Onko käynyt näin?

niin.. Tosi kurjaa nähdä hänet, kun vielä vuosien jälkeen on tunteita, vaikka hän jätti minut ilman syytä.. :(

Mulle kävi ihan vähän aikaa sitten just noin! Vuosien "työ" meni hukkaan ja nyt taas märehdin tätä samaa ikäväääääääää! :/

uskomatonta, miten vaikeeta on päästä eroon ajatuksistaan.
Vaik hyvin tietää, että yksin ikäväänsä itkee ja toinen on unohtanut jo kauan sitten :(

on käynyt, mut oikeestaan ei se ole pahaa :). voisko ihanampaa ollakkaan? Kyllä tunteet saa pikku maanjäristyksiä silloin tällöin kun näkee tai kuvittelee, mut kai ne on niitä hetkiä, jolloin muistaa, miksi elämä on upeaa.

Niitä ei sais ikinä kieltää lailla tai musta tulis megaluokan lurjus. :)

näin on käynyt, ihan helvetillistä. Pitääkö sama tuska kokea moneen kertaan??????

Ihastuin yhteen "mieheen" tosi paljon, sitten hän teki selväksi ettei meistä voi mitään tullakkaan, meni reilu kuukaus enkä nähnyt häntä. Yhdella kauppareissulla ihmettelin kun joku kaupan ovella tuijottaa mua kun ajoin autolla pihaan. Sydän pomppas et se on hän! Ajattelin et se oli värjännyt hiuksensa, ja olipa tosi hyvän näköinen =D Se tuijotti edelleen kun kävelin kauppaan, no minä katoin kanssa suoraan silmiin koko matkan, aattelin et on ihastunut vieläkin... sydän pumppas tuhatta ja sataa. Ajattelin moikata mut ei sanonut mulle mitään niin en minäkään sitten.. No ilta meni häntä ajatellessa, seuraava yö ja päivä. Kunnes näin hänet taas! Mutta sen oikean, hiukset yhtä maantienväriset kuin ennenkin, sekaisin joka suuntaan niin kuin ennenkin, huomas mut eikä moikannut =(
Kaupan edessä oleva miekkonen jäi kummittelemaan, kuka ihme oli??? Miten oli niin saman näköinen, ja oloinen, imi tupakkaakin ihan yhtä posket lommolla =D =D =D Tätä se ihastus teettää, kaikki näyttää häneltä ;)

Nuorena tyttönä ihastuin yhteen poikaan, valokuva edelleen muistona. No ei siitä ole kun 6vuotta... Muutin toiseen kaupunkiin tunteita karkuun, mutta veri veti takaisin perheen kanssa vuosi sitten.
Ennen muuttoa ajattelin että entinen on mennyttä, unohdettu, haudattu.. Ja yhtäkkiä hän oli samassa baarissa, joku outo tunne valtas sisuskalut.. Halasimme, juttelimme hetken, katsoin parhaaksi taas kadota. Ohimennen näemme kaupungilla, se repii sisältä, enää en pääse karkuun. Tän tunteen kanssa kai pitää oppia elämään... Tosiaan tuskallista.

Pitkän ajankin jälkeen lyhytkin tapaaminen tuo kaikki muistot pintaan kun huomaa heti että kaikki tunteet löytyvät vieläkin molemmilta. Onneksi näitä ihmisiä ei ole kuin maailmassa kuin tasan yksi, se sielunkumppani jota ei kuitenkaan voinut saada. Oman henkisen hyvinvoinnin vuoksi onkin ollut parempi pysyä poissa.