Yle Tv 1 Tosi Tarina klo 20.00:
"Viikonloppuisä
tiistaina 19.02. klo 20.00
”On absurdia, että joku vain päättää ilman mitään pätevää syytä, ettet enää tapaa lapsiasi kuin joka toinen viikonloppu ja yhtenä arki-iltana viikossa.” Juhan erosta on nyt neljä vuotta, mutta suru ja viha eivät kanavoidu pois helpolla. Juha pohtii samaa kuin tuhannet muut isät: jatkaako taistelua oikeudessa vai antaako periksi?"
MTV:n sivuita:
"Juha jäi eron jälkeen kolmen pojan etävanhemmaksi.Yhteishuoltajuus ei tarkoittanutkaan jaettua vanhemmuutta. Isyys muuttuu, kun yhteistä arkea lasten kanssa ei ole. Sopeutuako vai lähteäkö oikeuteen? Teksti-TV 333"
"Viikonloppuisä
tiistaina 19.02. klo 20.00
”On absurdia, että joku vain päättää ilman mitään pätevää syytä, ettet enää tapaa lapsiasi kuin joka toinen viikonloppu ja yhtenä arki-iltana viikossa.” Juhan erosta on nyt neljä vuotta, mutta suru ja viha eivät kanavoidu pois helpolla. Juha pohtii samaa kuin tuhannet muut isät: jatkaako taistelua oikeudessa vai antaako periksi?"
MTV:n sivuita:
"Juha jäi eron jälkeen kolmen pojan etävanhemmaksi.Yhteishuoltajuus ei tarkoittanutkaan jaettua vanhemmuutta. Isyys muuttuu, kun yhteistä arkea lasten kanssa ei ole. Sopeutuako vai lähteäkö oikeuteen? Teksti-TV 333"
Vastaukset 7
Vanhimmat
En ole koskaan ymmärtänyt miksi entiselle puolisolle pitää "kostaa" lasten välityksellä. Tiedän muutaman tapauksen missä niin Isä kuin Äitikin tekee lasten tapaamiset mahdollisimman hankalaksi. Useimmiten kuvio on, että Äiti ei anna lapsia expuolisolleen, koska hänellä on uusi naisystävä ja äiti ei halua tämän olevan tekemisissä lastensa kanssa. Tai Isä ei suostu tapaamaan lapsiaa vaikka pystyisi/saisi. Kummassakin tapauksessa luullaa kiusaavansa expuolisoa, mutta todellisuudessa (mun mielestä) kiusataan lasta.
Itselläni ei onneksi ole ongelmia lasten tapaamisissa. Saan tavata lapsia niin usein kuin vain mahdollista. Suurimman "ongelman" aiheuttaa koulunkäynti, koska asun eri paikkakunnalla. Lomien aikana lapset saavat olla luonani niin paljon kuin vaan aika antaa myöden. Yleensä melkein koko kesälomani ajan.
kostaa ja unohtaa siinä lapsen etu? Sama tuli mieleeni kun katsoin Voimala-ohjelman ja siinä petetty äiti kertoi, että kosti eristämällä. Oletin, että hän tarkoitti sillä sitä, että isä ei kuulu eikä ole kuulunut lasten elmään. Miten sitten lienee, kun asiaa ei tarkennettu.
Joka tapauksessa oli eron syy mikä tahansa, niin kostaa ei pidä, eikä rajoittaa tapaamisia lasten ja vanhempien välillä, ei myös muun suvun. Kosto ja eristäminen ym on erittäin lyhytnäköistä, sairasta ja tuhoaa lasten minuutta.Pitää löytyä tervettä järkeä lasten vuoksi, jos ei muutoin. Olen itsekin aikoinaa eronnut, nyt monen lapsen lapsen mummi.
Suomessa on tasa-arvovaltuutettu, eduskunta jne.jne. Mikseivät he korjaa näitä vääryyksiä. JA ÄKKIÄ!
Puhutaan jostain vielä tärkeämmästä asiasta kuin siitä onko Valtionyhtiöiden yms. johdossa kuinka paljon naisia!Järkyttävää!
ohjelman:
http://areena.yle.fi/hae?cid=164620
mieheni kolme lasta käyvät luonamme joka kolmas viikonloppu. viikonloppumme on oikeastaan vain autossa istumista´. lapset haetaan puolivälistä ja palautetaan puoliväliin. suomi on pitkä maa.
käräjillä käynti oli yhtä tyhjän kanssa. lasten äiti tekee kaikkensa että saisi lyötyä asioilla ex-miestään ja vaikeuttaakseen meidän ja lasten suhdetta.
nyt en enää luota edes siihen, että kun lapset kasvaisi, että sossut sitten kuuntelis, mitä lapset oikeasti haluaa ja miten asiat oikeasti on. suomenmaassa äiti on aina äiti ja isälle on aivan sama, kunhan se vaan maksaa tarpeeksi.
Katsoin ohjelman ja olen samaa mieltä, että lasten toiveita pitäisi kunnioittaa siinä määrin kuin se on lasten "etu" ja arjessa mahdollista ilman suuria järjestelyjä.
Ohjelmassa kuulimme vain yhden osapuolen kertomuksen, mutta ensiajatus oli, että "Juha" on normaali, suomalainen isä, joka kaipaa poikiaan. Miksi heillä ei ole laajempia tapaamisia jäi mietityttämään, samoin se, haluavatko murrosikäiset pojat kulkea viikko ja viikko -periaatteella vanhemmalta toiselle.
Asia, joka jäi myös ajatuksiini, oli "jouluviikonloput", jolloin kaikki sujuu loistavasti, ilman erimielisyyksiä koska isällä oli pelko, etteivät pojat muuten viihtyisi hänen luonaan, joten normaalia perhetilannetta ei synny. Entä kun laajennetut tapaamiset onnistuvat ja murkkuikäiset huomaavat, että kaikki ei olekaan yhtä hulppeaa juhlaa koko ajan? Kokevatko he tulleensa petetyiksi? Kuka on silloin tulilinjalla? Luultavasti isän uusi vaimo. Kuka muu pitäisi vaimonsa puolia kuin mies. Soppa on valmis.
Mutta keskustelussa ko. ohjelman puitteissa ei saa unohtaa sitä tosiseikkaa, että iso osa eroisistä eroaa myös lapsistaan täysin vapaaehtoisesti, eikä heillä ole mitään halua ottaa lapsia luokseen kuin sen joka toinen viikonloppu - jos sitäkään, sotkemaan kuvioitaan.
Etävanhemmat tarvitsisivat ehdottomasti oman keskustelupalstan, jossa he voisivat pohtia tilannettaan vapaasti, ehkä jopa kerätä joukovoimaa yhdistykseen saakka, joka ajaisi etävanhempien oikeuksia.
Palstauudistus, jossa lähivanhempi, joka on jostain syystä tosissaan yksin arjessaan, saisi keskustella ja huojentaa mieltään ilman ikäviä palauteviestejä, ja etävanhemmat, jotka kokevat tulleensa väärinkohdelluiksi lähivanhempien/oikeuslaitoksien/sosiaalitoimien taholta saisivat riidattomasti miettiä tulevaisuuttaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000032958749
Ymmärrä ohjelmassa esiintyneen "Juhan" ja kohtalotovereidensa epätoivon, raivon, turhautuneisuuden tai miten tunnetilaa sitten kuvataankin, mutta koskaan tämänkaltaisella palstalla ei voi syntyä harmoniaa kahden ääripään välille, ei edes lähentymistä, koska kuvassa on mukana liian paljon ja voimakakkaita tunteita.
Ei etä- ja lähivanhemmuus aina ole mitään ääripäitä. Otetaan nyt esimerkiksi 50/50-huoltajuus: ovatko tällaisessa tapauksessa vanhemmat ääripäitä?
Toki tällaisessa tilanteessa on ongelmiakin, lähinnä viranomaisten taholta, he kun suhtautuvat edelleen vuoroviikkoetään samalla tavalla kuin etään joka ei halua juuri ollenkaan nähdä lastaan/lapsiaan. Mutta toisaalta ihan samalla tavalla huoltajia molemmat vanhemmat ovat tällaisessa tapauksessa, ihan samat arki-ilot ja -ongelmat.
Pitäisikö seuraavaksi mielestäsi tehdä vuorovanhemmuuspalsta? Seuraavaksi erotetaan kaikilta palstoilta isät ja äidit toisistaan (vuorovanhemmuuslähiäidit, vuorovanhemmuuslähi-isät, vuorovanhemmuusetä-äidit, vuorovanhemmuusetäisät. Lopulta voitaisiin mennä niin spesifiseksi, että kaikilla keskustelijoilla olisi ihan oma yksityinen palsta johon kellään muulla ei olisi asiaa, ei ainakaan jos ovat mistään asiasta yhtään eri mieltä. Näin päästäisiin varmaankin hedelmälliseen ja harmoniseen keskusteluun..
Mutta itse dokumentista.. katsoin sen eilen netistä ja mielestäni dokumentti oli erittäin keskeneräinen, vain yksi näkökulma (äidin ja äidin asianajajan näkökulma olisi kiinnostanut), vain tuokiokuva josta ei selvinnyt mihin suuntaan asiat menevät. Odottaisin vähän enemmän pitkäjänteisyyttä dokumentintekijältä.
»Mutta keskustelussa ko. ohjelman puitteissa ei saa unohtaa sitä tosiseikkaa, että iso osa eroisistä eroaa myös lapsistaan täysin vapaaehtoisesti..»
Onkin täysin väärin, että oletetaan kaikkien isien haluavan erota lapsistaan.
Mielestäni tapaamissopimuksissa voitaisiin aivan hyvin ottaa sellainen lähtökohta, että jos toisen vanhemman mielestä joka toinen viikonloppu on riittävä tapaamistiheys, hän saisi tyytyä etätapaajuuteen.