kirjekaveri/ystävä täältä?

En tiedä onko tämä oikea paikka etsiä kaveria, mutta kai sitä voi yrittää... Olen 25-vuotias tyttö Helsingistä. Olisi niin mukava kirjoitella jonkun sellaisen kanssa, jolla olisi samanlaisia ongelmia kuin minullakin...Ja vaikka sitten myöhemmin tavatakin. Tunnen itseni jotenkin niin oudoksi ja epäsosiaaliseksi ihmiseksi, joka ei osaa enää tutustua ja hankkia kavereita ns. normaalilla tavalla kuten koulusta. Olen niin monta vuotta ollut aika yksinäinen, ihan yläasteelta asti. Muutama kaveri on ollut, mutta he ovat aika erilaisia, joten olen sitten vaan viettänyt aikaa tosi paljon ihan vaan itsekseni. Nyt kun mietin elämääni, niin pääosin yksinäisyyteni on johtunut siitä, että en ole ollut kovin avoin ihminen vaan ujouteni ja huonon itsetuntoni olen vaan jotenkin ajautunut tahtomattani syrjään ja jäänyt vähän kuin ulkopuolelle. Noin viisi vuotta sitten aloitin opiskelut ja tietysti toivoin että olisin löytänyt vihdoin kavereita, joiden kanssa voisi tehdä kaikenlaista hauskaa, jottei tarvitsisi olla vaan kotona... Yksi kaveri kyllä löytyi, mutta hänelläkin oli jo niin oma kaveripiirinsä koulun ulkopuolella, että ei häntäkään nähnyt sitten kuin koulussa. Tuntuu, että elän tätä elämää vain toivoen että tapahtuisi joku ihme ja että kaikki muuttuisi paremmaksi. Kesällä löysin netin kautta yhden kaverin, jonka kanssa tulee välillä käytyä baarissa jne. Olen oikeasti todella iloinen siitä että tutustuin häneen, koska muuten varmaan istuisin kotona kaikki viikonloput niinkuin ennenkin ja olisin todennäköisesti hyvin masentunut. Tällä ihmisellä on kuitenkin ollut aika erilainen elämä kuin minulla... Vaikka hän onkin hyvä kaveri, tahtoisin vielä sellaisen ystävän, joka olisi minunlailla ollut yksinäinen ja joka oikeasti voisi ymmärtää minua.Ja jonka kanssa myös siitä voisi puhua, koska minulle se on ollut tosi iso ja masentava asia elämässäni.Muutenkin itsetuntoni on niin nollassa kun tuntuu ettei mikään oikein suju minulta,ja etten osaa keskustella ihmisten kanssa ja olla kiinnostava ihminen ym...Tunnen olevani jotenkin niin yksin omassa pikku maailmassani,vaikka ihmisiä onkin ympärillä.
242315
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 24

Vanhimmat

Minusta on liian monimutkaista aluksi tutustua mailinvaihdolla ja sitten ehkä tavata livenä ja huomata että maileista on tullut ihan vääränlainen käsitys...
Yksinkertaisempaa olisi mennä "toiseen olohuoneeseen" eli baariin. Itse menen yleensä joka päivä töiden jälkeen klo 17-18 aikoihin Abin baariin (kallioon, fleminginkadulle) juomaan kahvia ja lukemaan päivän lehdet. Ko. baarissa kaikki tuntevat toisensa ja jos joku uusi kasvo ilmaantuu, sellaiselle tullaan heti juttelemaan.

Äänestä
  • Monelle olisi vaikeata mennä yksin baariin.

    Meilaillen tutustuttua ja sitten tavattua kestää yleensä jonkin aikaa löytää se kirjoittelija silmin nähden tuntemattomasta ihmisestä.

    Äänestä

Vaikutat mukavalta ihmiseltä ja olisi hauska tutustua. Itsellänikin yksinäisyys on ollut suuri murheen aihe lähes koko elämäni ajan. Itse käyn baareissa usein ja olisi tosi kivaa saada seuraa. Kirjoitathan mulle: [email protected]

Äänestä

on kirjekaveria/ystäviä vailla oleva 21-vuotias nuorimies keskisestä suomesta.... mäkin tunnen itteni oudoksi ja epäsosiaaliseksi ihmiseksi joka ei osaa tutustua ja hankkia kavereita... ja olen aikalailla myös eristäytynyt,hieman sairas vaikka olen nuori ja yksinäinen... olen kokoajan ettinyt ystäviä ja myöskin sitä oikeeta joka ei ole vielä tullut vastaan.. kyllä tässä jo masentuu kun ei kenellekkään kelpaa :'( ... mä olen aika avoin, mutta on sitä ujouttakin koska mun pieni sydän on särjetty muutaman kerran totaalisesti ja musta on tullut yksinäinen,koska en oikein uskalla enää luottaa naisiin vaikka haluaisin luottaa... ja treffipalstalla ei ole ku kävijöitä eikä kukaan lähesty mua... taitaa suurempia syitä olla se että tupakoin ja kuuntelen iskelmämusiikkia... mut jos joku haluaa mailata niin e.mail osoite löytyy profiilista!

en jaksa enempää avautua tässä :/

Äänestä
  • Naisenko saaminen olisi joku unelmien täyttymys ja ne oikeat kaverit ei ole yhtään mitään?

    Äänestä

  • Etsin vain kavereita ja sinä jauhat tuollaista "unelmien prinssi" paskaa!

    Äänestä

  • -Karoliina- kirjoitti:

    Etsin vain kavereita ja sinä jauhat tuollaista "unelmien prinssi" paskaa!

    Luulin että olet "horo". Ei sitä kato tiiä enää nykypäivänä missä ne mainostaa :) No satun olemaan rikas niin että harmi sulle...

    Äänestä

Hei karoliina.

Itse olen 22-vuotias mies Helsingistä, ja olisi myöskin mukava kirjoitella sellaisen kanssa ja tutustua sellaiseen ihmiseen jolla on samanlaisia ongelmia itsetunnon ja yksinäisyyden kanssa. Yksinäisyys vaivaa tosi pahasti. Kyllähän minulla kavereita on, mutta todellinen ystävä puuttuu kokonaan, sellainen jonka kanssa olisi jotain yhteistä ja joka ehkä ymmärtäisi minua. :(
Minä kyllä mielelläni kirjoittelisin ja tutustuisin muihin täällä pyöriviin yksinäisiin ihmisiin. Samankaltaisiin ihmisiin kun ei tuolla ulkona koskaan törmää niin jos täällä sitten vaikka löytyisi ymmärrystä ja niitä tosiystäviä ja miksei jopa vielä enemmänkin...?

Mua saa rohkeasti tulla piristämään (ihan kuka vain toinen yksinäinen) kirjoittamalla osoitteeseen: [email protected]

Äänestä

Miksi se baari on aina se "kiinnostavin" paikka?

Äänestä

Olen 28-vuotias pääkaupunkiseudulla asuva mies ja tuo tekstisi on kuin suoraan minun kynästäni. Olen itsekin ujo ja jotenkin sosiaalisesti taidoton ihminen, joka ei osaa oikein ottaa kontaktia muihin ihmisiin. Olen aina tuntenut itseni jotenkin oudoksi ja ulkopuoliseksi muiden ihmisten seurassa. Muutama kaveri mulla kyllä on, mutta niitäkin tulee nähtyä nykyään vain satunnaisesti. Niinpä vietänkin aikaa lähinnä neljän seinän sisällä, koska eihän sitä yksin viitsi mihinkään lähteä. Eikä mullakaan ole ketään, jonka kanssa voisin yksinäisyydestäni puhua.

Kuulostaa tosiaan, että kärsimme samanlaisista ongelmista, ja voisikin tosiaan olla mukava vaihtaa ajatuksia. Mut saa kiinni osoitteesta [email protected]

Äänestä

Kaipailen myöskin uusia kavereita/ystäviä. Olen 26-vuotias nainen Etelä-Suomesta ja kovin kuulosti kirjoituksesi tutulta. Minäkin vietän paljon aikaa yksikseni, koska ei ole oikein samanhenkisiä kavereita. Olisi kiva tutustua paremmin. Myös muut voivat lähettää postia osoitteeseen [email protected].

Äänestä

Kun minä etsin seuraa, ei kukaan oikein vastannut :(

Äänestä
  • No höh.Kuka oot?En ole kauaa seurannut tätä palstaa.Oisin ehkä saattanut vastatakin.

    Äänestä

Vaikutat mielenkiintoiselta ja reilulta tyypiltä, ota yhteyttä olisi mukava tutustua, et ole ainoa yksinäinen :)[email protected]

Äänestä

Notta löytyyköhän niitä ystäviä täältä? Täällä kyllä vaikuttaa olevan viksumpaa porukkaa kuin näillä muilla foorumeilla täällä...

Äänestä

Moi, olen ollut myös sinun tavoin paljon yksinäinen, johtuen paljolti samoista syistä. Olen pian 24.v tyttönen Helsingistä. Olisi mukava tutustua ja olla toistemme tukena.:) Mailissä voin kertoa itsestäni lisää. Mun maili olisi [email protected]

Äänestä

Olen samanikäinen ja mulla on samoja tuntemuksia.
Ota yhteyttä [email protected]

Äänestä

Tekstisi kuullosti NIIN tutulta, että oikein yllätyin. Mulla on juuri samanlaisia tuntemuksia. Itse olen valmistumassa nyt keväällä kaksivuotisesta koulutuksesta ja luulin, että näin aikuisena olisi ollut helpompaa saada koulun myötä ystäviä, mutta muistona koulusta jää ehkä pari kaveria, mutta ei oikeita ystäviä. Tällainen yksinäisyys on todella ahdistavaa, kun tuntuu, että itseltä puuttuu kokonaan sellainen ominaisuus jota tarvitaan ystävystymiseen. En ole niin avoin kuin muut enkä puhu asioistani vaputuneesti muiden lailla ja tämän muut kokevat ilmeisesti negatiivisena. Hiljainen on siis tylsä. Minulla ei koskaan ole ollut todellista parasta kaveria ja se on minusta surullista. Tuntuu turhauttavalta, kun toisaalta haluaisi ola muiden kaltainen ja mennä mukana, mutta ei vaan pysty. Onneksi en ole kuitenkaan ihan yksin, koska minulla on mies ja olen siis naimisissa, mutta hyvää ystävää silti kaipaisin. Olen samanikäinen kuin sinäkin. Kirjoita, jos tuntuu siltä, että haluat jakaa asioitasi kanssani! Sähköpostiosoitteni on [email protected]

Äänestä

Moi!
Älä murehdi suotta!
Kyllä sinä kirjoitat niin kauniisti, ja syvällisestikin, että takuulla löydät oikean, samoin ajttelevan kumppaninkin.
Itse tuskin edes löydän uudellee näille sivuille. Enkä kaipaa nuorta seuraa. Sattumoisin vaan luin viestisi. Ehkä palsta on oikea sinulle??aluksi. tAI SITTEN EI. pALJON OLET NÄKÖJÄÄN JO VASTAUKSIA SAANUT.
Voi hyvin jatkossakin! kirjoitat sydämelläsi. Ymmärrän, että kaltaisesi ihminen saattaa olla hyvinkin yksinäinen. Mutta; jos jotain sinulle voisin opiksi sanoa, niin ainakin sen, että kaltaisasi tunneihmisiä ei ole liikaa. Minun poikani on vanhempi kuin sinä. Hänkin on fiksumpi kuin minä. Asumme samassa kaupungissa. Silti emme osaa puhella toisillemme. Kerron vaan siksi, että juuri näin vaikeaa elämä saattaa olla. Vaikkakin olen yhtä avoin kuin sinäkin.Älä murehdi. kyllä kaikki vielä kääntyy oikeinpäin. Vaikka oletkin yksinäinen juuri nyt. Mutta olet fiksu. Kuuntele paljon. Jos kumppanillasi ei ole mitään asiaa, niin etsi sellainen, jota haluat kuunnella. On niitäkin, joitten kanssa alkaa heti synkata. t. ekis

Äänestä

Hei! Täällä olisi vielä yksi tarjokas, jos et kenties vielä ole löytänyt sopivaa juttuseuraa. Olen vasta viime aikoina alkanut tajuamaan kuinka yksinäinen olen ja se on alkanut ahdistaa minua. Sosiaalinen elämäni on todella minimaalista. En ymmärrä miksi en osaa puhua ihmisille. Tuntuu että en tavoita ketään enkä ole kenellekkään yhtään mitään. Olen oikeasti hirveän surullinen vaikka sitä ei päältä päin huomakaan. Toisaalta aistin usein että jotkut arvaavat traagisuuteni... En tiedä. Tunnen olevani hukassa. Jos huvittaa, kirjoittele: [email protected] PS. En ole mikään takertuja...

Äänestä

Hei! Täällä olisi vielä yksi tarjokas, jos et kenties vielä ole löytänyt sopivaa juttuseuraa. Olen vasta viime aikoina alkanut tajuamaan kuinka yksinäinen olen ja se on alkanut ahdistaa minua. Sosiaalinen elämäni on todella minimaalista. En ymmärrä miksi en osaa puhua ihmisille. Tuntuu että en tavoita ketään enkä ole kenellekkään yhtään mitään. Olen oikeasti hirveän surullinen vaikka sitä ei päältä päin huomakaan. Toisaalta aistin usein että jotkut arvaavat traagisuuteni... En tiedä. Tunnen olevani hukassa. Jos huvittaa, kirjoittele: [email protected] PS. En ole mikään takertuja...

Äänestä

Etsitkö vielä uusia ystäviä?

Äänestä
  • mitäs luulet?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


karoliina_83 kirjoitti:

En tiedä onko tämä oikea paikka etsiä kaveria, mutta kai sitä voi yrittää... Olen 25-vuotias tyttö Helsingistä. Olisi niin mukava kirjoitella jonkun sellaisen kanssa, jolla olisi samanlaisia ongelmia kuin minullakin...Ja vaikka sitten myöhemmin tavatakin. Tunnen itseni jotenkin niin oudoksi ja epäsosiaaliseksi ihmiseksi, joka ei osaa enää tutustua ja hankkia kavereita ns. normaalilla tavalla kuten koulusta. Olen niin monta vuotta ollut aika yksinäinen, ihan yläasteelta asti. Muutama kaveri on ollut, mutta he ovat aika erilaisia, joten olen sitten vaan viettänyt aikaa tosi paljon ihan vaan itsekseni. Nyt kun mietin elämääni, niin pääosin yksinäisyyteni on johtunut siitä, että en ole ollut kovin avoin ihminen vaan ujouteni ja huonon itsetuntoni olen vaan jotenkin ajautunut tahtomattani syrjään ja jäänyt vähän kuin ulkopuolelle. Noin viisi vuotta sitten aloitin opiskelut ja tietysti toivoin että olisin löytänyt vihdoin kavereita, joiden kanssa voisi tehdä kaikenlaista hauskaa, jottei tarvitsisi olla vaan kotona... Yksi kaveri kyllä löytyi, mutta hänelläkin oli jo niin oma kaveripiirinsä koulun ulkopuolella, että ei häntäkään nähnyt sitten kuin koulussa. Tuntuu, että elän tätä elämää vain toivoen että tapahtuisi joku ihme ja että kaikki muuttuisi paremmaksi. Kesällä löysin netin kautta yhden kaverin, jonka kanssa tulee välillä käytyä baarissa jne. Olen oikeasti todella iloinen siitä että tutustuin häneen, koska muuten varmaan istuisin kotona kaikki viikonloput niinkuin ennenkin ja olisin todennäköisesti hyvin masentunut. Tällä ihmisellä on kuitenkin ollut aika erilainen elämä kuin minulla... Vaikka hän onkin hyvä kaveri, tahtoisin vielä sellaisen ystävän, joka olisi minunlailla ollut yksinäinen ja joka oikeasti voisi ymmärtää minua.Ja jonka kanssa myös siitä voisi puhua, koska minulle se on ollut tosi iso ja masentava asia elämässäni.Muutenkin itsetuntoni on niin nollassa kun tuntuu ettei mikään oikein suju minulta,ja etten osaa keskustella ihmisten kanssa ja olla kiinnostava ihminen ym...Tunnen olevani jotenkin niin yksin omassa pikku maailmassani,vaikka ihmisiä onkin ympärillä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu