Tietääkö kukaan mihin voisi ottaa yhteyttä haluaisi keskustella elämän asioista ihan ammattilaisen kanssa? En ole mikään sekopää =) mutta etenkin nyt kun on tullut oma lapsi niin olen ruvennut miettimään ja pohdiskelemaan asioita ja mitä elämässäni on tapahtunut/ miten käyttäydyn jne jne.
On pientä masennusta, epävarmuutta (mitä varmasti jokainen ihminen tuntee joskus) mutta minä haluaisin selvittää nämä asiat ja hyväksyä itteäni ja siten luoda mahdollisimman hyvän ja turvallisen kasvuympäristön omalle pikkuiselle.
Minulle on helpompaa puhua ammattilaisen kanssa kun tutun, vähän yritin neuvolassa ottaa asiaa puheeksi odotusaikana, mutta se johti vaan siihen että minua jotenkin "tarkkailtiin" ja neuvola olikin vähän huolissaan miten tässä nyt käy. Eli he käsittivät asian väärin.
Joskus aikoinaan yritin toisella paikkakunnalla asuessani puhua terveyskeskuksessa ja 20 minuutin jälkeen oli jo kirjoittamassa jotain lääkkeitä!! En mennyt uudestaan enkä hakenut mitään lääkkeitä. Olen niin pettynyt siihen että jos ihmisellä halu selvittää ja puhua niin heti ollaan antamassa lääkkeitä. En koe olevani niin psykopaatti että joku täysin vieras ihminen voi 20 min. justustelun jälkeen kirjoittaa mieliala lääkkeitä..=/
Mutta minne siis soitan? Terveyskeskukseen? Vai? Kokemuksia? Kaipaisin nyt hyviä kokemuksia, en huonoja koska niitähän mulla jo on. Kiitos etukäteen!
On pientä masennusta, epävarmuutta (mitä varmasti jokainen ihminen tuntee joskus) mutta minä haluaisin selvittää nämä asiat ja hyväksyä itteäni ja siten luoda mahdollisimman hyvän ja turvallisen kasvuympäristön omalle pikkuiselle.
Minulle on helpompaa puhua ammattilaisen kanssa kun tutun, vähän yritin neuvolassa ottaa asiaa puheeksi odotusaikana, mutta se johti vaan siihen että minua jotenkin "tarkkailtiin" ja neuvola olikin vähän huolissaan miten tässä nyt käy. Eli he käsittivät asian väärin.
Joskus aikoinaan yritin toisella paikkakunnalla asuessani puhua terveyskeskuksessa ja 20 minuutin jälkeen oli jo kirjoittamassa jotain lääkkeitä!! En mennyt uudestaan enkä hakenut mitään lääkkeitä. Olen niin pettynyt siihen että jos ihmisellä halu selvittää ja puhua niin heti ollaan antamassa lääkkeitä. En koe olevani niin psykopaatti että joku täysin vieras ihminen voi 20 min. justustelun jälkeen kirjoittaa mieliala lääkkeitä..=/
Mutta minne siis soitan? Terveyskeskukseen? Vai? Kokemuksia? Kaipaisin nyt hyviä kokemuksia, en huonoja koska niitähän mulla jo on. Kiitos etukäteen!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oma kokemukseni on, että terveyskeskuksessa kannattaa pitää suunsa kiinni. Siellä sinut ymmärretään aina väärin, ja varsinaiseen terapiaan et pääse ennenkuin olet täysin sekopää.
Itse joskus yritin puhua jännityskohtauksista, jolloin lääkäri merkitsi papereihin paniikkihäiriön. Sen jälkeen ihan kaikkien vaivojeni on sanottu johtuvan paniikkihäiriöstä, esim. käden rasitusvamman.
Googlaa mielenterveystuki, mielenterveyden keskusliitto tms.
Jonkin sortin vapaaehtoistoimintaa, osaavat jos ei auttaa niin ohjata eteenpäin.
Paikkakunnallasi toimii varmaan kasvatus- tai perheneuvola tai ne yhdistettynä, kannattaa ottaa sinne yhteyttä ja kysyä että mikä heillä on tilanne. Joissakin jonot ovat niin pitkät että siitä ei ole enää mitään hyötyä, mutta aina voi kysyä! Neuvolapsykologi on toinen jos sellainen toimii paikkakunnalla... Tai terveyskeskuslääkärin kautta lähete psykiatrian poliklinikalle. Tai jos on riittävästi rahaa niin yksityiselle.
Tai, neuvolan kautta voit saada perhetyötä (tai sosiaalitoimiston kautta jos kunnassa toimitaan niin), jolloin saat sitä keskusteluapua kotiin.
Muita vaihtoehtoja ei nyt tule mieleen...
neuvolapsykologille.. Itse olen joskus käynyt vähän selvittämässä päätä. Enkä koe olevani mikään hullu. :) Lapsen saaminen on niin iso asia, että voi siinä moni asia alkaa mietityttää ja joskus on ihan hyvä, että saa vapaati jutella jollekin ulkopuoliselle. Vieläpä ammattilaiselle! Minulla on positiiviset kokemukset neuvolan psykologista..
Ota yhteys oman paikkakuntasi mielenterveystoimistoon. Siellä kertovat sinulle, tarvitaanko lähete vai ei. Jos lähete vaaditaan, saat sen omalääkäriltäsi. Myös terveyskeskuksissa työskentelee psykologeja, voit olla yhteydessä sinnekin.
Saat varmasti kaipaamasi avun, lykkyä!!
Entäpä vertaistuki? Toki sanoit, että haluat ammattilaisen kanssa puhua. Mutta itse olen joskus opiskeluaikana saanut huonoja kokemuksia ns. ammattilaisista, enkä koe tarvitsevani heidän apuaan, kuitenkin aika pienissä "ongelmissani". Enemmän kaipaisin keskustelua samanhenkisten ihmisten kanssa, mutta kuitenkaan omille läheisille ja ystäville ei voi puhua, sillä he taas eivät ota kuuleviin korviinsa, vaan vakuuttelevat vain, että kaikki on hyvin. Niinpä olenkin ihmetellyt, että mistä löytäisi sellaisia ihmisiä, vertaistukea. Mitkään perhekerhot tms. eivät kyllä käy, siellä leimautuisi jotenkin ongelmaiseksi heti jos alkaa puhumaan kovin "syvällisiä". Eivätkä nettikeskustelutkaan riitä.
Tämä pätkä oli kuin itse kirjoittamani:
"On pientä masennusta, epävarmuutta (mitä varmasti jokainen ihminen tuntee joskus) mutta minä haluaisin selvittää nämä asiat ja hyväksyä itteäni ja siten luoda mahdollisimman hyvän ja turvallisen kasvuympäristön omalle pikkuiselle". Ja tuosta läääkeasiasta olen ihan samaa mieltä!
Täällä olisi myös yksi vertaistukea kaipaava äiti. Minulla on esikoiseni kanssa, nyt 3kk ikäinen, aivan samanlaisia tuntemuksia, epävarmuutta ja välillä hyvinkin ristiriitaisia tunteita lastani kohtaan. Useimmiten koen aivan mieletöntä rakkautta tuota pientä ihmistä kohtaan, mutta tosinaan melkeinpä vihaa, kun olen niin väsynyt ja vauva vaan kitisee.
Neuvolassa en viitsi minäkään näistä asioista pahemmin valitella, koska olen aistinut ilmapiiristä, ettei siellä oikeasti olla kiinnostuneita kuin vasta siinä vaiheessa, jos on totaalisen hullu. No en minä nyt sellainen koe olevani, eikä minusta toivon mukaan koskaan sellainen tule :) Mutta koen vain tällä hetkellä jatkuvaa tarvetta purkaa itseäni jonnekin, en vaan tiedä minne. Lähipiirissäni ei ole ketään äitiä vastaavassa tilanteessa. Tuntuu, että niillä muutamalla kaverillani, joilla on suht saman ikäisiä lapsia, on niin auvoisat oltavat. Heidän lapsensa nukkuvat hyvin ja ovat muutenkin niin helppoja. Saan vaan voivottelua ja ihmetystä osakseni, jos heille jotain vaikeuksistani ja tuntemuksistani puhun.
On lohduttavaa huomata, etten ole yksin. Mutta ongelma on vain siinä, että me vertaistukea kaipaavat äidit emme löydä toisiamme. Pitäisiköhän perustaa joku kerho? :)Missä päin asutte?
Heippa, ensinnäkin kiitoksia vastanneille!
Ja mulle voi kirjoittaa osoitteeseen
[email protected]
=)