtaa ajatuksia, tossa on minun s-posti osoite:
[email protected]
DMoi!
odotin aikoinani toista lastamme, yhdessä odotettua ja toivottua, ja neljännellä kuulla ollessani synnytyspolttojen alkaessa mies ei soittanut edes taksia paikalle viemään minua sairaalaan..
Sairaalaan päästyäni käskettiin soittaa kotiin, että synnytänpä tässä kuolevaa lastamme, ja minä soitin ja mies totesi että aamuun mennessä on oltava kotona kun hän lähtee töihin tai jättää esikoisemme yksin kotiin.
Liitossamme ei ollut ollut mitään kränää aiemmin, pommi tippui kyllä aivan varoittamatta niskaani.
Makasin viikon sairaalassa, synnytys saatiin keskeytymään ja odotin vauvaa taas normaalisti. Kertaakaan mies ei käynyt katsomassa.
Kotiin päästyäni mies ilmoitti, että hänellä on uusi perhe, joka muuttaa meidän yhteiseen kotiin, ja minun ja esikoiseni tavarat oli valmiiksi pakattu.
Niin alkoi minun tieni yksinhuoltajana.
Synnytyssalissa hoitaja tivasi mitä ihmeen pahaa olen tehnyt kun lasta yksin odotan, kun lapsilla kerran kuitenkin sama isä on. Ponnista siinä sitten.
Ei näkynyt isää sairaalassa, ei ristiäisissä. Yhtenä yönä soitti ja ilmoitti haluavansa meidät kotiin, mutta ilmoitin että olemme jo kotona. Siinä yhteydenpito lapsiinsa.
Löysin uuden miehen, joka lupasi ja vannoi ettei ikinä voisi tehdä minulle samoin kuin ex teki.
No, nyt olen kuitenkin jälleen yh, tällä kertaa neljän lapsen kanssa.
Mies nro 2 ei tehnyt samoin kuin edeltäjänsä, vaan hän jäi kiinni elettyään usean vuoden kaksoiselämää, herralla oli kaksi perhettä, kaksi kihlattua, molemmissa perheissä biologisia lapsia. Molempien kanssa hääkirkko varattuna.
No, se mies sai kenkää molemmista perheistä, vaikkakin minä olin paha akka kun menin totuuden paljastamaan siihen toiseenkin perheeseen. Nainen uhkasi tappaa minut, sillä olin vienyt hänen miehensä. En tiedä kuka vei ja keneltä, me olimme ehtineet elää kuitenkin kauemmin kulississamme. Mutta sillä ei ole merkitystä. Myös tämä mies olisi halunnut jäädä "kotiin" siinä vaiheessa kun nostin tavarat pihalle. Myöhästyi kuitenkin muutaman vuoden siitä halustaan.
Toisinaan mietin mikä helvetti minussa on vikana että tuollaisia miehiä riipakseni olen saanut. Mutta itsestäni en ole varsinaista vikaa löytänyt. Olen kuitenkin ihan ok näköinen, en mikään missi, muttei tarvitse pussi päässä kulkea kuitenkaan. Minulla on vakituinen työ, jossa viihdyn ja joka on kuitenkin ihan hyvä työ. Toimeentuloni on turvattu. Lapseni ovat ihan normaaleja, kaikki tosin erilaisia. Minulla on ystäviä. Olen edelleen hyvissä väleissä molempien ex-appivanhempien kanssa. En kärsi mielenterveysongelmista, minulla ei ole päihdetaustaa tai käyttäytymishäiriöitä. En ole ripustautuja. Mutta idioottimangeetti näköjään kylläkin=)
Töiden jälkeen haen lapset hoidosta, osan koulusta ja lähden lasten kanssa uimaan ja jäätelölle ja näytän pitkää nenää niille isille, jotka eivät halunneetkaan meitä elämäänsä. Me pärjäämme.
Joka joulu ja syntymäpäivä lapset saavat paketin isältä, jonka oikeasti minä olen maksanut ja ostanut, tämä siksi että jos isät jonain päivänä haluavat olla osa lasten elämää, niin ei tarvitse lasten olla täysin katkeroituja niille miehille. Ehkä isät kasvavat aikuisiksi vasta kun lapsetkin. Vihassa ja katkeruudessa ei kannata rypeä.
Ota onnenhetket pienien jalkojen tömistäessä mahassasi, niitä ei voi kukaan muu saada kuin sinä. Valitse kummisedät huolella, miehiä jotka varmasti pysyvät sinun ja lapsesi elämässä. Rakenna ympärillesi tukiverkko, joku toinen yh voi kaivata ihan lähelläsi apua kaupassakäymiseen ja hoidosta hakemiseen. Ystävysty ja tutustu. Älä jää kotiin suremaan.
Sinulla on se kaikki tieto ja taito lapsestasi, jota kenelläkään muulla ei ole. Anna isälle mahdollisuus olla osa lapsen elämää halutessaan, älä kuitenkaan pakota ja vaadi. Hän se menettää ensimmäiset hymyt ja askeleet, niitä hän ei voi koskaan saada takaisin. Mutta älä vie lapseltasi mahdollisuutta olla isänsä lapsi, älä hauku isää vaikka mieli tekisi. Lapsi on kuitenkin teidän kahden perimän saanut, ja jos vanhemmat haukkuvat toisiaan niin kuinka huono lapsen silloin pitäisikään olla.
Rakasta, kärsi ja unhoita. Nauti pienistä asioista. Elämä joskus potkii, joskus se tarjoaa vaaleanpunaisia lasejaan ja ruusun terälehdillä juoksuaan. Nauti jokaisesta hetkestä, vaikka kyynelten läpi.
- täälläkin.
Ukko läks odotuksen alkumetreillä kun ei sittenkään lapsia halunnut. Mun silmiini vaan osu textissäsi kohta jossa sanoit että raskasta on.
Niin MIKÄ on raskasta kun vauva ei ole vielä syntynytkään ?
...on paljon ämmiä jotka parisuhteessakin valittavat että "mies hoitaa muksuja vaan muutaman tunnin," ja blaa blaa,
ei helvetti riitä ymmärrys tälläiseltä joka on KOKO AJAN yksin -enkä edes pidä "taakkaani raskaana". Elämää tämä on, ja asenteesta kiinni kuinka vaikeelta mikäkin tuntuu.
Narinat pois ja ilo irti elämästä, yksin tai yhdessä !!!!!!!!!!!- Anonyymi
Saa sitä tuntea kaikenlaisia tunteita, kyllä yksin odottaminen voi olla hyvinkin raskasta ja siinä voi käydä kaikenlaisia tunteita läpi. Kenenkään ei pitäisi joutua yksin pärjäämään, tukea ja apua saa aina pyytää! :)
- Anonyymi
Hei AP, kuinka asiasi nyt sujuvat?
- Anonyymi
Rakkaus sä tiedät että olen sun tukena kaikessa asiassa! ja rakas älä oikeesti kirjoita muille täällä palstalla etkä todellakaan etsi mitään seuraa mistään treffit sivuilta ja sähköposti osoitetta et käytä missään muodossa jotta sulle ei tule mitään houkutusta kirjoittaa niihin viesteihin siellä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!oot mun ikioma rakkaus!!!!!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p561836Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,491615- 521554
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.51507Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61495Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin61395Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä81306Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta121271Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla41153Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni41128