En kestä enää itseäni.
Pelkään jatkuvasti erilaisia sairauksia. Tutkin itseäni ja löydän aina jotain huolenaihetta.
Olen pelännyt pian jo kaksi vuotta yhtä sairautta, enkä uskalla edes mennä lääkäriin. Minusta tuntuu, että mulla on kaikki sen sairauden oireet ja aina uusia tulee, kun luen internetistä artikkeleita sairaudesta.
Pelkään aivan kamalasti. Varsinkin ollessani yksin saatan purskahtaa itkuun ja kiduttaa itseäni lisää etsimällä sairauksia internetistä.
En saa rauhaa ollenkaan. En pysty suunnittelemaan tulevaisuuttani, koska en näe mitään edessäni. Pelkään koko ajan kuolevani.
En enää tiedä mikä on normaalia ja mikä ei. Pelkään pientäkin kyhmyä vartalossani ja tunnen oloni väsyneeksi ja kuumeiseksi. En uskalla edes mitata onko minulla kuumetta.
Pelot unohtuvat kun en ole yksin, mutta yksin ollessani olen sairas.
Mitä ihmettä oikein teen, mistä saan apua?
Lääkäriin en mene vaan mieluummin kuolen tietämättä mistään sairaudesta mitä saatan sairastaa.
Pelkään jatkuvasti erilaisia sairauksia. Tutkin itseäni ja löydän aina jotain huolenaihetta.
Olen pelännyt pian jo kaksi vuotta yhtä sairautta, enkä uskalla edes mennä lääkäriin. Minusta tuntuu, että mulla on kaikki sen sairauden oireet ja aina uusia tulee, kun luen internetistä artikkeleita sairaudesta.
Pelkään aivan kamalasti. Varsinkin ollessani yksin saatan purskahtaa itkuun ja kiduttaa itseäni lisää etsimällä sairauksia internetistä.
En saa rauhaa ollenkaan. En pysty suunnittelemaan tulevaisuuttani, koska en näe mitään edessäni. Pelkään koko ajan kuolevani.
En enää tiedä mikä on normaalia ja mikä ei. Pelkään pientäkin kyhmyä vartalossani ja tunnen oloni väsyneeksi ja kuumeiseksi. En uskalla edes mitata onko minulla kuumetta.
Pelot unohtuvat kun en ole yksin, mutta yksin ollessani olen sairas.
Mitä ihmettä oikein teen, mistä saan apua?
Lääkäriin en mene vaan mieluummin kuolen tietämättä mistään sairaudesta mitä saatan sairastaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuollaista,ihminen luulee sairastavansa vaikka mitä muttei oikeasti sairasta yhtään mitään.Kannattaa kiinnittään huomionsa itsestään pois.Ei lukea minkäänlaisia oireita.Oikeasti jos olet sairas tulee sellaiset oireet että hakeudut lääkärille.
Rauhoittavia lääkkeitä lääkäriltä voi hakea.
Luulosairaudeksi tuollaista ennen sanottiin.
mikään paniikkihäiriö jos pelkää mitä erilaisimpia sairauksia!Kyseessä on HYPOKONDRIA, EI todellakaan mikään ph=) Hypokondria="luulosairaus", sillä taas ei ole mitään tekemistä paniikkihäiriön kanssa.
Joo ei tuo paniikkihäiriötä ole..
Tuo on pakko-oireinen häiriö.
Ja tässä tapauksessa nimenomaan kontaminaatiopelko.
sille, että olisi OCD...
Kirjoituksestasi tulee kuva, että olet aika nuori henkilö. Itse kärsin nuoruudessani tai nuorena aikuisena aika samanlaisista ajatuksista. Sain jotenkin päähäni, että sairastun ennen pitkään ja aika piankin poskiontelosyöpään, johon joku suht kaukainen sukulainen menehtyi joskus 1960-luvun lopussa varhaisessa lapsuudessani. Itse kärsin nuhasta ja tukkoisesta nenästä koko lapsuuden ja nuoruuden ja ilmeisesti siitä päättelin, että sama kohtalo odottaa minua. Jotenkin muutenkin elin koko ajan siinä uskossa, että en näe enää seuraavaa vuotta, kuolen tuohon poskiontelosyöpään tai sitten johokin muuhun syöpään. Myöhemmin sitten pelkäsin aidsia vuosikausia, yleensä valvoin iltaisin kauhusta kankeana ja hiestä märkänä peiton alla kauhukuvia maalaillen. Se pelko hälveni vasta ensimmäistä lastani odottaessa, kun neuvolassa otettiin hiv-testi rutiinitoimenpiteenä alkutarkastuksen yhteydessä.
Yleensäkin harrastin paljon itseni tarkkailua ja tutkiskelua, takerruin ihan tavallisiinkin oireisiin, mitä ihan terveilläkin ihmisillä nyt yleensä voi olla. Luonteeltani olin enempi itsekseni viihtyvä ja vasta täysi-ikäisenä aloin hakeutua enemmän ikäisteni seuraan ja tämä itsetarkkailu jäi vähemmälle huomiolle. Huomasin itsekin, että kaikki "oireeni" lievenivät, kun olin enemmän tekemisissä muiden ihmisten kanssa ja lopulta perustaessani perheen, ne unohtuivat kokonaan. Nyt olen onnellinen nelikymppinen ja selvinnyt elämästä tähän saakka ilman mitään vakavampia sairauksia.
Ehkä sinun kannattaisi myös hakeutua enemmän muiden ihmisten pariin, hankkia vaikka joku mielenkiintoinen harrastus. Kuulostaa varmaan pliisulta kliseeltä, mutta kun se oikeasti auttaa. ITsetarkkailun tilalle on saatava jotain muuta ajateltavaa. Kannattaa myös lopettaa se lääketieteellisten artikkeleiden lukeminen, kun et oikeasti hyödy niistä mitään, päinvastoin. Jos tuntuu, ettet selviä asian kanssa yksin, kannattaa vaan rohkaista mieli ja ottaa yhteyttä vaikka mielenterveystoimistoon tai kysyä terveyskeskuksesta kenen luo voisit mennä juttelemaan. Esim. päivystävä terveydenhoitajakin osaa ohjata sinut oikeaan paikkaan. Ja muista, et ole yksin, tästä samasta vaivasta kärsii toooodella moni ihminen.