Nuoret äidit moittivat kirjoituksissaan äitejään ja anoppejaan lapsiensa laiminlyönnistä.
Olen lukenut niitä ja ihmetellyt.
Naisen hedelmällinen ikä on on n. 40 v. Sen jälkeen alkaa hänen elämässään uusi vaihe, joka päättyy vaihdevuosien jälkeen vanhuuteen.
Lapset pitää hoitaa ennen näitä aikoja, koska väsymys alkaa hiipiä näinä vuosina.
Hormoonit toimivat eri tavalla kuin nuorempana. Tulee verenpainetta ja ylipainoa, selkävikoja, unettomuutta. Ikä ei tule yksin.
Isovanhempien kiinnostus ja rakkaus lapsiin ei suinkaan vähene tai muutu vihaksi ja epäoikeudenmukaisuudeksi, mutta kyllä asenne todellakin monella muuttuu.
Omat lapset on hoidettu, ja usein aivan yksin. Kaupunkeihin muutto alkoi laajeta meidän nuoruudesamme, vanhuksemme jäivät kotitaloihin maalle, kaupungissa oltiin ilman sukulaisia ja vailla ystäväpiiriä. Vuosiin ei ollut mahdollisuutta "omaan aikaan."
Tämän päivän isovanhemmat oudoksuvat heidän valjastamistaan lastenhoitoon. Päivähoito on jokaiselle lapselle lakisääteinen, ja äitiyslomat pitkät.
Tuntuu aika oudolta, että isovanhempien tulisi olla alttiisti auttamassa.
Muinaisina aikoina lapset hoidettiin kaiken kotityön sivussa, eivät lapset olleet ykkösiä. Nyt on pölynimurista alkaen kaikki kodinkoneet, joiden avulla saadaan vapaa-aikaa lapsien hoitoon, mutta kuitenkin on aina kiire ja apua kaivataan isovanhemmilta, näiden kirjoitusten mukaan jopa yökylään useamman kerran kuussa.
Kirjoitan nyt niitten isovanhempien puolesta, jotka eivät jaksa hoivata lapsia. Heidän kokemuksensa lapsista ovat kymmeniä vuosia sitten saadut, lapset ovat muuttuneet, tavat ja hoidot samoin. Eivät vanhemmat ihmiset enää jousta, eivätkä he opi uudelleen hoitamaan pienokaisia, aivan eri menetelmin kuin omat hoidettiin.
Armahtakaa nyt mummojanne. Olette joskus itse samassa asemassa. Miettikää, miten jaksatte. Moni teistäkin vain odottaa, että lapset kasvaisivat ja pääsisitte muuhun elämään kiinni.
Niin usein ainakin sanotaan.
Olen lukenut niitä ja ihmetellyt.
Naisen hedelmällinen ikä on on n. 40 v. Sen jälkeen alkaa hänen elämässään uusi vaihe, joka päättyy vaihdevuosien jälkeen vanhuuteen.
Lapset pitää hoitaa ennen näitä aikoja, koska väsymys alkaa hiipiä näinä vuosina.
Hormoonit toimivat eri tavalla kuin nuorempana. Tulee verenpainetta ja ylipainoa, selkävikoja, unettomuutta. Ikä ei tule yksin.
Isovanhempien kiinnostus ja rakkaus lapsiin ei suinkaan vähene tai muutu vihaksi ja epäoikeudenmukaisuudeksi, mutta kyllä asenne todellakin monella muuttuu.
Omat lapset on hoidettu, ja usein aivan yksin. Kaupunkeihin muutto alkoi laajeta meidän nuoruudesamme, vanhuksemme jäivät kotitaloihin maalle, kaupungissa oltiin ilman sukulaisia ja vailla ystäväpiiriä. Vuosiin ei ollut mahdollisuutta "omaan aikaan."
Tämän päivän isovanhemmat oudoksuvat heidän valjastamistaan lastenhoitoon. Päivähoito on jokaiselle lapselle lakisääteinen, ja äitiyslomat pitkät.
Tuntuu aika oudolta, että isovanhempien tulisi olla alttiisti auttamassa.
Muinaisina aikoina lapset hoidettiin kaiken kotityön sivussa, eivät lapset olleet ykkösiä. Nyt on pölynimurista alkaen kaikki kodinkoneet, joiden avulla saadaan vapaa-aikaa lapsien hoitoon, mutta kuitenkin on aina kiire ja apua kaivataan isovanhemmilta, näiden kirjoitusten mukaan jopa yökylään useamman kerran kuussa.
Kirjoitan nyt niitten isovanhempien puolesta, jotka eivät jaksa hoivata lapsia. Heidän kokemuksensa lapsista ovat kymmeniä vuosia sitten saadut, lapset ovat muuttuneet, tavat ja hoidot samoin. Eivät vanhemmat ihmiset enää jousta, eivätkä he opi uudelleen hoitamaan pienokaisia, aivan eri menetelmin kuin omat hoidettiin.
Armahtakaa nyt mummojanne. Olette joskus itse samassa asemassa. Miettikää, miten jaksatte. Moni teistäkin vain odottaa, että lapset kasvaisivat ja pääsisitte muuhun elämään kiinni.
Niin usein ainakin sanotaan.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Asun taalla Espanjassa ja taytyy sanoa, etta kateeksi kay kun, seuraa miten lapsenlapset ovat todellakin paaasia isovanhemmille.
Ei ole lainkaan harvinainen naky, kun mummu tyontaa lastenvaunuja, leikkii lapsen kanssa puistossa ja kotona valmistuu itse tuoreista raaka aineista tehty ruoka.
Myos papat ovat hellyyttavan nakoisia opastaessaan lapsia.
Itse kun tulin raskaaksi, vuokraemanta tarjosi heti apuansa.
Lasten kylvetys on monen mummun kunniatehtava ja ai ai mika pahe on mummulla, ostelee kauniita juhlavaatteita lapselle, koska taalla on aina juhlimisen aiheita.
Jostain kumman syysta, mummot ovat lastensa kanssa liikkuessaan useimmiten parhaimpiinsa pukeutuneita, hiukset laitettuina ja vankalla itsetunnolla varustettuja koskien lastenhoitoa, he kun ovat seuranneet kehitysta, omankin lapsen jalkeen.
Mummojen ei ole tapana myoskaan istua baareissa olutta juomassa.
Täällä suomessa nuorille äideille ei kelpaa mikään. Heidän mielestään mummi joko hoitaan liikaa, ei siis saa hoitaa, ei puuttua, ei ostaa vaatteita, ei antaa ruokaa, ei halata lasta, ei pitää sylissä ei..... Tai toinen vaihtoehto, heidän mielestään ei olla kiinnostuttu, koska mummi ei osaa eikä uskalla tehdä yhtään mitään kun mikään ei kelpaa, ja mummi katsoo parhaaksi pysyä ihan hiljaa ja kommentoimatta, ei uskalla vierailla, ei soittaa ei tehdä yhtään mitään, koska huomaa äidin käytöksestä että mikään ei missään tapauksessa, vaikka "seisoisi päällänsä", koskaan kelpaa.
Suomessa ovat mielenterveysongelmat, kotona tapahtuvat pahoinpitetyt, sukulaisten väliset murhat ja tapot, itsemurhat ja lasten huostaanotot euroopan huippua. Suomi on yksi tilastojen johtavimpia maita ihmisten pahoinvoinnista.
Harmi, jos sinulla on asiat noin.
Jos ei ole otos sinun elämästäsi, niin kenen sitten? Vai vedätkö näitä johtopäätöksiäsi aivan hatusta?
Minä en vaadi äidiltäni mitään muuta enää, kuin on vaan oma itsensä, enpähän ainakaan pety. Enkä ole vaatinut aikaisemminkaan. Lapsena sitä toivoi, että olisimme olleet joskus edes tärkeämpiä, kuin työt ja harrastukset. Se ei nyt varmaan liikaa olis ollut pyydetty.
Mitä tulee vaatteiden ostoon, asioihin puuttumiseen, siitä vielä kommentti. En halua, että anoppi ostaa lapsillemme vaatteita, sillä niitä on tarpeeksi, ja itse tiedämme, mitä lapset tarvitsevat, (itse tehdyt vaatteet ovat asia erikseen ja kudotut sukat ym. ne ovat tärkeitä lapsillemme.... ) Emme halua, että anoppi tuhlaa omaa pientä eläkettään turhaan.
asioihin puuttuminen on kanssa kummallinen mummojen oikeus (tosin ei meillä minun puoleltani :) .Mielipiteensä saa toki ilmaista, mutta jatkuva jankutus esim nukkumaanmenoajoista, kasvatuksesta, sokerin määrästä, hampaiden pesusta, ksylitolin antamisesta, voin syöttämisestä, ruoan määrästä jne, on todella raivostuttavaa. En minäkään jankuta mielipiteitäni heidän asioistaan...
Jokainen perhe, on sitten nuori tai vähemmän nuori, rakentaa omat arkirutiininsa itselleen sopiviksi, sihen on "ulkopuolisen" turha puuttua.
Aivan varmasti voi olla vikaa näissä äideissä ja iseissä, sitä en kiellä ollenkaan, senhän voi lukea jo tältä palstaltakin, kuinka juuri asiat voivat olla noin, että mikään ei ole hyvä, yleistää ei nyt kuitenkaan kannata, että kaikki nuoret äidit olisivat sellaisia :)
Olet juuri yksi hyvä esimerkki mieleltään tasapainottomasta äidistä.
Miten kuvittelet kaikki isoäidit omasi kaltaisiksi. Enhän minäkään kudo sukkia enkä ole eläkkeellä. Olen itsekin miniä ja muori mummi ja sitäpaitsi työssä lastenhoitoalalla.
Ja olethan aika yksinkertainen jos väität että täällä kirjoittajille kelpaa jokin mummojen hoito, etkö osaa lukea. ja eihän sinunkaan lastesi isoäidit, ei äiti eikä anoppi kelpaa, täällähän sinä ruikutat.
Lopeta se räkätys ja lue lehtiä ja kuuntele uutisia jos et usko että suomessa on kansainvälisesti tasapainottomimmat nuoret ÄIDIT. Siis huostaan otooluvut tilastoista kertovat sen tasapainottomuusden. Varmaan sunkin lapsesi lähtee kohta, viimeistään koulussa opettaja puuttuu tupohon sun suunsoittoos..
Missään en ole sanonut, että kuvittelen kaikkien olevan samanlaisia, kuin omat lapsiemme mummit, kerron vain omistani, en yleistä mitään, kuten sinä teet kokoajan. Kerron, miltä minusta tuntuu ja mitä olen kokenut. Kannattaisi lukea jutut, ennenkuin kommentoi. Rivien välistä ei kannata lukea mitään, jos siellä jotain näkyy, on ne asiat omassa päässäsi.
Mistä ihmeestä saat päähäsi noita juttuja, että sinun pitäisi olla kuin isovanhrmpani? Kutoa sukkaa? Tuo sukka juttu nyt vain tarkoitti sitä, että lapsi kokee tärkeiksi sen, että joku on oman mummon tekemä SIITÄ OLI KYSYMYS!
Tuota mummojen hoito lausetta en kyllä oikeasti ymmärrä.
Tuota tuota... en ole tarvinnut lastenhoito- apua vielä mummoilta, asia on järjestynyt muuten, niinkuin kerroin...
Siihen en muistaakseni ottanut ollenkaan kantaa, että en uskoisi, että suomessa voi ongelmia olla. Täällä on myös yksinäisiä vanhuksia hyvin paljon. Sekin on ongelma, eikö vain?
Turha on pillastua, jos sinulle hieman nenäkkääseen sävyyn vastasin, sitähän sinä tuulesta temmatuilla olettamuksillasi kerjäät, että pääset rähisemään täällä joutavia harhaluulojasi.
Katsoppa sinne peiliin ja mieti onko se mieli sinulla tasapainossa ;) Vihaa ainakin löytyy nähtävästi niin paljon, että sitä pitää anonyymisti täällä jatkuvasti muille jakaa!
MIelen rauhaa ja hyvää jatkoa silti sinulle!
ja tyynesti jaksoit tuohon idioottimaiseen hyökkäykseen vastata.
Taidat olla todella sinut itsesi kanssa.
Miten ihmisiltä yleensä syntyy noin ilkeetä tekstiä, en voi käsittää?
sittenvielä väittää työskentelevänsä lastenhoitoalalla, voi lapsiparat.
Mitähän heistäkin kasvaa tuollaisen aikuisen esimerkin kanssa, huh, huh.
Pitäisi vähän paremmat soveltuvuustestit alalle olla, jos tuo on totta.
Ja sun ruskeelle kielelles sinä kalastelet täällä vaan kehuja kehumalla höyrypäistä. justiinsahan se sano ettei äitinsä ole sopiva mummu ja kohta on muka niin suvaitsevainen seuraavan kirjoittajan kommenteihin, kannattaisi päättää onko hän äitiinsä tyytyväinen vai eikö ole, siinä tasapainottomuus
Mielestäni kyllä nykyajan mummojen tehtävä on aivan muuta kuin sukan kutominen. Sinähän olet selvästi kirjoittanut, että mummu ei saa hoitaa ei ostaa vaatteita ei osallistua kuin hymyilemällä ja kuuntelemalla sukkaa kutoen. Valitettavasti elät nyt keskiaikaa nykymummot eivät kudo sukkia, haloo. Ja miksi valehtelet nyt että mummot saa muutakin tehdä
kuin sukkaa kutoa, niin mitä sitten. leipoa leivin uunissa nisua ja käydä sun huushollia siivoamassa ja laittamassa joka päivä ruokaa, niin kuin mumikin vai?Kuin mumi saa laittaa ruokaa ja leipoa nisu mutta muut eivät sinun mielestäsi aika ristiriitainen olet.
tolla tavalla. Minusta tämä nuori äiti kirjoittaa harvinaisen fiksusti ja johdonmukaisesti.
Pystyisitpä itse samaan!!!
EN ole sanonut että mummu ei saisi lapsia hoitaa, sille ei ole vain ollut tarvetta! Ymmärrätkö suomea?
Missähän tekstissäni lukee, ettei mummo saa muuta kuin hymyillä?
Minun lasteni mummo, anoppini kutoo sukkia, sori vaan, olkoon kuinka vanhanaikainen tahansa, tulevat tarpeeseen, ompelee myös vaatteita, jotka nekin ovat vanhemmalle lapselle rakkaita. Vaatteet ostamme itse, sillä tiedämme, mitä lapsi tarvitsee ja anopilla on pieni eläke, en halua, että tuhlaa sitä vaatteisiin, mitä emme käytä, eri asia on, jos ollaan sovittu ostoksista.
"Miksi valehtelet nyt, että mummot eivät saa muuta kuin sukkaa kutoa". Mitä valehtelin?
Ohi meni, en ymmärrä taaaskaan, mutta vähät siitä...
Oikeasti en ymmärrä sinua, on nimimerkkisi mikä tahansa, olet sama ilkeä pahansuopa katkera ja lukutaidoton ihminen, haukut jatkuvasti kaikkia, varsinkin niitä kenellä on pysyvämpi nimimerkki, sinut tunnistaa jo, et osaa kirjoittaa etkä ymmärrä lukemaasi. Enempää en anna vihallesi voimaa, jätän jatkossa kommentoimatta kun sinä levitätä oman pääsi sisäistä sontaa.
No, anna yksi esimerkki mitä mummu saa tehdä muuta kuin kutoa ja omella vaatteita, leipoa jos on hieno omakotitalo ja leivin uuni ei muuteoin vai?
no, mitä siis voi tehdä muuta kuin istua ja nyökytellä sinun puheillesi. Anna nyt joku esimerkki edes...
älä turhaan käräytä käämejäsi, koivu, menee hukkaan. :DDD Ihan fiksu toi sun lopetus, että antaa toisen riehua itsekseen, olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Sori, vaan mut rupes jo naurattamaan, lähinnä toi otsikko :)
Harmittavaa, että hyvältä keskustelulta menee pohja pois, kun yks häirikkö riehuu joka ketjussa, ei auta muu, kuin antaa mennä toisesta korvasta ulos.
hyppäsikö pikku-ukko netistä korvaasi ja mihinkähän se sieltä nyt vaeltaa, huhuilee tyhjään, ja onttona kumisee, kun ei se löydä yhtään aivosolua.
jos sulla ei ole mitään järellistä kirjotettavaa,mahdatkohan olla edes aikuinen??Harva NORMAALI,kaikki aivosolut omaava ihminen jaksaa tuollasia sielun tuotoksia kirjotella.
Ja oliko toi järkevä.ai se onkin sielu sulla kun kirjottaa kun ei ole niitä aivoja niin sä sitten yrität sielullas... heh heh
naurettavaa pseudotieteellisyyttä -annapa yksikin lähdeviite tällaisesta tutkimuksesta..."kansainvälisesti tasapainottomimmat nuoret ÄIDIT". Huostaanottokäytännöt kertovat sosiaaliturvan kehitysasteesta ja yhteiskunnan tilanteesta enemmän kuin yksittäisistä äideistä.
Mitähän sulle on tehty kun noin vihaat äitejä?
anna ihmisten ilmaista näkemyksiään, täällä olisikiinnostavaaa lukea muidenkin näkemyksiä kuin tuollaista ala-arvoista toisten lyttäämistä ja omien mielipiteiden korottamista yli muiden -teet todella simppelin vaikutelman
niitä lapsiparkoja, jotka joutuvat hoitoosi!
pahalla sisulla, toisten syyttelyllä ja leimaamisella ei pärjätä missään sosiaalisessa kansaskäymisessä, mutta aikuiset voi sentään seuransa valita, lapsia käy sääliksi.
Tän palstan mielipidejyrä on mumi. Hän tuo koko ajan omaa elämäänsä esille muka erinomaisena esimerkkinä. Ulkomaalaistaustaisen kokemuksensa vuoksi se ei todellakaan sovi malliesimerkiksi koska täällä on miniät suomalaisia.
rasismia tämä oikein on?
Minä olen kyllä itse aivan syntyperäinen suomalainen, lapseni ovat syntyneet Suomessa, samoin lapsenlapseni.
Jos lapsenlapseni synnyttänyt äiti on ulkomaalainen, niin miten se vaikuttaa minun persoonaani ja suhtautumiseeni omiin lapsenlapsiini?
Tämä ei ole mikään miniä-palsta, vaan täällä on otsikon mukaan tarkoitus keskustella isovanhemmuudesta ja lapsenlapsista, ei miniöistä siis ollenkaan.
En ole minä palstalla edes käynyt, vaikka sinnekin voisin mennä, koska olen miniä itsekin.
Tällä palstalla mulla on oikeus kirjoittaa juuri siksi, että olen isovanhempi, erehdyitkös nyt itse palstasta?
Tässä sulle lähdeluetteloa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perheväkivalta#L.C3.A4hteet
Ja sinua niin paljon kiinnostaa minun seurani, että pitää ihan väkisin kommentit lukea. Sähän oikein hakeudut mun seuraan, hih hih vai valintaa...
Siis joku muukin voi olla miniä ja mummi, kuin vain sinä. Sun palstasi on tuolla alempana monikulttuuriset perheet. Siirry sinne.
ihan asianmukaisesti ja ollen oikealla palstalla.
Vaikka lapsenlapseni olisi kenen tahansa synnyttämiä, niin se ei tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, että olen isovanhempi ja minulla on oikeus kirjoittaa myös isovanhempien palstalle.
Etkö ymmärrä? Oletko itse isovanhempi?
Nimimerkistäsi voisi päätellä, et olet vasta täällä paljon parjattu miniä.
Hyvät viitteet sinänsä, mutta tuota kyseistä kansainvälisesti vertailevaa "tutkimustulosta", ei niistä löydy
...Jesus loves You more than You will know
..ehkä juuri siksi kiinnostaa, ja surettaa. Lähinnä se että pahoitat kummallisilla herjauksilla monien mielen, jotka kirjoittavat oikeista asioista
Ja sinäkö valikoit kenen mielen saa pahoittaa ja kenen ei? Ja sinäkö valitset kuka saa pahoittaa toisten mieltä ja kuka ei? Aivan selvästä nämä tyypit täällä ovat pahoittaneet myös tuonkin mielen joka tuohon kirjoitti, ymmärrätkö?
saattaa olla niinkuin arvelet - en ole tosiaan ehtinyt kaikkia keskustelupätkiä seurata, vastasin tuohon, koska tuo kirjoittaja vaan erottui silmiinpistävällä negatiivisuudellaan.
Epäilenpä että hänen mielensä loukattiin heti alkuunsa ja myös monta oikein kertaa. Kukaan ei syyttä suotta toista mollaa ja luulisi sen nyt ymmärtävän jos on oikein alallakin.Täällä on myös useita kirjoittaija ja monikin vastailee samoilla nimimerkillä käsitääkseni.
jos joku on loukannut niin ei se ole peruste laittaa "vahinkoa kiertämään" purkamalla omaa pahaa oloaan uusiin kirjoittajiin, jotka ehkä todella kaipaavat viisasta neuvoa, eikä vain vääntelyä, kääntelyä ja ilkeilyä.
kaikkia joskus loukataan, mutta eivät kaikki reagoi siihen kostamalla viattomille.
hienoa että kuitenkin, että edes joku tuntee myötätuntoa kyseistäkin kirjoittajaa kohtaan...
Uskoisin että se meni näin.Hän pyysi neuvoja ja mutta häntä alettiin haukkumaan aivan kuin täällä tuntuu olevan yleinen tapa.Joku pyytää neuvoa niin saa pelkkää haukkumista eikä se ole varmasti kivaa kenestäkään.
Ehkä joku sitten luulee niin, että isovanhemmat ovat jotain ilmaista kotiapua, mutta minulla ei ole kyllä tullut mieleenkään ajatella niin, olisi suorastaan omituista jos pyytäisin omaa äitiäni tänne siivoaman ja lasta hoitamaan, tai että minulle sopivana ajankohtana veisin lapsen yökylään hänelle.
Minun äitini on terve, eläkkeellä oleva ihminen, joka ei ole koskaan arvostanut kotia, kodinhoitoa, lastenhoitoa, tai elämää lasten ehdoilla, hänelle ovat aina tärkeitä ollut ura, harrastukset ja ystävät (hänen äitinsä on hoitanut minut ja kaksi sisarta, kun äitini oli töissä, tarhassa emme ole olleet). Jos matkustimme, oli matka jommankumman vanhemman työhön liittyvä matka, jolle lapset oli vaan otettava mukaan. Kesäviikonloput olimme isovanhempien mukana maalla.
Nyt kun äitini on nelinkertainen mummo, hän ei muista lastenlastensa synttääreitä (ei muistanut omien lastensakaan, kun olimme pieniä, joten en edes odota, että muistaisi nytkään). Jos hänet kutsuu synttäreille, hän ei ole ehtinyt käydä lahjaostoksilla, joten matkalta hän ostaa lähimmältä huoltoasemalta pullapitkon...
Välillä soittelee, patistaa minua opiskelemaaan (minulla on ammatti missä viihdyn ja vakituinen työpaikka), hänen mielestään minun pitäisi mennä yliopistoon, koska hänellä itsellään jäi lasten taakia (?) opinnot aikoinaan kesken.
Minulla on kaksi alle kouluikäistä lasta ja kolmas tulossa... että opiskelemaan vaan :)))
Minun äidilläni on jo olleet ne kaikki arjen helpottajat, pölynimurit ja pesukoneet ja auto, ei ainakaan hänen arkeaan helpottanut, kodin ylläpito oli niin kamalan vaikeaa ja vastenmielistä.
Isovanhempani, jotka asuivat lähellä, olivat näitä aloittajan kertomia kaupunkiinmuuttajia. Mummoni hoiti kotinsa, lapsensa, työnsä ja toisen työnsä ja sitten meidät kolme tyttöä kouluikään saakka, koskaan ei valittanut. Ei meihin enempiä huomiota tuhlattu, oltiin siinä, niinkuin aloittaja kirjoitti kotitöiden ohessa, en muista, että meillä olisi mitään lelujakaan kovin kummoisia ollut, leikimme niitä arjen juttuja, kauppaa, hautajaisia, kotia, metsästystä, rosvoa ja poliisia, hiihdimme kilpaa... jne. Sitten tottakai autoimme myös kotitöissä, kun vain kyettiin ja osattiin. Heti kun vain kyettiin, kannettiin vaikka halko kerrallaan saunaan puita :)
Täytyy sanoa, että meillä oli onnellinen lapsuus juuri tuon mummon ja vaarin vuoksi, jotka olivat aina saatavilla, ei mitään hemmetin laatuaikaa, vaan ainoastaan läsnäoloa ta turvallista tasaista tavallista arkea rutiineineen.
Suhtaudun kuitenkin niin, että lapsiemme mummo on oma itsensä, ei muuksi muutu, vaikka kuinka harmittelisi, hyväksyn hänet sellaisena, enkä odota muuta, joskus vaan pysähdyn ihmettelemään... että miksi.
Minä en odota sitä aikaa, kun lapset kasvaa ja pääsen muuhun elämään kiinni, koen että tämä jos mikä on juuri sitä minun elämää, johon olen päässyt kiinni. En kaipaa apua lastenhoidossa, se on jo järjestyksessä, kaipaisin sitä että hän olisi kiinnostunut.
Omille isovanhemmilleni olen kiitollinen. Eletty elämä heidän kanssaan on minun tukipylvääni edelleen, vaikka kuolivatkin jo 10 vuotta sitten... Kiitos heille.
Kirjoituksesi osoittaa, kuinka ihminen on nuoresta pitäen oma persoonallisuutensa.. Hän elää sen mukaan.
On henkilöitä, joille vanhemmuus ei ole tuonut tarvetta hoivaamiseen, huolehtimiseen ja epäitsekkyyteen, vaan lapset ovat saaneeet elää muiden hoivissa. Sinulla on ollut huolehtivat isovanhemmat, ei äiti.
Nyt, kun sinulla on lapsia, ei äitisi muuttunut miksikään. Isovanhemmuuden mukana ei tullut hänelle uusia luonteenpiirteitä eikä kykyä lapsien kaitsemiseen.
Ja mistä olisi tullutkaan? Yksilöitä ollaan, ja kun olet hyvin selvillä äitisi luonteenpiirteistä, et odota häneltä enempää. Hän on niitä, jotka tulevat toimeen pienillä tunteilla. Mikä tähän on johtanut, on tietysti meille tuntematon asia, koska hän on rakastavasta kodista itse. Varmasti isovanhempasi hoivasivat äitiäsikin lapsena kuten teitäkin.
Lämpimin tuntein ajattelen sinua ja perhettäsi. Kolmilapsiset perheet ovat nykyisin "suurperheitä". Kaupunkiasunnot ovat sitä kokoa, että on vaikea mahduttaa isompaa porukkaa kallisiin neliöihin. Onnea teille.
Juuri tuota olen miettinyt, ihmisten erilaisuutta. Siinä juuri on se ongelman ydin, että yrittää sulloa toisen ihmisen haluamaansa muottiin, ja ei anna hänen olla oma itsensä.
Varmaan asia jäi silloin kypsymään mieleen, kun sain ensimmäisen lapseni ja olin sairaalassa aivan onneni kukkuloilla. Olisin halunnut tietenkin, että oma äitini olisi tullut sinne. Soitin ja pyysin tulemaan, tulikin, toi kukat oli, kuin vieras ihminen, istui siinä vaivaantuneena ja sanoi sitten, että on kiire jonnekkin kokoukseen, sanoi vielä senkin, ettei olis pakko mennä ja lähti kuitenkin. Kyllä minä mietin pääni puhki, miksi äitini voi olla tuollainen. Mietin, vihasin, haukuin, surin, päätin välillä, että en halua nähdä ikinä, hetken pääästä peruin päätökseni.
SItten oivalsin tämän edellisen kirjoittajan kirjoittaman asian. Mihin ihminen muuttuu, aina se on tuollainen ollut ja ykskaks sen pitäisi olla joku muu. Helpotti heti.
Lapsillamme nyt vaan sattuu olemaan kaksi täysin toisistaan poikkeavaa mummua, toinen hössöttää ja tuputtaa liikaakin itseään , toinen taas on etäinen ja aivan päinvastainen. Sellaisia meidän lasten mummot on, omia persooniaan, (vaikka välillä keljuttaakin ;)
Minulla meni monta vuotta että tuajusin sen ja opin olemaan suvaitsevaisempi. Jos rupeaa vertaamaan ihmisiä toisiinsa, luo jonkun ihanne- mummo kuvan, niin pettymyksiä tulee varmasti eteen.
Ei ihmiset ole sellaisia, mitä minä haluan. Aika egosentrinen ajatus, että kaikki olisivatkin täällä minun takiani ja minua varten.
Lapsena sitä tuli mietittyä ja vertailtua enemmänkin toisten kaverien perheisiin, pidin hassuna sellaista, että 8 vuotiasta ystävääni vietiin autolla harrastuksiin... Taisin olla vähän ylpeä, että pärjään ilmankin :)))
Onneksi minulla oli oma mummu, oma itsensä hänkin, vaikka oma äitini aina haukkui häntä siitä, että hössöttää ja sekaantuu liikaa :)))
äitisi erilaisuuteen.
Hän oli varmaan lapsesta asti "kärsinyt" siitä, että hänen äitinsä hössötti joka asiasta, eikä hän itse saanut kasvaa siten kuin olisi halunnut.
Lapsena on jo varmaan päättänyt, että hänestä tulee erilainen ja nyt sitten niin onkin tapahtunut.
Juuri tuollainen hössöttävä-äiti taustainen meneekin sitten ihan äärilaitaan varoessaan toistamasta äitinsä "virheitä".
Mulla on just päinvastainen tilanne.
Minusta on tullut huolehtiva, vähän kaikista, ei vain lapsenlapsista, varmaan juuri siksi, että oma äiti ei meitä lapsia koskaan paaponut, vaan pienestä pitäen piti huolehtia itsestä ja sisaruksista. ennemminkin äitä piti passata.
Hän oli aina niiiin väsynyt, koska hänen piti käydä töissä.
Toisaalta kuitenkin äitini oli erittäin kunnioitettu anoppi ja isoäiti. Hän ei pahaa sanaa halunnut sanoa kenestäkään ja antoi meidän kaikkien elää siten kuin parhaaksi näimme.
Ei puuttunut mitenkään lastensa perheiden elämään.
Siitä hienotunteisuudesta olen yrittänyt myös itse ottaa oppia ja toivon, ettei minun lastenikaan tarvi kärsiä mun sekaantumisesta heidän elämäänsä, vaikka kovin auttavainen haluaisinkin olla.
Joskus huomaan innostuvani liikaa jostain ja joudun vetämään jarrua päälle.
Tosin mun lapset sanovat hyvinkin suoraan, milloin olen ylittänyt "auttamisrajan".
Oppia ikä kaikki, pitää vain yrittää olla läsnä tarvittaessa ja samalla antaa toisten olla ja elää kuten parhaaksi näkevät omaa elämäänsä.
En itsekään ole koskaan tykännyt, että mun elämään olisi suuremmin puututtu.
Ei vissiin ole kukaan edes uskaltanut yrittää, heh
he.
Täytyy myöntää, että olen jopa välillä ajatellut, että onneks mun äiti ei oo tuollainen, kun anoppi oikein "villiintyy" :-D
Kun en ole tottunut hyysäämiseen, koen välillä anopin huolehtimisen holhoamisena ja luottamuksen puutteena, että emme osaisi lapsistamme huolehtia, vaikka samalla tiedän, että hän ei niin ajattele.
Täytyy aina muistaa, kun arvostelee muita ihmisiä, kun eivät muutu paremmiksi, että miten vaikeaa oma muuttuminen on. Olisin kerrassaan onnellinen, jos itse muuttuisin edes sen verran, että oppisin laittamaan tavarat kotona paikoilleen ja vaatteet heti kaappiin, kun otan ne kuivumasta :))))
Varmasti jokaisen mielestä omissa vanhemmissa on sellaisia ominaisuuksia, mitä ei halua jatkaa tai ei halua omien lasten kokevan samaa, kuin itse koki. Jos osaisi valita sen keskitien,,, ettei menisi äärimmäisyydestä toiseen... Minä yritän pyrkiä siihen, onnistunko, sen saavat sitten lapseni kertoa, miten kävi ;)
kultaisen keskitien, koska tiedostat hyvin asian ja pyrit siihen.
Voin kertoa sinulle, että kyllä ajan kanssa oppii myös ne vaatteet korjailemaan ja vaatimaan itseltä vähän kurinalalisuutta.
Mulla on ainakin ollut se, että kun olen vaatinut lapsilta siisteyttä ja omien tavaroiden korjaamista, olen ajatellut, että mun pitää itse pystyä näyttämään esimerkkiä. Joten samalla olen vaatinut itseltäni yhä enemmän.
Sitäpaitsi, lapset kyllä hyvin äkkiä huomauttaa, että ethän itsekään aina niin tee, hups, sitten pitää taas ryhdistäytyä, että pääsee muille huomauttelemaan.
Noi on just niitä asioita, jotka joko kotona äidiltä oppii, tai sitten ei.
Sulle ja mulle on käynyt niin, ettei äiti ole vaatinut täsmällisyyttä, niin sitä pitää sitten itse aikuisena opetella.
Tosin jo kotona asuessa jouduin huolehtimaan lähes kaikista kotitöistä, kun en kestänyt sitä sotkua, mikä meillä muuten olis vallinnut, kun äitiä ei tosiaankaan siivoamiset jaksaneet kiinnostaa.
Hän kyllä vaati, että mun pitää tehdä ja siivota, mutta ei koskaan antanut mitään ohjeita, et mitä, eli mun piti ymmärtää itse nähdä, mitkä paikat oli pesun tarpeessa jne.
Omat lapseni ovatkin taas päässeet huomattavasti helpommalla, kun se on mulla kai se etten ole halunnut omieni joutuvan kokemaan samaa kuin itse.
ai nyt sitte pyritkin suvaitsemaan, kuin ei aamulla vielä välähtänyt no hyvä jos kirjoitukseni auttoi ja päätitkin olla suvaitsevainen. hih hih
Kuulostaa tutulta juuri tuo täsmällisyyden opettelu myöhemmin, omat vanhempani ovat todella boheemeja ja ovat jopa ylpeitä siitä.
Siivous on heille jotain aivan kamalaa ja viimeisin asia, mikä on tärkeää. Minä pidän siitä, että on siistiä ja tavarat löytyy, tosin töitä pitää tehdä sen eteen vieläkin, kun ei ole kovin synnynnäistä järjestyksen pito.
Myöskin minä olin se, joka joutui kotona pitämään järjestystä, vaikka aika toivotonta olikin. Äitini sanoo, että hänellä on parempaakin tekemistä, kuin siivous :)))
Itse ajattelen niin, että yritän välttää sotkun syntymistä, niin pääsen vähemmällä... Äitini ei ymmärrä ollenkaan, mikä on asian ydin... MUTTA Hän on oma itsensä, oma persoonansa, (ja osaa hänkin kutoa sitä Helkkarin sukkaa ;)))))
(ai miten niin hermo meni? :)
Mikä tekopyhä paska oot. Käyt muka äitisi haudalla ja haukut ja herjaa sitä täällä netissä. Oletpa kaksinaamainen tyyppi. Mene heti äitisi haudalle oikeesti ja pyydä anteeksi herjojasi. kuolleista ei saa puhua pahaa.
rauhotu jo!!!!
...ja millä eväillä? siivoa ensin oma kielenkäyttösi, ja tarkista luetunymmärtämisesi, ennen kuin käyt vakavilla asioilla retostelemaan ja loukkauksia umpimähkään syytelemään. Olet yrittänyt pilata jo aika monta keskustelua, ja turhaan mustannut mummojen mainetta.
ne toistaa samaa rataa jota pyörität ahtaassa päässäsi
Sehan muuttuikin suopeaksi äitiänsä kohtaan ja aikoi alkaa suvaitsevaksi ja hyväksyväksi, tee sinäkin niin.
En vain enää viitsi sinulle vastata, olet vastenmielinen ja ilkeä, harmittaa vaan mummojen puolesta että häiriköit täällä. Ymmärrän nyt, miksi täällä on niin hiljaista, kukaan ei jaksa sinun ilkeyttäsi enää.
Kiitos hyvästä keskustelusta muille, paitsi tälle häiriintyneelle en kiitoksia suo, minä en ole sinun vuoksesi, ilkeilijä mielipiteitäni muuttanut.
Kylläpäs oletkin sitten hyvä ihminen omasta mielestäsi hyi hyi itserakas possu olet...
sairasta, hyvin sairasta.....
Mene ihmeessä lääkäriin kun olet niin sairas, sieltä saat apua. Turha tänne valittaa vointiaan. Ei me voida sua parantaa.
parantaa pitäis, ei ketään muuta.
Mumihan voi yrittää tehdä sen kaukoparannuksena, kun se osaa ajatuksiakin lukea, niin sehän voisi yrittää kaukomanipulaatiota ja ohjelmoida sinutkin uudelleen, ainakin hän yrittää kovasti! Jäämme odottamaan mielenkiinnolla onnistuukohan!
jolle vastasit -ei sille lääkärit mitään mahda.
Niitä kutsutaan "perspaatti" nimikkeellä, eikä ne parane millään hoidolla, kun eivät ole reilusti sairaita, vaan pelkästään ilkeitä ja typeriä
hänelle positiivista energiaa.
Täytyy myöntää, että hän on minutkin onnistunut provosoimaan ja vastaamaan jotain vähemmän positiivista. Se vain lisää negatiivisia energioita.
Nyt lupaan ajatella vain positiivisesti ja lähetän hänelle niin paljon positiivista energiaa, ettei enää pysty ilkeilemään.
Ota siis ystäväni, kanssasisareni, lähimmäiseni, siis sinä entinen ilkeilijä vastaan tämä kaikki positiivinenenergia, jonka sulle nyt lähetän......
Uiiipsss...... toivottavasti tuli perille.
Kaikke hyvää ja kaunista sinulle toivottaen, mumi
Ei ihminen voi itseänsä muuttaa lähettämällä positiivista energiaa. Kyllä se hyvä ja kaunis on siellä sydämessä tai sitten ei ole.
sieltä sydämeni sopukoista kaivoin sen positiivisuuden ja laitoin sinulle eteenpäin.
Positiivista elämän asennetta voi kyllä itselle opettaa ja se vain lisääntyy koko ajan.
Sama valitettavasti tapahtuu negatiisiten energioiden kanssa, ne ruokkivat itse itseään, jos antaa vallan.
Lisää positiivisuutta meille kaikille olisi ihan hyvä ohje, vai mitä ?
Itseäsi kyllä muista kehua joka käänteessä ja joka ikisessä kirjoituksessasi, ja se on aika kaukana positiivisuudesta....Positiivisuus on jotain muuta kuin itsensä ylentäminen ja oman itseänsä koko ajan esille tuominen.
pakko vastata tässä, kun viestin hierarkia liian täys tuolla alempana.
Pyydän anteeksi, jos olen loukannut jotenkin tunteitasi itseäni kehuskelemalla.
En ole itse kokenut kehuvani, vaan olen vain kertonut asioista siten kuin ne ovat tai miten ajattelen.
En mitenkään ole tarkottanut ketään loukata.
Toivon todella positiivisuutta enemmän tällekin palstalle ja kaikille kirjoittajille kaikkea hyvää omaan elämään.
Olemmehan jo sen ikäisiäkin, että alkaa olla jo viimiset ajat muuttua positiivisemmaksi elämää ja muita kohtaan ja alkaa itsekin todella nauttia elämästä.
Toivon ihan sydämestäni kanssaihmisilleni kaikkea hyvää. Ajattelen niin, että me olemme kaikki naisia ja meidän pitäis ymmärtää toisiamme. Olemme sitten nuoria tai vanhoja, siskoja keskenämme.
Ei mikään ole mahdotonta, jos emme sitä mahdottomaksi tee.
Ihan oikeesti sinä "sisko" en halua sinullekaan mitään pahaa, vaan toivon, että otulet niin onnelliseksi ja iloiseksi, että se näkyy kilometrin päähän ja ihan loistat hyvää mieltä ympärillesi.
Haluan, että kaikki paha mieli ja mustat ikävät asiat sisältäsi poistuvat ja sydämesi täyttää valo, ilo ja onni.
Paha mieli ei poistu sitä toivoen. Vaikka itse suurissa ongelmissa painiva sitä kovasti toivoisi ja vaikka sinä kuinka kauniilla sanoilla toivottelisit. Asiallisia neuvoja olen yrittänyt tältä palstalta kysyä, kuinka edetä, mutta esim sinä et osaa muuta kuin hölynpölyjä kirjoittaa. Siksi toivonkin ettet vastaile tällä palstalla lainkaan, kun et osaa, etkä halua auttaa.
lähetä sille tosikolle oikein paljon hyvää energiaa, ja vähän lisää kekseliäisyyttä, ettei sen tarvitsisi kadehtia niitä, joilla on jotain omaperäisempää ja aidompaa sanottavaa tällä palstalla, kuten sulla.
ja lähetä sille tosikolle vielä ajatuksenlukutaito, ja aina vaan lisää terveyttä!
silläkään poistu että etsii vain vikoja toisista!
mikä ihme siinä ärsyttää jos joku kirjoittaa positiivisesti (niinkuin esim "mumi"), se on erittäin tervetullutta -monet ei jaksa tätä palstaa enää seuratakaan yhden tylsimysrääväsuun takia.
Jos joku kysyy täällä apua ja neuvoa ongelmiinsa niin syyttely ei varmasti helpota häntä ongelman ratkaisussa. Olen aivan varma että tässä mummoiässä jokaisella on sitä itseäänsyyttelyä jo aivan tarpeeksi. Ja itsesyytöksillä eivät kenenkään ongelmat parane.
Ei kait kukaan etsi vikoja toisista, vaan ne jotka täällä kirjoittavat, kyllä ne sen toisen osapuolen viat ovat varmasti jo oppineet tuntemaan, ei hän niitä enää etsi.
Ja jos kuulutat positiivisuutta, niin ole itse esimerkki, sinun äskeinen kommenttisi ei ainakaan ollut mitenkään positiivinen.
Ja höpö höpö. Toselle ei voi oikeasti energiaa lähettää kuin vain kuvaannollisesti. Ja minä ainakin toivoisin, että häntä yritettäisiin oikeasti auttaa eikä kiusata. Tehän olette vaan kiusanneet ja härnänneet, mitä hienoa siinä muka on.
Tiedättekö edes mikä hänen ongelmansa on, oletteko edes kysyneet. Inhottaa todella lukea tuollaista haukkumista ja porukalla härnäämistä. Ette ole yhtään sen parempia tekään.
kovin mielelläni auttaisin jos tietäisin edes mistä kenkä puristaa, tai mitä olisit toivonut, että sulle olis sanottu, eli minkälaista apua ja tukea toivoit?
Ihan sydämestäni toivon kaikille hyvää. ei se mitenkään aina voi toteutua, koska kaikki riippuu kaikesta, mutta ainakin sen tiedän, että vihottelu tai katkeruuden ja negatiivisten tunteiden "viljely" saa asiat aina huonompaan suuntaan.
Siksi pitäisi sitä hyvää yrittää saada itselle vaikka väkisin, tyyliin: " jos toinen jalka on lyhempi toista, niin ei hätää Luoja on tasottanut senkin, toinen on vastaavasti saman verran pidempi".
Siis vaikka huumorilla. Kun asiat on oikein surkeasti, niin pitää sitten jo nauraa sille surkeudelle, kun ei enää muuta voi.
Muistan lapsuudesta, kun oltiin hyvin köyhiä, ettei aina edes ruokaan ollut rahaa, kuinka äiti käski meidän etsiä pennejä, tai markkoja, kumpia ne nyt mahtoi sillon ollakaan, lattioilta ja kaikista jemmoista ja niitä löytyi useita monista eri paikoista. Sitten äiti hihkui, et jippii, nyt
saadaan litra maitoa. Monet , monet kerrat pelleiltiin sillä meidän köyhyydellä. Joko leikittiin, että oltiin vielä köyhempiä, tai sitten uusköyhiä, joilla oli palvelijat ja hovimestarit, mutta kaikki köyhyyden takia tosi surkeissa oloissa ja ilman palkkaa ja minkkistoolakin oli ihan kulunut, eikä ollut varaa ostaa uutta jne.
On helppo pistää huumoriksi tietysti asiat, jotka ei loppupelissä niin kovin vakavia olekaan, jos ihmissuhteet on kunnossa ja terveyttä riittää.
Sairaus ja ihmissuhdeongelmat eivät ole leikin asioita. Jos kuitenkin saisit jostain edes sitä huumoria revittyä elämääsi, niin sekin vois auttaa.
Edelleen sitkeesti vaan toivotan sulle kaikkea hyvää, vaikka kaikkia isompia voimia uhmaten, jospa se positiivisuus lopulta kuitenkin löytyisi sieltä.
minä mukaan lukien provosoituneet aivan liian usein, mutta tällä kertaa olen tosissani, en ilkeile.
En yleensäkään tykkää ilkeilystä, en halua ehdoin tahdoi toisen mieltä pahottaa.Toki reagoin välillä hyökkäämällä, kun minua yritetään loukata ja haukutaan ihan hulluksi, mutta turhaahan sekin on.
Pitäisi meidän isojen ihmisten jo pystyä näkemään ns. asioiden yli, eikä ottaa niin itseen kaikkea, mitä ihmiset katkeruuksissaan sanovat.
Ihan oikeesti haluaisin tälle ihmiselle parempaa tulevaisuutta ja onnea elämään.
Pahalla mielellä ei ole kenenkään hyvä, eikä paha mieli itseltä yhtään vähene, vaikka saisi sen myös kaikille muille, mutta ihmeellisesti hyvä mieli itsellä lisääntyy, jos saa toiselle hyvän mielen, eiks olekin jännä?
minust marella kirjoitti hyvin tuossa yhdessä uudemmassa ketjussa: Jos et osaa sanoa mitään kaunista, älä sano mitään. Sopii mun mielestä tähänkin ketjuun oikein hyvin.
Samat sanat sinnekin.
asian ytimen, iloa ja positiivisuutta peliin, se tulee monin kerroin takaisin luoksesi. Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan.
Siis kaikille samat sanat. Mutta turha toivo muutamilla se on aina se toisen haukkuminen pääasia. Mahdoit kirjoituksesi tarkoittaa itsellesi.
"Tämän päivän isovanhemmat oudoksuvat heidän valjastamistaan lastenhoitoon. Päivähoito on jokaiselle lapselle lakisääteinen, ja äitiyslomat pitkät.
Tuntuu aika oudolta, että isovanhempien tulisi olla alttiisti auttamassa."
---------------------------------------
Isovanhemmille kuuluu vain osavastuu hoidosta,
jos ovat sitä tyyppiä että vielä jaksavat,
monella ei jopa henkinen jaksaminen ole enää riittävä,
moni tarvitsisi mielialalääkettä muta juuri ja juuri pärjäävät ilmankin, yms.
- useilla vanhemmilla on jo täysi työ elää omaa elämäänsä, jopa päivittäinen elämä on raskasta.
- useilla on kovia työpaineita ja jatkui särkyjä.
- sitä vanhenemista ei useinkaan näe päällepäin,
eikä kävelystä, yms.
(meidänkin vanhemmat ovat 85-90v, vaatteet päältä ovat kuin nuoria työssä käyviä,
mutta se on vain kuva ulospäin)
toiseksi,
on hyvin huono asia , jos isovanhemmat ovat pääasiallisia lastenhoitajia.
- jos he kuolevat niin lapsen tärkein ihminen häipyy, se on hyvin raskas juttu.
- toiseksi, vuodessa kuolee lasten silmien alla usein isovanhempia, lapsi jopa luulee nukkuvan, yms.
Näistä tulee ikuisia kriisejä, jotka poikivat koko perheessä useita ongelmia.
Jos isovanhemmat haluavat hoitaa,
he ovat itsekkäitä, vain omaa etuaan ajettavia,
he
puhuvatkin eri asioita,
lapsesta tulee vanhoillinen moni tavoin.
MEILÄ TULEE isovanhemmat vain kotiimme oleilemaan,
kun vanhemmat käyvät asioilla jne.
ei tarvis lasten lopettaa leikkejään,
ei tarvis selittää lapsille että nyt mennään sinne tai tänne,
lapset ja naapurin lapset saavat jatkaa puuhailujaan rauhassa.
Minä en ymmärrä ollenkaan, mikä oli pointti tässä jutussa? Voisitko selventää.
on paljon isovanhempia,
jotka eivät ole saanet omia lapsiaan kasvatettua
kuin juuri ja juuri elämässä pärjääväksi,
heikolle palkalle ja jopa vuorotyötä tekeväksi,
ja oma elämä on ollut ongelmalista, eroja ja rahanpuutetta, ei ulkomaanmatkoja, ei omaa asuntoakaan.
silti ovat kovin vielä kasvattamassa eli pilaamaa seuraavaakin sukupolvea.
Eli kaikessa ajattelevat omaa parastaan itsekkäästi,
eivätkä lapsen etua, jonka kautta sitenkin tulisi suurin nautinto isovanhemmille.
- sillä mikä on ihaninta 90v ollessa jossain "ehtoopuolen kodissa" ja kertoillessa lasten hyvästä menestymisestä.
tuliko selväksi,
vai tarvitko rautalankaa ~~~~~~~~~~~
Saat lapsen kasvatuksen kuulostamaan, kuin joltain puun kasvatukselta: " tästä tulikin huono taimi, ei tulekaan rungollista komeaa puuta, vaan huonolle paikalle istutettu juuri ja juuri hengissä pysyvä risuinen pensas"...
Ei se kyllä aivan noin mene, että jos on huonoista oloista kotoisin, tai vanhemmat eivät ole tehnyt parastaan, niin sitten on lapsen elämä pilalla ja joutuu esim. vuorotyöhön. Sittenhän vois lapsi syyttää vanhempiaan kaikesta elämässään, mikä ei mene hyvin (jotkut kyllä niin tekevätkin, valitettavasti).
Eiköhän jokainen lapsi valitse sen oman elämänsä suunnan, toki lapsuuskodillakin ja sen oloilla on oma merkityksensä, mutta jokaisen kuitenkin pitäis olla oman onnensa seppä,vai mitä?
Kyllä mulle pitää rautalangasta vääntää, kun en oikeastaan ymmärrä miten juttusi liittyy keskusteluun ja varmaan sinulla on oikeastikin hyviä ajatuksia, mutta et ilmeisesti niitä saa kovin helposti tekstiksi.
Auttais ymmärryksessä, jos oikeasti haluat asioista keskustella, että kirjoittaisit kokonaisia lauseita ja virkkeitä, aloittaisit isolla ja päättäisit lauseen pisteeseen. Ei tulisi väärinkäsityksiä.
En halua loukata enkä olla mikään äidinkielen poliisi, mutta aika monella keskustelupalstallakin on säännöissä maininta oikeinkirjoituksesta.
”Eiköhän jokainen lapsi valitse sen oman elämänsä suunnan, ,,,,,
jokaisen kuitenkin pitäis olla oman onnensa seppä,vai mitä?”
meillä on ajateltu erilailla, eikä kaduta.
”Kyllä mulle pitää rautalangasta vääntää, kun en oikeastaan ymmärrä miten juttusi liittyy keskusteluun ”.
Niin, minäkö taasen tein virheen kun kirjoitin,
sinä olet ihana ja virheetön ?
Kuten lastesikin kasvatuksessa, olet virheetön, lasten vikaa on kaikki.
”Auttais ymmärryksessä, jos oikeasti haluat asioista keskustella, että kirjoittaisit kokonaisia lauseita ja virkkeitä,”.
Anteeksi, voisitko olla suvaitsevainen, en ole täydellinen, kuten sinä.
Olen täysin suomalainen, mutta kielioppi on vaikeaa.
Puhun useita kieliä, mutta tekstiä en pysty tuottamaan kuin suomeksi heikosti.
Syntyy, että ollaan eri mieltä :)))
Suvaitsen kyllä... mutta yritin vain selittää, miksi en ymmärrä kaikkea :) Anteeksi ei tarvitse pyytää, vaikka taisikin olla ironiaa.
Kiinnostamaan jäi tuo, erilailla ajattelu, meinaan että jos lähtökohdat ihmisellä on huonot, otetaan nyt esimerkiksi alkoholisti vanhemmat, tai vain vähävaraiset vanhemmat, eihän se tee automaattisesti seuraavaa sukupolvea alkoholistiksi tai vähävaraiseksi, tarkoitan tätä jokainen on oman onnensa seppä, juttua siinä, että aikuisena lapsi voi kyllä valita suuntansa, vaikka vanhemmat olisivatkin osoittaneet lapselle että hänestä ei muuhun ole kuin tehdastyöhön (mitenkään nyt mitään työtä väheksymättä).
Niin minä ajattelen. Tottakai jokainen haluaa että oma lapsi menestyy, mutta en usko, että vanhana keinustuolissa istuen mietin että onpas minulla huono lapsi, kun siitä tuli vain vähäpalkkainen sairaanhoitaja eikä lääkäriä, minusta oman lapsen arvostus on paljon laajempi asia, kuin vain se, mikä sen asema on tai tilinauha.
En ole missään sanonut olevani virheetön, lasten kasvatuksessakaan, sen vedit kyllä aivan hatusta.
Vanhempi luo lapsen elämälle niin hyvän pohjan kun taitaa, se mitä aikuisena tekee on lapsen omaa "syytä", siitä ei voi enää vanhempiaan syyttää.
Sinun tyylisi on osoittaa sormella kokoajan muita, tietämättä asioiden taustoja, syytät ja rähjäät, mutta haluaisin kuitenkin tietää mitä sinä mietit, mikä on sinun oikea mielipiteesi.
Keskustelemassahan sinäkin täällä olet, vai mitä?
siten, että protestoit isovanhempia vastaan, jotka pyrkivät nyt puuttumaan sinun lastesi kasvatukseen, vaikka eivät siitä jo korkean ikänsäkin vuoksi juuri mitään ymmärrä, eivätkä ole kovin hyvin omia lapsiaankaan osanneet hoitaa/kasvattaa.
Ymmärsinkö oikein?
Omana mielipiteenäni keskusteluun sanoisin, että
kyllä kodin esimerkillä ja kannustuksella on merkitystä lapsen valintoihin. Vaikka lapsi itse päättääkin, mitä haluaa, mutta jos ei mitään virikkeitä tai kannustusta yrittämiseen saa kotoa, niin heikoilla on sellainen lapsi.
Vanhempien tuki on tärkeää aina.
Puhutaanhan kodin antamista eväistäkin. Jos on heikot eväät, niin saa yrittää huomattavasti enemmän, kuin sellainen joka on lähtenyt maailmalle hyvillä eväillä.