Mulla on tosi paha emetofobia ja tänään sain kuulla, että henkilö, kenen kanssa eilen juttelin muutamaan otteeseen on laattataudissa- me ei puhuttu mitenkään lähekkäin- mutta nyt mietin miten todennäköistä on minun saada tuo tauti (vaikka ennemmin siis kuolisin kun sairastuisin siihen)? Tiedän, että on useita vatsatautityyppejä- mutta kuinka siis todennäköistä on saada tartunta "juttelemalla"?
Kiitokset kaikille vastauksista jo etukäteen!
Kiitokset kaikille vastauksista jo etukäteen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Harvoin ihan jutellessa tarttuu, useiten käsien kautta ruokaan ja sitäkautta sairastuu.
En ymmärrä miten joku voi pelätä oksentamista, sehän on täysin normaali ihmisen reaktio eikä siinä mielestäni ole mitään pelättävää. Päinvastoin oksentamisen jälkeen olo yleensä paranee.
itse olen pelännyt koko ikäni oksentamista sekä omalla kohdala että jonkun toisen oksentamista. MAiniosti kykenen siivoamaan oksennukset, mutten olemaan lähellä kun joku oksentaa. Ja itse välttelen viimeiseen asti, ainahan sitä ei tosin voi estää.
Pesen käsiä kuin heikkopäinen oksennustaudin ollessa liikkeellä (=eli aina...) ja suurin surminkaan en mene oaikkoihin, jossa olen kuullut sairastettavan vatsatautia.
JOku pelkää ahtaita paikkoja, joku hämähäkkejä joku oksentamista. On niitä kummallisempiaki pelkoja, telkkarissa oli joku ohjelma jossa joku pelkäsi POLVIA ja omenoita... että sillai.
mäkin olen ymmärtänyt että lähinnä kosketuksen kautta tarttuu. toisaalta eihän sitä ikinä tiedä, sähän periaatteessa voit saada sen ihan milloin vain mistä vain. varovaisuus varmaan on hyödyksi mutta toisaalta on asioita joita vastaan ei voi taistella.
itse olen jotenkin alkanut pelkäämään oksentamista ja stressaan tällaisina aikoina kun mahatautia on paljon liikkeellä että apua jos saan sen. jotenkin ironista, koska olen kärsinyt vuosia närästyksestä ja ärtyneestä suolesta ja päivittäisista pahoinvoinnista.
totta on että oksentaminenhan nimenomaan usein juuri helpottaa sitä pahaa oloa, mutta turha sitä on järjellä selitellä kun silti jotenkin pelkään sairastumista :(
moi,
en usko että suhun on se tarttunu. mä olen kans emetofobikko, ja monet kerrat joutunut samaan tilanteeseen kun sä, kerran olin ed. yönä lähikontaktissa nuoreen mieheen ja sillä alko aamulla se, silti mulle ei tullu.
ja oon opettajana niin sielläkin näkee lapsia päivittäin joilla alkaa sit illalla ja ne ei tuu seuraavana päivänä kouluun, eikä silti oo mulle tullu.
se pelko on tosi suurta. mä kävin kahden vuoden terpian sen takia, ja se auttoi jonkin verran. mutta silti pelkään sitä yhä.
terkuin tyttö 27
Kiitos kaikille vastanneille! On jostain syystä helpottavaa (vaikka ei tätä fobiaa toivois kellekkään) nähdä muitakin kohtalotovereita.
Vaikka itse tiedostaa, että fobiat on useimmiten järjettömiä, on ne itselle niin todellisia- níinkun tuolla aiemmin jo sanoin, niin ennemmin "kuolo korjais" kun saisin jonkun tuollaisen taudin :-( Ja tosiaan niinkun tuolla toinenkin kertoi- sitä pelkää myös toisten oksentamista- jos menee jossain julkisessa liikennevälineessä, niin säikähtää jo sellaistakin että joku yskähtää!
Kurjaa tämä tällänen :(
Mutta hyviä vointeja kaikille kohtalotovereille!
Itse olen kammonnut oksentamista koko ikäni, nimenomaan jonkun muun henkilön oksentamista. En tiennytkään, että tällaiselle on jopa nimi. :)
Nyt kahden lapsen äitinä voin sanoa, että kaikkeen tottuu. Olen päässyt kammosta valvoessani öitä kipeän oksentavan lapsen kanssa valmiudessa tarjoamaan ämpäriä jne... En tiedä mistä alkujaan juontaa kammoni oksentamiseen. Jo pelkkä oksennusäänien kuuleminen, haju saatikka näkeminen kammotti. Olen huomannut, että pelkojen kohtaaminen on paras lääke joka ainakin lievittää sitä.
edes se, että tulin äidiksi ja jouduin valvomaan oksentavien lasten kanssa. JOs vain mahdollista, lasten isä hoiteli oksentelevat lapset ja minä vaihdoin lakanat/siivosin/tyhjentelin sangot jne... Joskus tietenkin olin yksin lasten kanssa ja silloin ei auttanut itku markkinoilla. Pakkotilanteessa selvisin yksin mutta sairaan lapsen kanssa aina pelotti hirveästi että jos se.... ja niitä kauheita öitä on ollut kun päiväkodissa on ollut vatsatautia ja minä olen kuulostellut yökaudet että joko nyt meillä... pienikin lapsen liikahdus tai yskähdys on saanut pulssini taivaisiin. Ei mitenkään kiva juttu!
Itse tiedän mahdollisesti sen mikä on fobiani aiheuttanut, eli ihan selkeä ehdollistuminen lapsena.