mitä syntyy

Entäs rautakarbonaatti FeCO3, -sitähän saadaan vaihtoreaktiolla rautasulfaatista
ja natriumkarbonaatista.

Rautakarbonaatti on puhtaana harmahtavaa kiteistä suolaa, joka ei liukene veteen.
Sait sitä aikaan hydraattina, eli FeCO3 molekyylin kanssa on yksi vesimolekyyli.
Se hapettuu kostean ilman vaikutuksesta rautahydroksidiksi eli ruosteeksi.

Kuumennettuna suola hajaantuu.

Jos haluat tosi ärjyä tavaraa, niin eikun vetykaasuvirtaan muhimaan ( yli 500 astetta), ja kohta
sinulla on siinämäärin hienojakoista rautaa että se syttyy ilmassa itsekseen
punahehkuun, koska ruostuminen tuottaa nopeammin energiaa kuin sitä ehtii
haihtua ympäristöön.
Vesihöyrynkin se muuttaa vetykaasuksi.

metsäveli kirjoitti:

Entäs rautakarbonaatti FeCO3, -sitähän saadaan vaihtoreaktiolla rautasulfaatista
ja natriumkarbonaatista.

Rautakarbonaatti on puhtaana harmahtavaa kiteistä suolaa, joka ei liukene veteen.
Sait sitä aikaan hydraattina, eli FeCO3 molekyylin kanssa on yksi vesimolekyyli.
Se hapettuu kostean ilman vaikutuksesta rautahydroksidiksi eli ruosteeksi.

Kuumennettuna suola hajaantuu.

Jos haluat tosi ärjyä tavaraa, niin eikun vetykaasuvirtaan muhimaan ( yli 500 astetta), ja kohta
sinulla on siinämäärin hienojakoista rautaa että se syttyy ilmassa itsekseen
punahehkuun, koska ruostuminen tuottaa nopeammin energiaa kuin sitä ehtii
haihtua ympäristöön.
Vesihöyrynkin se muuttaa vetykaasuksi.

Lue lisää

omaan ehdotukseesi. Rautakarbonaattia ei ole olemassa vesiliuoksessa, sillä se hydratoituu välittömästi. Alkup. sekoittelijalla oli vesiliuos myös kysymyksessä eli oksohydroksidiksihän se pamahtaa suoraan.

... kirjoitti:

omaan ehdotukseesi. Rautakarbonaattia ei ole olemassa vesiliuoksessa, sillä se hydratoituu välittömästi. Alkup. sekoittelijalla oli vesiliuos myös kysymyksessä eli oksohydroksidiksihän se pamahtaa suoraan.

Lue lisää

Sama tauti, eli kun asiasta ensin luin niin epäuskon syövereihinhän
sitä vajosin.

Näyttää että ainakin rautasulfaatti plus natriumkarbonaatti-systeemistä
puuttuu välttämätön palikka eli vapaa happi, ja siksi reaktio pysähtyy
rautakarbonaattiin.

"Epäorgaaniset kemikaalit" kirja kertoo että rautakarbonaatti hapettuu
helposti varsinkin kostean ilman vaikutuksesta, ja tuloksena on seos
jossa on useampaakin lajia rautahydroksideja, sekä rautakarbonaatin jämät.

Tosivanha (1948) kemian kirja kertoo raudan ruostumisreaktioksi:

Fe plus H2O plus CO2 =FeCO3 plus H2 = 4Fe(OH)3 plus 4 CO2

Rautakarbonaatti hapettuu sitten: 4 FeCO3 plus 6 H2O plus O2 = 4FeCO3 plus 4 CO2

Tuosta kysyjän reaktiosta vielä:

Varmaan sitä ruostettakin reaktiossa syntyy, riittäähän sitä happea kaloillekin.

metsäveli kirjoitti:

Sama tauti, eli kun asiasta ensin luin niin epäuskon syövereihinhän
sitä vajosin.

Näyttää että ainakin rautasulfaatti plus natriumkarbonaatti-systeemistä
puuttuu välttämätön palikka eli vapaa happi, ja siksi reaktio pysähtyy
rautakarbonaattiin.

"Epäorgaaniset kemikaalit" kirja kertoo että rautakarbonaatti hapettuu
helposti varsinkin kostean ilman vaikutuksesta, ja tuloksena on seos
jossa on useampaakin lajia rautahydroksideja, sekä rautakarbonaatin jämät.

Tosivanha (1948) kemian kirja kertoo raudan ruostumisreaktioksi:

Fe plus H2O plus CO2 =FeCO3 plus H2 = 4Fe(OH)3 plus 4 CO2

Rautakarbonaatti hapettuu sitten: 4 FeCO3 plus 6 H2O plus O2 = 4FeCO3 plus 4 CO2

Tuosta kysyjän reaktiosta vielä:

Varmaan sitä ruostettakin reaktiossa syntyy, riittäähän sitä happea kaloillekin.

Lue lisää

No pitihän taas tehdä virhe, tuossa ensimmäisellä kaavarivillä pitäisi
olla:

Fe plus H2o plus CO2 = FeCO3 plus H2 eli loppuosa oli väärällä rivillä.

metsäveli kirjoitti:

Sama tauti, eli kun asiasta ensin luin niin epäuskon syövereihinhän
sitä vajosin.

Näyttää että ainakin rautasulfaatti plus natriumkarbonaatti-systeemistä
puuttuu välttämätön palikka eli vapaa happi, ja siksi reaktio pysähtyy
rautakarbonaattiin.

"Epäorgaaniset kemikaalit" kirja kertoo että rautakarbonaatti hapettuu
helposti varsinkin kostean ilman vaikutuksesta, ja tuloksena on seos
jossa on useampaakin lajia rautahydroksideja, sekä rautakarbonaatin jämät.

Tosivanha (1948) kemian kirja kertoo raudan ruostumisreaktioksi:

Fe plus H2O plus CO2 =FeCO3 plus H2 = 4Fe(OH)3 plus 4 CO2

Rautakarbonaatti hapettuu sitten: 4 FeCO3 plus 6 H2O plus O2 = 4FeCO3 plus 4 CO2

Tuosta kysyjän reaktiosta vielä:

Varmaan sitä ruostettakin reaktiossa syntyy, riittäähän sitä happea kaloillekin.

Lue lisää

En ole pelkästään lukenut näistä asioista:)

"puuttuu välttämätön palikka eli vapaa happi, ja siksi reaktio pysähtyy rautakarbonaattiin"

Ei pysähdy, tämä pätee kiinteille reaktiolle. Vapaata happea on saatavissa sekä veteen liuennesta hapesta (O2 muodossa) että veden sisältämästä happimolekyylistä, ts. riittävästi reaktion loppuunmenemimisen kannalta.

"rautakarbonaatti hapettuu
helposti varsinkin kostean ilman vaikutuksesta, ja tuloksena on seos jossa on useampaakin lajia rautahydroksideja, sekä rautakarbonaatin jämä"

Tätähän nimenomaan tarkoitin ekassa vastauksessani. Kysyjä oli vesiliuoksessa, siellä on kosteus 100% eikä edes karbonaatin jämiä jää. Lisäksi tulee ottaa huomioon liuoksen värin vaihtuminen, kyse ei ole pelkästään vaihtoreaktiosta. Se on kyllä totta, että jos otetaan näyte ihan vain kadulla makaavasta fillarista, niin minimaalisia karbonaatin jämiä saattaa löytyä. Normaalisti raurakarbonaatti pitää säilyttää esim. typpikaapissa.

... kirjoitti:

En ole pelkästään lukenut näistä asioista:)

"puuttuu välttämätön palikka eli vapaa happi, ja siksi reaktio pysähtyy rautakarbonaattiin"

Ei pysähdy, tämä pätee kiinteille reaktiolle. Vapaata happea on saatavissa sekä veteen liuennesta hapesta (O2 muodossa) että veden sisältämästä happimolekyylistä, ts. riittävästi reaktion loppuunmenemimisen kannalta.

"rautakarbonaatti hapettuu
helposti varsinkin kostean ilman vaikutuksesta, ja tuloksena on seos jossa on useampaakin lajia rautahydroksideja, sekä rautakarbonaatin jämä"

Tätähän nimenomaan tarkoitin ekassa vastauksessani. Kysyjä oli vesiliuoksessa, siellä on kosteus 100% eikä edes karbonaatin jämiä jää. Lisäksi tulee ottaa huomioon liuoksen värin vaihtuminen, kyse ei ole pelkästään vaihtoreaktiosta. Se on kyllä totta, että jos otetaan näyte ihan vain kadulla makaavasta fillarista, niin minimaalisia karbonaatin jämiä saattaa löytyä. Normaalisti raurakarbonaatti pitää säilyttää esim. typpikaapissa.

Lue lisää

Mutku, mutku, kyllä se rautakarbonaatti on aikatavalla pysyvä yhdiste,
onhan muutama rautamalmityyppikin karbonaattirautaa.
Englannissa on jopa hyödynnetty malmia jossa on noin puolet rautakarbonaattia,
ja toinen puoli savea.
Kun vaihtoreaktiossa syntyvä rautakarbonaatti on veteen liukenematon, se saostuu
pois ja tämä saostuminen takaa sen että mitään tasapainotilaa ei pääse liuokseen
syntymään, vaan reaktio menee loppuun.

Vaan ei riidellä, meillähän on tässä hemmo joka on asiaa kokeillut, kysytään siltä.

Menikö reaktio jotenkin näin: Kun kaadoit kidesoodaliuosta, tai rakeita rautakloridi
liuokseen, menikö liuos sameaksi? Ja selkiytyi sitten ajan kanssa? Tämä sopii
rautakarbonaatin muodostumisreaktioon.

Jos taas syntyi kaasukuplia tai peräti kuohui kuin "samariini", ja sitten
ruskea pölläkkä selkeni samoin jonkun ajan kuluttua, niin silloin oli
kyseessä rautahydroksidin muodostuminen. Kuplien muodostuminen olisi
merkki kidesoodan eli alkalikarbonaatin hajoamisesta, mikä tietenkin on vaatimus sille
että rauta vapautuisi rautakloridista, eli tulos olisi natriukloridia ja ruostetta,
ja hiili poistuisi hiilidioksidina.

Sitten huomautan että todellakin eräs yleinen tapa valmistaa rautakarbonaattia,
on juuri tämä vaihtoreaktio, jossa tosin käytetään rautasulfaattia ja natriumkarbonaattia.

Saostuma on niin pysyvää että se voidaan kuivata kuumentamalla. Vedettömänä ja puhtaana
se on vaaleaa jauhetta.

Metsäveli ei suinkaan ole mikään kultanen, vaan ruma heppuli. Kun metsäveli oli pieni
poika niin isot tytöt olivat näin "kultasia", ihan vaan malliksi laitoin, heko heko.

http://www.youtube.com/watch?v=5mh-OpHhAa0

metsäveli kirjoitti:

Mutku, mutku, kyllä se rautakarbonaatti on aikatavalla pysyvä yhdiste,
onhan muutama rautamalmityyppikin karbonaattirautaa.
Englannissa on jopa hyödynnetty malmia jossa on noin puolet rautakarbonaattia,
ja toinen puoli savea.
Kun vaihtoreaktiossa syntyvä rautakarbonaatti on veteen liukenematon, se saostuu
pois ja tämä saostuminen takaa sen että mitään tasapainotilaa ei pääse liuokseen
syntymään, vaan reaktio menee loppuun.

Vaan ei riidellä, meillähän on tässä hemmo joka on asiaa kokeillut, kysytään siltä.

Menikö reaktio jotenkin näin: Kun kaadoit kidesoodaliuosta, tai rakeita rautakloridi
liuokseen, menikö liuos sameaksi? Ja selkiytyi sitten ajan kanssa? Tämä sopii
rautakarbonaatin muodostumisreaktioon.

Jos taas syntyi kaasukuplia tai peräti kuohui kuin "samariini", ja sitten
ruskea pölläkkä selkeni samoin jonkun ajan kuluttua, niin silloin oli
kyseessä rautahydroksidin muodostuminen. Kuplien muodostuminen olisi
merkki kidesoodan eli alkalikarbonaatin hajoamisesta, mikä tietenkin on vaatimus sille
että rauta vapautuisi rautakloridista, eli tulos olisi natriukloridia ja ruostetta,
ja hiili poistuisi hiilidioksidina.

Sitten huomautan että todellakin eräs yleinen tapa valmistaa rautakarbonaattia,
on juuri tämä vaihtoreaktio, jossa tosin käytetään rautasulfaattia ja natriumkarbonaattia.

Saostuma on niin pysyvää että se voidaan kuivata kuumentamalla. Vedettömänä ja puhtaana
se on vaaleaa jauhetta.

Metsäveli ei suinkaan ole mikään kultanen, vaan ruma heppuli. Kun metsäveli oli pieni
poika niin isot tytöt olivat näin "kultasia", ihan vaan malliksi laitoin, heko heko.

http://www.youtube.com/watch?v=5mh-OpHhAa0

Lue lisää

Kirjoitin tuossa ensimmäisessä viestissä vähän vajaasti. Eli siis liuoksena oli piirilevynsyövytykseen käytettyä FeCl3 liuosta, jota oli jo käytetty kuparin syövyttämiseen, eli liuos sisälsi ilmeisesti 2FeCl2 CuCL2 H20 (=katsoin tuon googlesta). Aikomuksena oli siis neutraloida tuo soodalla.

Liuos oli alussa vihertävää ja soodan lisäämisen jälkeen, kirkastuminen ja sakan muodostuminen tapahtui nopeasti. Arvioisin että alle minuutissa. Mitään kuplintaa en havainnut. Liuos saattoi olla niin laimeaa ettei sitä huomannut?

Mikähän tuon lopullinen reaktioyhtälö mahtaa olla?

Kiitoksia =)

aloittaja kirjoitti:

Kirjoitin tuossa ensimmäisessä viestissä vähän vajaasti. Eli siis liuoksena oli piirilevynsyövytykseen käytettyä FeCl3 liuosta, jota oli jo käytetty kuparin syövyttämiseen, eli liuos sisälsi ilmeisesti 2FeCl2 CuCL2 H20 (=katsoin tuon googlesta). Aikomuksena oli siis neutraloida tuo soodalla.

Liuos oli alussa vihertävää ja soodan lisäämisen jälkeen, kirkastuminen ja sakan muodostuminen tapahtui nopeasti. Arvioisin että alle minuutissa. Mitään kuplintaa en havainnut. Liuos saattoi olla niin laimeaa ettei sitä huomannut?

Mikähän tuon lopullinen reaktioyhtälö mahtaa olla?

Kiitoksia =)

Lue lisää

oli siellä kupariakin. Se muutta tilateen ihan täysin.

Vihreä väri tuleekin sitten tod.näk. kuparin klorokompleksista eikä raudan Fe2 muodosta (tämä hyvin haalean vihr. mekein väritön). Oletan neutraloinnin vuoksi, että kyse on HCl-pohjaisesta liuoksesta? Silloin siellä on CuCl4(-) -ioni. Jos lisäät tähän soodaa, saostuu kuparin emäksinen karbonaatti, Cu(OH)2CuCO3. Väri johtuu tod.näk. pääosin raudan FeO(OH)-saostumasta, ruskea alias ruoste, joka saostuu samaan aikaan.

Molemmat ovat pienessä mittakaavassa varsin vaarattomia mutta jos liuosta on litroittain, tulisi kupari kerätä talteen. Tähän ei edes neutralointi auta:)