Oletko toivonut sairastavasi anoreksiaa bulimian sijaan? Minä olen. Toivon sitä edelleen koska uskon etten ikinä voi olla terve.
Toiveeni on, etten enään olisi ruuan orja.. Tämän jatkuvan mättämisen ja oksentamisen kierre on niin kuluttavaa.. Toivon sitä "kurinalaisuutta" jota anorektikoilla on.. Kuullostaa niin hyvin typerältä, mutta minkäs teet kun mieli on sairas.
Mietin että olenko ainut näiden ajatuksien kanssa..?
Toiveeni on, etten enään olisi ruuan orja.. Tämän jatkuvan mättämisen ja oksentamisen kierre on niin kuluttavaa.. Toivon sitä "kurinalaisuutta" jota anorektikoilla on.. Kuullostaa niin hyvin typerältä, mutta minkäs teet kun mieli on sairas.
Mietin että olenko ainut näiden ajatuksien kanssa..?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse ajattelin ihan samalla tavalla varsinkin sairauden alkuvuosina. Tunsin olevani 'luuseri', koska mulla ei ollut samaa itsekuria kuin anorektikoilla, ja pidin heitä 'oikeina syömishäiriöisinä'.
Nyt mietittyäni, niin ehkä bulimia on hieman kivempi itselleni. Sitä ei huomaa niin selkeästi (useimmilla) kuin anoreksiaa ja kuolleisuushan on pienempi?
itse sairastin ensin ortodeksiaa, sitten anoreksiaa, sitten bulimiaa ja nyt taas anoreksiaa. täytyy sanoa että tämä anoreksia on jotenkin niin paljon "kivempi" - jos näin voi sanoa - kuin bulimia.. bulimia aikana sosiaalinen elämä oli minulle ainakin kaikkein vaikeinta kun koko ajan pyöri mielessä vain ruoka ja ahminen ja oikein sen suunnittelu mitä voisin syödä tai siis ahmia seuraavaksi !
Miten olet pystynyt lopettaa oksentamisen ja "vaihtaa" anoreksiaan? Mulla bulimia ollu 13 vuotta ja en mitään muuta toivo kun että voisin lopettaa tän ikuisen jokahetkisen ruuan-ajateelun, karkinhimon ja oksentamisen. En kuitenkaan pysty vaikka olen toivonut anoreksiaa kaikki nää vuodet...
ahmin niin paljon - ja oksensin myös tietenkin - että alkoi oikein ällöttää koko ruoka. sitten olin kerran viikon syömättä ahmimis jakson jälkeen ja olo oli vain niin hyvä että päätin jatkaan minimi syömisillä.. ja siitähän se sitten alkoi..
siitä lähtien kun bulimiaa aloin tokan kerran sairastaan anoreksian jälkee ja paino alko nouseen.
ja muutenki olin melkeen terveempi anorektikkona kun söin kuitenki porkkanaa, sipulia, appelsiinia jne
ja vitamiineja yms :D
(voiko se sitten olla enää anoreksiaa? vai ortoreksia)
Olin kerran anorektikko, mut sit lihosin ja sairastuin tähän paskaan helvetilliseen bulimiaan ja oon lihonu tajuttomasti. Löysin yhen kuvan ittestäni bikineissä ku oli tosi laiha ja nyt kattelen sitä kokoajan ja mietin kunoa olisin nyt taas noin laiha... anorektikolla on helpompaa ku bulimikolla.. ihan varmasti...
Anorektikko on yhtä lailla ruuan orja. Sitä ajattelee koko ajan. Miettii mitä on syönyt ja koska voi seuraavan kerran syödä. Ruoan maku on ajoittain taivaallinen kun elimistö kaipaa polttoainetta tai edes suolaa. Mutta sitä ei saa syödä. Se vain pyörii mielessä jatkuvasti.
Onkohan mulla bulimia? Syön aivan sairaasti ja painan vaikka kuinka paljon. Mutta en oksenna ollenkaan.