Suomen itärajan tavallistaminen

Perustoteamus: Neuvostoliitto lakkasi olemasta noin kuusitoista vuotta sitten. Seuraus: Suomen itärajan takana ei ole enää sen jälkeen ollut Neuvostoliittoa, vaan Venäjä. Venäjä on laadultaan toisenlainen valtakunta kuin Neuvostoliitto. Pinta-alaltaan ja väkimäärältään Venäjä on huomattavasti pienempi kuin Neuvostoliitto. Totta kai silti meidän itärajamme tuolla puolen on edelleen merkittävä suurvalta naapurina.

Idänsuhteitten nykylähtökohta: Milloinkaan aikaisemmin historiassa itsenäisen Suomen itäisenä naapurina ei ole ollut nykyisenkaltaista Venäjää. On hyvä muistaa, että Nyky-Venäjä on olennaisella tavalla erilainen valtakunta myös entiseen tsaarien aikaiseen Venäjään verrattuna. Tsaari-Venäjän tuho ja Suomen itsenäistyminen osuivat samaan aikaan ja tapaukset olivat yhteydessä keskenään. Venäjän sisällissodan valkoiset eivät suostuneet missään vaiheessa hyväksymään Suomen itsenäisyyttä.

Suomen nykyisen ulkopolitiikan isoja linjauksia tarkastellessa joutuu kysymään: Onko Suomen valtiojohto kunnolla tiedostanut, että meidän itärajamme takana ei ole ollut Neuvostoliittoa enää kuuteentoista vuoteen? Edelleen on esitettävä jatkokysymys: Eikö Suomen valtiojohto ole arvioinut asialliseksi, tarpeelliseksi ja hyödylliseksi pyrkiä Suomen ja Venäjän välisen rajan, meidän itärajamme, tavallistamiseen?

Nyt itärajamme vähittäinen tavallistaminen, normaalin rajan suuntaan muuntaminen, nyt se olisi mahdollista. Neuvostoliiton aikana sitä mahdollisuutta ei voitu edes ajatella realistisena käytännön vaihtoehtoa. Nyt Suomen ja Venäjän välisen rajan ylitse on jo käymässä monipuolista vuorovaikutusta niin kuin kahden naapurimaan välillä on tapana. Silti ilmassa leijuu semmoinen tunnelma, että tämä lisääntyvä kanssakäyminen itärajamme ylitse tapahtuu ikään kuin Suomen valtiojohdosta huolimatta. Vallanpitämme ovat silmäänpistävän passiivisia itärajamme normalisoimisen suhteen.

Napapiirin korkeudella Kemijärven itäpuolella olisi mahdollista avata raja Sallan Kelloselän kohdalla monipuoliselle liikenteelle. Maantieyhteyttä voitaisiin parantaa. Rautatien puuttuvan pätkän rakentaminen Kelloselän ja Venäjän Alakurtin välille olisi lyhyellä aikavälillä tehtävä urakka. Mitään ei tapahdu. Vallitsee hiljaisuus. Kemijärven kehittymisen kannalta itäyhteyden avautuminen olisi monin verroin merkittävämpi asia kuin esim. kiistanalainen Vuotos-hanke. Suomen hallitus vaikenee. Samoin presidentti.

Onko Suomen Nato-jäsenyyden ajamishanke esteenä itärajan tavallistamiselle? Ehkä niin on, sillä täytyisihän meillä olla vihollinen, jos sotilasliittoon olisi aikomus liittyä. Onko tehtävä se johtopäätelmä, että itärajan tavallistamista ei tehdä, jotta Nato-jäsenyyden ajaminen käärmeenä pyssyyn onnistuisi? Sanoihan Elisabeth Rehn jo 1990-luvulla, ettei Itä-Lapin liikenneyhteyksiä pidä parantaa, jotta vihollinen ei pääsisi käyttämään niitä hyväkseen. Vot.