Näyttäisi siltä, että

Näin se on monessa muussakin seurakunnassa, mutta SRK;ssa se on merkittävän.

Jos ajattelemme asiaa Kristuksen kautta, on otettava huomioon, että ihmisen on erehtyväinen ja parannuksen tarve ( joka on selkeä käännös ajatus- ja uskon maailmaan ) on paikallaan, pitää koetella Henkiä. Ja onko sittenkään suunta oikea, ja sen saat varmasti selville vain sillä, jos ratkaisusi korottaa Jeesusta. Jumala on ollut koko ajan korotettuna, ja Hän ei halua, että Hänen Jumaluuttaan koetellaan, mutta se, että Jumalan tahto on se, ja vain se, että Jeesus on Herra. kaikki muu on sielunvihollisesta.

””” Minä haluaisin kuulla ja uskoa Hyvän Paimenen äänen, joka ei ehdollista ihmisen autuutta ihmisoppien varaan, vaan kokonaiseen armoon joka on valmistettu Kristuksen sovintotyössä. Luonnollisestikaan tämä ei tarkoita lihan vapautta, vaan kilvoittelemista uskossa hyvän omantunnon kantajana, lähimmäistä rakastaen. Suurena, mutta armahdettuna syntisenä. Kokonaan vapaana, siinä vapaudessa, johon Kristus meidät vapautti kaikesta omasta ansiostamme tai "höpösyntilistojen" alta.”” Synti on vain epäusko Jeesukseen, olipa minullakin noin vahva usko.

Rauhaa.

Olenko väärässä, kun kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään? Tiedän myös, että kaltaisiani on paljon.

Sydämelläni oleva tunto sanoo, että meidän pitäisi kilvoitella yhteisen rakkauden perään, mutta inhimillisinä ihmisinä joudumme vikaan. Jopa kokonainen seurakunta voi erehtyä.

Toisaalta sydämeni sanoo, ettei autuuteni ole sidoksissa siihen, olenko asioista samaa mieltä vallitsevan mielipiteen kanssa. Kunhan uskon syntieni tulleen sovitetuksi Jeesuksen kautta. Näin haluan uskoa. Mutta minulla on aito huoli ja pelko siitä, että tilanteen tullessa julki minua pidetään "epäuskoisena", jolloin edessä on vaikea prosessi. Tässä rytäkässä saattaa mennä mielenterveys ja se lepattava uskonliekkikin sammua. Rukoilen, että asiat selviäisivät.

Olen ollut tyytymätön lestadiolaisuudessa hyvin moniin opillisiin ja käytännön asioihin.
Mutta en ole silti lähtenyt seurakunnasta ovet paukkuen, koska mieleistäni seurakuntaa ei ole.

Olen poliittiselta kannaltani ollut kepulainen, mutta tyytymättömyyteni kepuun on kasvanut vuosi vuodelta. Kokoomuslainen en halua olla, en myöskään demari, en vihreä.
Kaikki puolueet käyttäytyy saman lailla, elikkä kun päästään vihreälle oksalle hallitukseen, ei haluta noudattaa kansan tahtoa, vaan enemmistön puoluekuria.
Täytyy itsekullakin tajuta ja hyväksyä se, ettei missään voi olla täysin samalla linjalla kööriporukkansa kesken.
Jos olet kunnanvaltuuston tai hallituksen jäsen, mielipiteitä on monia ja on monesti pakko niellä päätökset, vaikka ne ei itseä miellyttäisikään.

Kun ollaan jäsenenä ko. vanhoillislestadiolaisuudessa, kaikki ovat aina yhtä mieltä hengellisistä asioista. Vain toimitalojen rakentamisista ja laajentamisista voi esittää eriävän mielipiteen ilman, että joutuisi mustalle listalle.
Kun Oulussa suurella rauhanyhdistyksellä pidetään loppuvuonna suuri puhujainkokous, Päivämiehen media antaa ymmärtää, että kokous oli yksimielinen siitä huolimatta, että keskustelu oli vilkas.
Lestadiolaisuus on kokenut monia hajaannuksia siitä syystä, kun on rohjettu olla eri mieltä asioista. Nyt vanhalestadiolaisuus on niin vankasti ruoskinut jäljellä olevan joukkonsa, ettei kukaan enää uskalla olla eri mieltä.
Voidaan sanoa, että joukko on viimeinkin saatu sellaisen kurin alle, ettei enää tule hajaannuksia eriävien mielipiteiden vuoksi.

Meitä on kyllä monia, jotka olemme edelleen tyytymättömiä, mutta emme viitsi alkaa julkisesti rähinöimään.
Tällä palstalla sentään kehtaamme esittää eriäviä mielipiteitämme, koska se on erittäin hyvä muoto.

Olen ajatellut niin, että vaikka en ole samaa mieltä Jumalan valtakunnan kanssa, niin voin silti olla sen jäsen tavan ja käytännön vuoksi.
Pitäähän sitä olla mukana yhteiskunnallisissa toiminnoissakin, vaikka onkin eri mieltä.

Jo kotona perhepiirissä voi olla erilaiset ihanteet, tavat, harrastukset ja silti on pakko olla saman katon alla.
Ei perheestään kannata erota sen takia, ettei olla samaa mieltä, ellei tilanne tule kestämättömäksi.
Jumalan valtakunta julistaa, ettei puolisostaan ja perheestään saa lähteä nostelemaan, vaan se on pakko pysyä loppuun asti.
Jumalan valtakunnastakaan ei nykyään saa kenkää yhtä herkästi, kuin hoitokokousvuosina, kun vaan osaa olla hiljaa.
On viisasta, ettei ala esittämään käsityksiään muualla kuin vain täällä.
Ja kun SRK ei pidä ollenkaan tästä, että täällä jäsenet laukoo mielipiteitään ja kehoittaa pysymään pois täältä.
Vaihtoehtoja tälle palstan mielipiteitten esittämiselle kun ei ole.
Vaikka Jumalan valtakunta neuvoo kysymään sieltä, niin käytännössä se ei onnistu.
Jumalan valtakunta kun ei anna vaihtoehtoja.
Joko uskot tai olet epäuskoinen.