äitini ei ole kertaakaan

olla näin paljo näitä isoäitejä ketä ei paljon lapsenlapset kiinnosta!?Jokatoinen kirjotus on samasta aiheesta.Minun äiti on myöskin nuori mummo,eli minulla on 7v.pikkusisko(vanhempieni iltatähti) ja kyllä äitiäni silti kiinnostaa tyttäreni erittäin paljon.Jaksaa myös välittää meidän aikuistenkin lasten asioista,aivan ihana ihminen.Käy töissä,hoitaa perheen ja silti jaksaa kysellä aina meidän kuulumisia ja tyttöä hoitoon.Harmi,että sinulla on tuollanen tilanne:/ Uskon,että se satuttaa koska kyllähän sitä omaan äitiin jos kehen luottaa myös aikuisiälläkin ja toivos,että ne asiat kiinnostas samalla tavalla äitiä niinku sillon itse lapsena ollessa.Jaksamista :)

sinun asennoitumisessasi. Äitisi on vielä nuori pikkulapsien äiti, ei hän voi tuossa tilanteessa mihinkään mummonrooliin ryhtyä. Hyväksy äitisi ja hänen elämäntilanteensa sellaisena kuin se on.

Kutsu äitisi ja sisaruspuolesi kylään luoksesi. Kun lapset ovat samanikäisiä, heistä voi tulla vielä hyvät leikkikaverit. Et kai ole mustasukkainen pienille sisaruspuolillesi?

Mitäs, jos et väkisin nimittäisi äitiäsi mummuksi. Jos hän ei halua olla mummu, niin onhan se ikävää, kun iästä muistutetaan joka käänteessä.
Hän on nuori, hänellä on uusi suhde, uusi vaippaikäinen, keksi hänelle joku muu puhuttelunimi.

Onhan näitä. Mene vaikka saksankieleen ja sano Uma, ruotsinkieleen, ja sano Mamma, tai Mami.

Jospa se auttaisi?

Unohda äiti ja mummu, ole samanikäisten lasten vanhempi, juttele pienokaisista, vertaile iloja ja suruja, nukkumisia ja syömisiä, ja muista hiukan kysellä neuvoja. Äiti kuitenkin on tietävinään enemmän. Ihan periaatteesta.

Yhteydenpidon pitää olla molemminpuolista. Ja pakkoko sitä on aina tavata, onhan puhelimet keksitty.

ahdistustasi,en lainkaan, jos suhde äitiisi on noin huono.Olet ilmeisesti itsekin vielä nuori,siis nuori äiti,joka kaipaisi oman äitinsä tukea,neuvoja ja lapsellesi mummoa.Ei siinä ole mitään kummaa,päinvastoin näinhän tekevät useimmat"normaalit"uudet ensimmäisen lapsensa saaneet äidit.Tilanteesi on vain hankala,äitisi tilanteen vuoksi(pienet omat taaperot,uusi perhe) ja lisäksi se ettei hän ole hyväksynyt mummouttaan.Mielestäni äitisi ei ole kypsä mummoksi,jos näin voi sanoa,samoin kun sanotaan, ettei joku ole kypsä äidiksi.Kaikki ihmisethän eivät aikuistu koskaan. On turhaa nyt täällä mitenkään vierittää syytä sinun harteillesi kuitenkaan.Äitisi on MUMMO,halusipa tai ei,asia ei muutu miksikään,vaikka keksisit mitä, vähemmän siitä muistuttavia nimiä ja leikkisit kuinka vain kaveria.Kyllä hänen täytyy olla mummo ja myös ÄITI sinulle,ja se ettei hän ole kertaakaan käynyt edes kodissasi,ei mummona eikä äitinä on todellakin outoa.Tuntuu kyllä siltä,ettei häntä kiinnostaisi välienne paljoakaan,jos yhteydenpito ja tapaamiset jäävät sinun kontollesi kokonaan.Onkohan äitisi "kunnossa" muutenkaan? Oletko huomannut,esim.masennusta tai muuta? Heti.kun tulee,tilaisuus pitää sinun mielestäni ottaa asia puheeksi ja teidän olisi hyvä jutella tämä ahdistava"möykky"pois pilaamasta ilmapiiriä.Vaikka mummousasia ei miksikään muuttuisikaan,niin puhuminen kuitenkin helpottaa molempia,ja ehkä auttaa näkemään ongelman molempien silmin.Neuvoisin,ettet olisi hyökkäävä,etkä syyttelisi,vaan kertoisit miltä sinusta tuntuu ja että asia ahdistaa sinua.Jos sinua pelottaa ottaa asia käsittelyyn "nokatusten" niin kirjoita hänelle kirje.Kannattaa kuitenkin selvittää asiaa,ja jos hän siitä suuttuu,se on ikävää,mutta sinulle kuitenkin helpottavaa. Minua jäi vaivaamaan asia,että onko sinulla kuitenkin hyä suhde isääsi/lapsesi vaariin?Entä sisaruksiisi? Toivotan onnea ja rohkeutta!