Nyt on vaan pakko purkaa sydäntä:
Minulla on 2 lasta, toinen 3v. ja toinen 6kk, joista äitini ei pahemmin ole kiinnostunut. Hän soittaa minulle suunnilleen kerran kuussa, samoin käy lapsia katsomassa kerran kuussa. Asutaan samalla paikka kunnalla. Tapaamisten vähyyden syyksi hän sanoo työn ja kotityöt. Soittojen vähyyteen ei ole koskaan ollut mitään selitystä. Siskolleni (sinkku) hän kyllä soittaa päivittäin ja he kyläilevät paljon puolin ja toisin sekä käyvät yhdessä usein shoppailemassa jne. Veljeni vaimoon hän pitää myös aika tiivisti yhteyttä sekä heidän lapsiinsa. Olen huomannut, että äidilläni on kova tarve päteä miniänsä silmissä (esittää muuta, kuin on). Olen muutaman kerran ehdottanut äidilleni, että hän tulisi käymään vaikka ennen tai jälkeen töiden, mutta ei hän kuulemma ehdi. Viimeksi mainitsin, että vauva alkaa häntä jo vierastamaan, kun näkee niin harvoin (kuten kävi esikoisemmekin kanssa), niin hän vain voivotteli työvuorojaan. Todellinen syy taitaa olla, että häntä ei kiinnosta lapseni eikä ylipäätään perheeni!??
Tulemme taloudellisesti toimeen omillamme, mutta toiset sisareni eivät tule, samoin pärjäämme kyllä muutenkin ilman apujoukkoja, mutta olisi silti kiva, kun isoäiti olisi edes hitusen kiinnostunut lapsenlapsistaan. En vain ymmärrä, että miksi äitini kohtelee meitä sisaruksia eriarvoisesti. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä: pitäisikö minun vain "tyrkyttää" lapsiani äitini seuraan, jotta hän heistä innostuisi vai vain antaa olla ja välien viilentyä kokonaan. Vinkkejä kaivataan! On vaan kauhean pahamieli tästä kaikesta!
Minulla on 2 lasta, toinen 3v. ja toinen 6kk, joista äitini ei pahemmin ole kiinnostunut. Hän soittaa minulle suunnilleen kerran kuussa, samoin käy lapsia katsomassa kerran kuussa. Asutaan samalla paikka kunnalla. Tapaamisten vähyyden syyksi hän sanoo työn ja kotityöt. Soittojen vähyyteen ei ole koskaan ollut mitään selitystä. Siskolleni (sinkku) hän kyllä soittaa päivittäin ja he kyläilevät paljon puolin ja toisin sekä käyvät yhdessä usein shoppailemassa jne. Veljeni vaimoon hän pitää myös aika tiivisti yhteyttä sekä heidän lapsiinsa. Olen huomannut, että äidilläni on kova tarve päteä miniänsä silmissä (esittää muuta, kuin on). Olen muutaman kerran ehdottanut äidilleni, että hän tulisi käymään vaikka ennen tai jälkeen töiden, mutta ei hän kuulemma ehdi. Viimeksi mainitsin, että vauva alkaa häntä jo vierastamaan, kun näkee niin harvoin (kuten kävi esikoisemmekin kanssa), niin hän vain voivotteli työvuorojaan. Todellinen syy taitaa olla, että häntä ei kiinnosta lapseni eikä ylipäätään perheeni!??
Tulemme taloudellisesti toimeen omillamme, mutta toiset sisareni eivät tule, samoin pärjäämme kyllä muutenkin ilman apujoukkoja, mutta olisi silti kiva, kun isoäiti olisi edes hitusen kiinnostunut lapsenlapsistaan. En vain ymmärrä, että miksi äitini kohtelee meitä sisaruksia eriarvoisesti. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä: pitäisikö minun vain "tyrkyttää" lapsiani äitini seuraan, jotta hän heistä innostuisi vai vain antaa olla ja välien viilentyä kokonaan. Vinkkejä kaivataan! On vaan kauhean pahamieli tästä kaikesta!
Vastaukset 31
Vanhimmat
oon miettinyt samaa, paitsi ettei minun äitini kohtele eriarvoisesti, vaan lähinnä tuntuu, ettei kiinnosta ollenkaan koko mummona olo...
Saattaa soittaa ja kysellä mitä minulle kuuluu, aivan kun olisin lapseton sinkku, jos kerron miehen ja pojan kuulumiset, niin sivuaa asian nopeasti ja rupeaa puhumaan harrastuksistaan. Mun äiti on siis eläkkeellä jo, mutta harrastuksia on niiin paljon, että on melkein ressi. Välillä soittaa ja sanoo tulevansa käymään, mutta unohtaa tulla, ei koskaan kerro tarkkaan milloin, vaan joskus ensi viikolla, sit jälkikäteen naureskelee, että ei muistanut, että piti tulla...
Mä olen itse ajatellut, että olkoot sellainen, kuin on, muuksi ei voi muuttaa toista ihmistä...
Meillä vielä korostuu tuo toisen mummon etäinen käytös kun toinen mummo on sellanen, että olis aina meillä rakkaan lapsenlapsensa luona, jos annettais olla...
Kokemuksesta tiedän, että puhuminen mummon kanssa voi olla vaikeaakin, voisit tietty töksäyttää aivan suoraan, että "eipä sua taida meidän lapset kiinnostaa yhtään, mistähän johtuu?" Samantien voisit kysyä, että haluaako, että pysytte pois hänen elämästään vai ei?
Suora puhe on joskus paras lääke, vaikka voikin vähän kirpaista.
puhua äitisi kanssa asiasta?Pystyttekö yleensäkkin keskustelemaan rakentavasti äitisi kanssa?Itse kyllä äitilleni sanoisin asiasta jos käyttäytyisi samallalailla.Onneksi äitini on aivan ihana ihminen ja näyttää kiintymyksensä meihin lapsiin ja lapsenlapseen(tyttö 5kk).Anoppi taas on enemmän sellanen mikä ei käy hirveesti kylässä vaikka kuinka pyytäs,ei ole työelämässä mutta märehtii liikaa omassa masennuksessaan ettei osaa ottaa itteesä niskasta kiinni ja lähteä kyläilemään.Aikani olen soitellu kuulumisia ja yrittäny piristää vaikka millä ja kutsumalla kylään jne.mutta päätin sen,että jos ei kerran itseä kiinnosta soittaa meillepäin välillä niin saa olla,minun mielestä se on itsestään kiinni TÄSSÄTAPAUKSESSA minkälaisen suhteen lapsenlapseen haluaa luoda.Ei ole vanhempien vastuulla jos isovanhemmat ei osaa/halua luoda hyvää ja rakastavaa suhdetta lapseen mutta turha on myöhemminkään napista jos lapsi vierastaa.Jaksamisia sulle,puhu äidillesi asiasta.Ehkä se syy selviää:)
Hei,
Ymmarran, etta sinua harmittaa todella paljon, kun mummo kayttaytyy noin. Kun kerran olet todennut, etta tilanne on mika on, rauhoitu ja mieti mita nyt voisi tehda.
Tarkeinta on ettet vakisin tyrkyta perhettasi mummulle, mutta pida kuitenkin ovet auki, jos hanen mieli joskus muuttuisi.
Meilla ihmisilla on usein haaveita siita, millainen esim. mummun tulisi olla, ja kun todellisuus ei vastaa sita, se satuttaa.
Oletko tietoinen varamummuista ja muista vastaavanlaisista vaihtoehdoista...
Jokin on nyt pahoittanut mummun mielen. Ei kukaan mummu normaalisti osoita noin vähää mielenkiintoa jälkikasvuansa kohti. Nyt minä näkisin kyllä hyvin tarpeellisena sinulle pysähtyä ja katsoa peiliin. Mitä olet tehnyt tai mitä olet sanonut, kun mummunne reagoi tuolla tavalla. Ehkä olet tahtomattasi nyt loukannut mummun herkkää mieltä ja oletko muistanut kunnioittaa mummusi mielipiteitä ja oletko keskustellut rakentavasti. Ehkäpä nyt on aika katsoa peiliin ja miettiä sanomisiaan.
Olen miettinyt pääni puhki mitä olen tehnyt tai sanonut äidilleni pahasti, mutta en kertakaikkiaan keksi, että mitä!! Äitini on kohdellut minua aina "huonommin", kuin sisaruksiani, jo lapsena. Esikoiseni sai samana vuonna, kuin veljenikin sai lapsen ja veljeni lasta äiti hössötti alusta alkaen, mutta meidän lasta hän ei edes tullut katsomaan aina lupauksistaan huolimatta vaan poikkesi veljeni lasta katsomaan ja valehteli minulle olevansa kipeä!!!! Ja sinä vuonna hän soitti minulle usein vain kertoakseen mitä kaikkea veljeni lapsi osaa jo tehdä ja, että kuinka ihana ihminen veljeni vaimo on, eikä hän edes kysynyt meidän vauvan kuulumisia. Että kyllä vaan voi joku mummu olla näin välinpitämätön, ikävä kyllä! =( Monet yöunet olen menettänyt miettiessäni, että mikä minussa on pielessä, kun en äidilleni kelpaa...
olen näköjään käynyt kirjottelemassa täällä, vaikka en ollut edes kotona.
Onko kiva varastaa toisen nimmari ja kirjottaa sitten harhauttavasti?
Tämä nyt oli jo toinen yritys minkä havaitsen.
Siis alkup. mumi ei kirjottanut tota edellistä.
sulle, jos noin on, tai ainakin niin koet.
Kyllä usein itsekin huomasin aivan erilaista kohtelua vanhemmiltani minua kohtaan, kuin esim. kahta nuorempaa siskoa kohtaan.
Ei se tunnu kivalta.
Mun äiti ei myöskään ollut kauhean aktiivinen isoäiti, sikäli, että muisti kyllä synttärit ja joulut ja nimipäivät jne, mutta ei kovin usein vieraillut tai soitellut ja kysellyt.
Jostain syystä, en sitä häneltä kyllä odottanutkaan.
Kait se johtui siitäkin, että äiti oli vielä töissä, eikä hänellä siten ollut aikaakaan.
Olin myös itse töissä, joten vain viikonloppuisin olisi ollut luontevaa kyläillä, mutta silloin saattoi taas olla äiti töissä.
Jos äidilläsi on kaksi muutakin paikkaa ja hän käy vielä töissä, niin kerran kuussa jokaisella, niin yksi vkonloppu jää itselle.
voi innostaa toisen nimimerkillä kirjottaa tai voihan niitä "mumia" olla monenlaisia,ilmeisestikkin!
siis ensin käyn kirjottamassa jotain, vaikka en ollut edes koneen lähellä tuohon aikaan, enkä koko palstalla ennen kuin vasta illalla.
tuohon aikaan olin juuri käymässä äitini haudalla, kun tänään tuli kaksi vuotta hänen kuolemastaan ja sen jälkeen kaupoilla.
Niin ja sitten ihan muina miehinä tulen tänne ihmettelemään omia kirjotuksiani, hello.
Oon hullu, mutta en niin hullu sentään.
Ai etkö sä tiedä oletko sä äidin haudalla vai netissä? Tää on jo tosi jännittävää. Mihinkähän sä menet virtuaalisti seuraavaksi.
sinä vain et näytä itetävän yhtään mitään.
Saatikka ymmärtävän.
itetävä onkin varmaan joku keskiaikainen murresana, valitan en ole niin keskiaikainen kuin sinä.hih hih
Tarkoitus ei ollut,että tässä ketjussa ruvetaan riitelemään, vaan toivoin todellakin saavani asiallisia kommentteja viestiini, kiitos!!!!
Riitaan tarvitaan kaksi vähintään
nikkiä voi varastaa. Jos olet sen rekisteröinyt niin muut eivät voi sitä käyttää. Toisaalta taas, jollet ole nikkiä rekisteröinyt, niin eihän se edes ollut sinun...
saivartelijan ajatukset, siirrytäänkö seuraavaksi keskustelemaan madonmunien mikroskopiasta?
Tärkeintä kuitenkin on, että sinä itse olet lapsistasi kiinnostunut ja he ovat sinun elämässäsi etusijalla.
Kyllä suhteet muihin sukulaisiin ovat ihan hyvällä tolalla, jos kerran kuussa tapailee.
Jokaisella on oma arkensa, niin sinulla itselläsikin.
Ihmettelet, mikseivät toiset ehdi, mutta ikä tekee tehtävänsä. Itse sen tiedän, kun olen juuri tuollainen kotosalla pysyttelevä isoäiti, joka näkee lapenlapsiaan harvoin.
Mutta mukavat välit on, eikä lasten vanhemmatkaan kanna kaunaa, vaikka en paikalla ole kaiken aikaa.
Puhelin toimii molempiin suuntiin, samoin sähköposti.
että jotkut mummot oikeasti kohtelevat lapsenlapsiaan eriarvoisesti,vaikka eivät sitä myönnä edes itselleen tai eivät huomaa.Luulen ,että tunteet vaikuttavat niin paljon,että samalla ikäänkuin sokeutuu omille tekemisilleen.Esim.vanha äitini, haluaisi antaa rahaa nuorimman lapsensa lapsille,kun säälii heitä, koska ovat avioerolapsia,eikä siinä hänen mielestään ole mitään väärää.No varmaan antaisikin,mutta kun hänen raha-asioitaan hoitaa eräs muu henkilö, ei tuo onnistu.Ei hänellä oikeasti olisi mistä antaakaan,kun ei raha riitä hänen omiin menoihinsakaan.Juttelin hänen kanssaan aiheesta,miltä muista tuntuu,kun hän suosii yksiä muita enemmän.Ei hän näe siinä mitään väärää,säälintuntemus on niin vahvaa. Koet äitisi eriarvoisen kohtelun raskaaksi ja olet pahoillasi siitä.Äitisi ehkä jotenkin uskoo,että te kyllä pärjäätte,kun ette tarvitse häneltä rahallista tukea,mutta hän ei huomaa,että tarvitsisitte kuitenkin häntä mummona.Hän ei ehkä itse huomaa mitään,kun hänellä on mummotettavana myös veljesi lapset.Mummokiintiökin täyttyy sopivasti,mutta eihän se tietenkään ole oikein. Sinun lapsesi jäävät vähemmälle,mutta onneksi edes niinkin usein sentään näette.En itsekkään näe noinkaan usein lapsenlastani,kun välimatka on niin pitkä,mutta soittelemme usein kyllä.Minusta sinun kannattaa kyllä olla se aktiivinen osapuoli ja tyrkyttää sinne mummolaan teitä ja piipahtakaakin siellä usein,näin äitisikin huomaa myös teidät. Ehkä ne sisaresikin ovat itse "tyrkkäämässä" itseään mummon seuraan.Asuuko äitisi yksin,vai onko siellä vaarikin?Jos on.miten hän käyttäytyy?Mielestäni et saisi antaa välien viilentyä tai katketa mummoon ,jos vain jaksaisit vielä yrittää niin ehkä tilanne muuttuu,kun sisaresi alkavat pärjäämään omillaan rahallisestikin,eikä äitisi ole heihin niin sidottu senkään vuoksi.Pienet lapsesi kuitenkin "tarvitsevat" mummoa vielä monesti,kun kasvavat,aloittavat koulun ja alkavat miettimään asioita perusteellisemmin.Varmaan kavereillakin on mummo! Yritä pitää sidettä äitiisi yllä,vaikka nyt tunnetkin katkeruutta.
Kiitos ihanasta vastauksesta! Tuli jotenkin kauhean helpottunut olo, kun joku muukin ajattelee tilanteesta niin, kuin olen itsekkin sitä ajatellut/tulkannut. Pappa on olemassa ja hän käyttäytyy meitä kohtaan ehkä rennommin, kuin mummu. Jotenkin sitä vaan takertuu enemmän äitinsä käytökseen, kuin isänsä... miehille ehkä sallii helpommin sellaisen "välinpitämättömän asenteen", kuin naisille, vaikka ei pappa missään nimessä välinpitämätön ole vaan juuri kiinnostuneempi meistä, kuin mummu (tulipa monimutakainen selostus =)).
Tässä jokin aika sitten selvisi, että veljeni perhe saa taas perheenlisäystä ja mummu on heti hankkimassa kotiinsa vauvatavaraa tulevaa lapsenlastansa varten, mutta kun me aloimme odottaa toista lastamme ei mummu tehnyt asian eteen mitään eikä ole vielä nytkään tehnyt (vauva siis nyt 6kk). Tälläinen juuri loukkaa syvästi, mutta kaikesta huolimatta yritän varmaan jatkossa "tyrkyttää" meitä mummulle enemmän. Olen aina ollut huono pyytämään apua vanhemmiltani ja juuri senkin vuoksi äitini on varmaan jättänyt meidät vähemmälle, kun taas veljeni perhe tarvitsee vähän ohjailua arkisissakin asioissa...
on just iso tekijä, että äitisi luottaa niin sinuun ja ajattelee, että kyllä minun tyttäreni pärjää, ei mun tarvi "sekaantua" hänen elämäänsä.
Pojat nyt on äideille ikuisia huolenaiheita ja jotenkin reppanampia kuin ne itse kasvatetut tytöt.
Ehkä äitisi ei olekaan välinpitämätön, vaan todella ajattelee, että mitäs siihen itseään tuppaa, kun näytät pärjäävän niin hienosti itsekin.
Meitä oli mun äidillä neljä lasta ja me muut pärjäsimme itse, paitsi yksi sisko, joka oli aina vähän laiskan puoleinen ja saamaton.
Kenenkään muiden lapsista ei äitini huolehtinut siten, kuin siskoni, vaikka olivat jo melko iäkkäitä silloin, kun siskon lapset olivat vielä pieniä.
Se oli vaan äidin hätä heidän pärjäämisestään ja lapsista, niin hän riensi sinne auttamaan, vaikka jo oli itsekin huonossa kunnossa, eikä meistä kukaan muu olisi rohjennut häneltä mitään apua pyytää.
Luulen, että siskokin olisi aivan itsekseen kaikki hoidella, jos olisi ollut sitä luottamusta ja näyttöä pärjäämisestä.
Kiva kun mumi luki sulle ne sun äitisi ajatukset kun sillä on ajatustenlukutaito. Eikä sun tartte itse vaivautua avaamaan suutasi ja kysymään niitä äidiltäsi. Meidän oma meedio-mumi se lukee kaikkien ajatukset on se vaan hienoa kun se on niin niin taitava. Katsoo varmaan kristallipallostakin mitä se äitees nyt tekee. Niin eikä siinä vielä kaikki, kun ja se lukee jopa kuolleidenkin ajatukset...
nyt osuit aivan oikeaan. ha, haa
Sä olet pahasti mieleltäsi sairas kun luulet tietäväsi mitä ihmiset ajattelee.
sinunkin ajatuksesi ja kauhistelisi niitä?
Siksi tiedän ettei voi lukea ajatuksia, koska olen terve.
muka olevasi terve, sairain koko porukasta, ainakin
mieleltäsi.
Mieti vähän, miten sairasta tekstiä suollat.
Kaikki muut on jo sairaisiin teksteihisi kyllästyneet, mutta et vain älyä lopettaa.
Kyllä sekin jotain kertoo ihmisen mielestä ja sen terveydestä, eikö vain?
No, kovastipas tuntuu kiinnostavan. Mitäkähän se kertookaan sinun toiminnastasi ja sinun mielestäsi.
kiitos kun näin viisaasti selvitit meille mitä on "terveys" -olet varmasti mitä tervein, niin myös mitä viisain ja kekseliäin henkilö!
Oikein hyvä asia, jos ymmärsit ettei toisten ajatuksia voi lukea, olet kääntynyt parantumaan päin jos sen ymmärrät. Vain mieleltään sairaat luulevat osaavansa lukea toisten ajatuksia
niin ei suoraan pysty toisten ajatuksia lukemaan, mutta hyvin pitkälle voi arvata, jos tuntee ihmisen ajatusmaailman.
Toinen juttu on sitten toi telepatia.
Mulle on tyttären kanssa käynyt tosi usein niin, että
pitkiin aikoihin ei olla oltu yhteydessä, siis pitkä aika tässä viikosta kahteen, mutta yhtäkkiä mulle on tullut pakottava tarve soittaa hänelle ja samalla hetkellä hän juuri on yrittänyt soittaa mulle, tai on juuri soittamassa.
Ennen vanhaan telepatian ja vaiston varassa oltiin paljon enemmän, kun pystyi kuuntelemaan tuntemuksiaan, kun ei ollut kaikkia sähköisiä viestimiä, kuten nykyään.
Telepatia-taito on meissä edelleen olemassa, mutta ei malteta siihen keskittyä.
monissa kulttuureissa on varsin tavallista uskoa ajatusten lukuun. Monilla terveillä supisuomalaisillakin on sellaista tunnetta tai kokemusta, vaikka eivät pitäisikään sitä järkeen perustuvana juttuna tai tieteellisesti osoitettuna faktana.
Tunteet ja tiede, asia erikseen. Liikkumavapautta ajatuksille -vaikutat vähän ahdasmieliseltä