Miten on, kuinka sujuu parisuhde jos toinen lähtee puoleksi vuodeksi tai vuodeksi oppaaksi jonnekin toisen jäädessä kotimaahaan? Tahtoisin kuulla kokemuksia ja mielipiteitä. Ite haaveleien oppaan hommasta, mutta kun on poikakaveri ja koira niin se ei ole maailman helpoin päätös tietää mitä tehdä. Toki en halua jättää poikakaveria sen takia että haluan oppaaksi, sillä poikakaverini on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut, mutta en myöskään halua jättää kokematta oppaan hommaa, koska oon siitä jo pidemmän aikaa haaveillu. Ja nyt kun ei vielä oo tenavia (paitsi koira) niin vois vielä lähteäkin. Koirasta ei niin huolta, se kyllä pärjää.
Miten te, jotka ootte oppaina, tai ootte ollu, ootte hoitanu parisuhdekiemurat? Vai onko kaikki oppaat sinkkuja..? Kertokaa millasia kokemuksia on tai mielipiteitä.
Miten te, jotka ootte oppaina, tai ootte ollu, ootte hoitanu parisuhdekiemurat? Vai onko kaikki oppaat sinkkuja..? Kertokaa millasia kokemuksia on tai mielipiteitä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Terveisiä täältä auringon ja viinilasin äärestä. Älä huoli, joku meistä lomalla olevista oppaista voi käydä nusauttelemassa sen ukon kans. Sullahan lomia ei oo ekaan vuoteen.
Kävin vuoden mittaisen opaskoulun ja siellä sanottiin, että oppaat on yleensä sinkkuja. Ei parisuhteesta tule mitään, jos lähet vuodeksi muualle. Olen nähnyt monta tapausta. Erotkaa ennen kuin lähdet ja jos kaipailette toisianne, niin ehkä palaatte sitten vuoden päästä takas yhteen.
Meillä toimi vuosia etäsuhde, minä olin kohdepäällikkönä maailmalla ja mies kävi usein töiden takia etelän matkaohteissa pari yötä kerrallaan. Uskon, että toimi myös siksi, että meikäläistä ei etelän miehet kiinnosta, joten houkutuksia ei siellä ollut. Lisäksi työ vei ajasta 102% eli aika ei ollut syrjähypyille.
Väitän kuitenkin, että 99%:sti ei toimi, sillä tiedän suomalaisia ämmiä, jotka ei kestä edes sitä, että mies on vuorotöissä ja ilta- tai viikonloppuvuorossa. Tiedän myös miehiä, jotka ei kestä sitä, että nainen tekee uraa.
Yhdellä oppaalla muistan olleen koiran, joka aina puolen vuoden välein sitten lensi ruumassa boksissa seuraavana paikkaan. Ei sopinut kiertolaiselämä sille piskille, oli aivan sekaisin koira parka päästään.
Kyse ei tosin ollut kovinkaan monesta kuukaudesta, mutta pitkään oli sellasta meininkiä että nähtiin kuukausi,ja sit seuraavat pari kk ei nähty.
Sitä vaan että tiedätkö varmasti pystyväsi vastustamaan etelän miehiä? Vaikka tietäisit, niin voit silti retkahtaa...tiedän kokemuksesta (ei liity ekaan tapaukseen). Mun silloinen poikaystävä sano et erotaan nyt, koska eihän sitä tiedä mitä käy tulevaisuudessa. Kuitenkin pidettii yhteyttä. Mut varkain se etelän mies vaan tuli kuvioihin, pikkuhiljaa kieto mut pikkusormensa ympärille. Nyt menit ehkä vähän sekasin, mut miten nyt selittäsin tän asian.
Olin matkaoppaana vuosikausia. Pysyin sinkkuna,eikä pahemmin etelän miehetkään kiinnostaneet. En olisi voinut kuvitellakaan itselleni minkäänlaista kiintymystä siinä työssä. Pari tapausta näin, että poikaystävää yritettiin raahata mukana,mutta ei siitä mitään tullut. Joko jäi työ, tai sitten poikaystävä.
Kyllä se on ehdottomasti sinkun hommaa. Kivaa aikaa se oli, ja kovaa työtä,kokemus, joka kasvatti ja opetti. Nykyään pysyn paikallani ja minulla on ihana perhe. Aika aikaansa kutakin.
niin, nuori-villi-ja-vapaa, sitä se on yleensä oppaan elämä. Poikkeuksia lukuunottamatta, eipä taida etäsuhde kauaa toimia. Itse todistin tätä aika usean oppaan kohdalla v.-91-94 oppaana ollessani :-(
Houkutuksia tulee vastaan runsain mitoin, varmasti molemmille tahoillaan, mutta varsinkin oppaana ollessaan: niin paikallisista, kuin myös muista kohteessa olevista oppaista, kuin myös turisteista. Jokainen meistä on tietysti erilainen ja itse elin melkoista selibaattia oppaana ollessani, mutta tottakai "lipsahduksiakin" sattui: tilaisuus tekee varkaan... Ja tosiasiahan on se, että "Himot ne on hiirelläkin..."
Lykkyä tykö, anna palaa, mahdollisuutta et kenties saa kuin kerran, harva koskaan! Älä jätä käyttämättä oppaana olon mahdollisuutta ja sitä elämänkoulua ja kielikoulua, mitä opas-aika mukanaan tuo! Ikimuistoisia aikoja, hyvässä ja pahassa :-)
Äiti aina sanoi, että tuollaisia asioita ei kannata miehen takia jättää tekemättä. Jos mies on oikea, niin kyllä se odottaa.
Muutama opaskaveri seurusteli ja erohan siinä tuli, mutta yksi kaverini ei lähtenyt vaihto-oppilaaksi poikakaverin takia. Oli kuitenkin seurustellut jo 5v, mutta ero tuli niillekkin ja nyt kaveri katuu kun ei tullut lähdettyä kokeilemaan - eihän se olisi ollut kuin vuosi.