Eli olen Kelan kuntoutusrahalla. Nyt olen työharjoittelussa. Ihmettelen miksi harjoittelen työelämään ja työn tekemistä jos minulla ei ole keskittymiskykyä työhön, työhaluja yms?!
En ole "sossun" eli sosiaalitoimen asiakas, vaan pitkäaikaistyötön, joka on tähän asti pärjännyt ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla. Sitä on enää jäljellä 13/500 päivää. Asumistukea olen hakenut, mutta en saa kuin vasta sitten jos saan joskus sitä työmarkkinatukea (n. 24 €/päivä).
Vuosikaudet olen saanut lääkehoitoa masennukseen!
Olen koettanut selittää psykiatrille, etten ole masentunut! Aamuisin pääsen hyvin sängystä ylös. Itse asiassa minulle tulee paha olo, jos olen liian kauan makuullaan.
Eli henkistä vireystilaani on hoidettu masennus-nimisen sairauden alla, vaikka omasta mielestäni suurimmat ongelmani ovat olleet (pitkäaikainen) unettomuus. Siihen on sisältynyt nukahtamisvaikeuksia ja aamulla liian aikaisin heräämistä. Aivan, ne ovat masennuksen oireita, mutta kuitenkin olen aamuisin virkeä!
Kävelen päivässä n. 10 km ja se on auttanut unettomuuteen ja parantanut keskittymiskykyä. Liikunta on hyötyliikuntaa kävellen ja pyöräillen asioille. Alkoholia en ole käyttänyt kohta kahteen vuoteen enkä tupakoi. Maaliskuussa täytän 43-vuotta. Olen mies. Taloudellisesti hyvä tilanne, ei velkoja ja rahat riittävät ruokaan, mutta eivät autoon tai muuhun ylellisyyteen (ajokortti on, mutta toimii hekilöllisyystodistuksena). Television ja digiboxin kannoin jätevarastoon "kierrätykseen" (eivät olleet enää siellä seuraavana päivänä) sillä sen katseleminen passivoi ja aiheuttaa iskias-oireita, johon taas liikunta auttaa. Radiota kuuntelen paljon ja surffaan Netissä.
Ihmissuhteita on tosi vähän, joskus pitkään aikaan ei ollenkaan. Vanhempiini ja sisaruksiini olen yhteydessä. Yksityisen psykiatrin mukaan "erakoitumiseen" voi olla syinä omat kokemukset omien vanhempieni parisuhteesta.
Kertokaa, miten olette päässeet sairauslomalle ja sitä kautta määräaikaiselle kuntoutustuelle ja mahdollisesti eläkkeelle?! Nyt kohdallani olisi ajankohtaista, että psykiatri laatisi "Hoito- ja kuntoutussuunnitelman."
Olen pettynyt paikkakuntani julkisen terveydenhuollon mielenterveyspalveluihin! Siellä pitää aina kaikille työntekijöille selostaa samat asiat lukemattomia kertoja ja silti kysyvät aina samoja asioita. Syy on se, että työntekijät eivät hoida työtään kunnolla ja syvenny asiakkaan asioihin! Jos parannusta ei tule, teen kantelun tai valituksen, sillä tunnen hyvin omat oikeuteni.
Huomenna menen sinne julkiselle puolelle jälleen psykiatrin kartoitukseen, että löydettäisiin oikea diagnoosi!
Masennuslääkityksen olen itse lopettanut. Tiedän, ettei niin saisi tehdä.
Täsmälääkitys? Eli otan nykyisin vain väsyttävän iltalääkkeen, että voisin nukkua levollisesti.
En ole "sossun" eli sosiaalitoimen asiakas, vaan pitkäaikaistyötön, joka on tähän asti pärjännyt ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla. Sitä on enää jäljellä 13/500 päivää. Asumistukea olen hakenut, mutta en saa kuin vasta sitten jos saan joskus sitä työmarkkinatukea (n. 24 €/päivä).
Vuosikaudet olen saanut lääkehoitoa masennukseen!
Olen koettanut selittää psykiatrille, etten ole masentunut! Aamuisin pääsen hyvin sängystä ylös. Itse asiassa minulle tulee paha olo, jos olen liian kauan makuullaan.
Eli henkistä vireystilaani on hoidettu masennus-nimisen sairauden alla, vaikka omasta mielestäni suurimmat ongelmani ovat olleet (pitkäaikainen) unettomuus. Siihen on sisältynyt nukahtamisvaikeuksia ja aamulla liian aikaisin heräämistä. Aivan, ne ovat masennuksen oireita, mutta kuitenkin olen aamuisin virkeä!
Kävelen päivässä n. 10 km ja se on auttanut unettomuuteen ja parantanut keskittymiskykyä. Liikunta on hyötyliikuntaa kävellen ja pyöräillen asioille. Alkoholia en ole käyttänyt kohta kahteen vuoteen enkä tupakoi. Maaliskuussa täytän 43-vuotta. Olen mies. Taloudellisesti hyvä tilanne, ei velkoja ja rahat riittävät ruokaan, mutta eivät autoon tai muuhun ylellisyyteen (ajokortti on, mutta toimii hekilöllisyystodistuksena). Television ja digiboxin kannoin jätevarastoon "kierrätykseen" (eivät olleet enää siellä seuraavana päivänä) sillä sen katseleminen passivoi ja aiheuttaa iskias-oireita, johon taas liikunta auttaa. Radiota kuuntelen paljon ja surffaan Netissä.
Ihmissuhteita on tosi vähän, joskus pitkään aikaan ei ollenkaan. Vanhempiini ja sisaruksiini olen yhteydessä. Yksityisen psykiatrin mukaan "erakoitumiseen" voi olla syinä omat kokemukset omien vanhempieni parisuhteesta.
Kertokaa, miten olette päässeet sairauslomalle ja sitä kautta määräaikaiselle kuntoutustuelle ja mahdollisesti eläkkeelle?! Nyt kohdallani olisi ajankohtaista, että psykiatri laatisi "Hoito- ja kuntoutussuunnitelman."
Olen pettynyt paikkakuntani julkisen terveydenhuollon mielenterveyspalveluihin! Siellä pitää aina kaikille työntekijöille selostaa samat asiat lukemattomia kertoja ja silti kysyvät aina samoja asioita. Syy on se, että työntekijät eivät hoida työtään kunnolla ja syvenny asiakkaan asioihin! Jos parannusta ei tule, teen kantelun tai valituksen, sillä tunnen hyvin omat oikeuteni.
Huomenna menen sinne julkiselle puolelle jälleen psykiatrin kartoitukseen, että löydettäisiin oikea diagnoosi!
Masennuslääkityksen olen itse lopettanut. Tiedän, ettei niin saisi tehdä.
Täsmälääkitys? Eli otan nykyisin vain väsyttävän iltalääkkeen, että voisin nukkua levollisesti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei ole aikaa syvetyä eikä paneytua kenekään asioihin,sieltä saa ensiavun laastarin haavoihin.
Heillä on liikaa potilaita ja suurinosa jää täysin hoitoa vaille.
Tuntuu omituiselle jos vuosikausia olet saanut masennukseen lääkkeitä jollet masentunut ole.No huomenna selkinee ehkä jotakin.
Olen mielestäni sympaattinen ihminen, mutta jossain se raja menee.
Mistä/ miksi ihmeessä valitat? Sinulla ei ole työhaluja? Tämä on masennusta käsittelevä keskustelupalsta. Jos unettomuus ei aiheuta sinulle uupumusta, niin kaikkihan on ok. Tuollaisista viesteistä tulee vain pahalle päälle. Ei ole työhaluja...huh huh.