Ei mitään uutta

Immanuel Kant tuo suuri älynjättiläinen muotoilee moraalisen riemuvoiton, hänet muistetaan vielä tuhannenkin vuoden päästä. Vain yhdellä lauseella suoraan historiankirjojen sankariksi.

Dopamiiniin hullaantunut rotan ryökäle painaa alkukantaisen kiihkon vallassa tuota pientä mustaa nappia. Ei tuo vähäjärkinen kuonolainen tajua, että valo on muuttunut punaiseksi jo kuukausia sitten. Sietäisi kuolla yhteisen hyvän nimissä, luomakunnan häpeäpilkku!

Joukkosuggestion vallassa tehdään kummallisia asioita. Karismaattinen-hallusinaatio-uskonto leviää kuin syöpä kansan keskuudessa. Sitävastoin nuo, pieniä vihreitä miehiä näkevät, suljetaan laitoksiin ja avaimet heitetään jorpakkoon.

Moraaliagentti vaanii pimeillä aivokäytävillä valmiina kuristamaan ihmiset ankaralla omantunnonäänellä. Toisenlainen roisto pahoinpitelee laupean vanhuksen henkihieveriin ja suuressa kirjassa sanotaan "ihmisen olevan jumalan kuva". Hyvä ja paha, kaikki samassa paketissa, yhden omenan takia!

Oikein toimiminen ja periaatteiden omaksuminen on kuin flamenco -tanssia. Savuisessa kapakassa itseään tarjoileva nainen, harkituin liikkein opeteltu liikkeiden sarja joiden osasista muodostuu sulavaa keinuntaa. Jumalallisuuden irvikuva, feministiteologian vastustajien värittämiä mielikuvia.

Vanha erakkotuttumme on viimein kokenut valaistuksen ja puhdistautunut menneisyyden rikkeistään. On aika vaihtaa uskontoa, uhrius ei ollutkaan ylimmäinen totuus. Hän kerää kaapunsa helmat ja puristelee niistä aavikon teräväreunaiset jyväset pois.

Faus kirjoitti:

Immanuel Kant tuo suuri älynjättiläinen muotoilee moraalisen riemuvoiton, hänet muistetaan vielä tuhannenkin vuoden päästä. Vain yhdellä lauseella suoraan historiankirjojen sankariksi.

Dopamiiniin hullaantunut rotan ryökäle painaa alkukantaisen kiihkon vallassa tuota pientä mustaa nappia. Ei tuo vähäjärkinen kuonolainen tajua, että valo on muuttunut punaiseksi jo kuukausia sitten. Sietäisi kuolla yhteisen hyvän nimissä, luomakunnan häpeäpilkku!

Joukkosuggestion vallassa tehdään kummallisia asioita. Karismaattinen-hallusinaatio-uskonto leviää kuin syöpä kansan keskuudessa. Sitävastoin nuo, pieniä vihreitä miehiä näkevät, suljetaan laitoksiin ja avaimet heitetään jorpakkoon.

Moraaliagentti vaanii pimeillä aivokäytävillä valmiina kuristamaan ihmiset ankaralla omantunnonäänellä. Toisenlainen roisto pahoinpitelee laupean vanhuksen henkihieveriin ja suuressa kirjassa sanotaan "ihmisen olevan jumalan kuva". Hyvä ja paha, kaikki samassa paketissa, yhden omenan takia!

Oikein toimiminen ja periaatteiden omaksuminen on kuin flamenco -tanssia. Savuisessa kapakassa itseään tarjoileva nainen, harkituin liikkein opeteltu liikkeiden sarja joiden osasista muodostuu sulavaa keinuntaa. Jumalallisuuden irvikuva, feministiteologian vastustajien värittämiä mielikuvia.

Vanha erakkotuttumme on viimein kokenut valaistuksen ja puhdistautunut menneisyyden rikkeistään. On aika vaihtaa uskontoa, uhrius ei ollutkaan ylimmäinen totuus. Hän kerää kaapunsa helmat ja puristelee niistä aavikon teräväreunaiset jyväset pois.

Lue lisää

... saanko laittaa yhden jatkopätkän tähän ?

scarabaeus kirjoitti:

... saanko laittaa yhden jatkopätkän tähän ?

Ajattelin kyllä, että tarina olisi jo aikalailla loppu..Mutta jos sulla on jotain visioita niin anna mennä vaan!

Faus kirjoitti:

Ajattelin kyllä, että tarina olisi jo aikalailla loppu..Mutta jos sulla on jotain visioita niin anna mennä vaan!

... vai vielä visioita... tämä nyt tuli ihan vaan kasattua eilen tekstisi innoittamana.
¤
No nyt kun luin oikein ajatuksen kanssa jatkonovellisi, kun kirjoitit että tässä kaikki.
Jotta ei jäisi kaihertamaan, että millaista tekstiä sitten minulta, niin laitan tämän, koska annoit luvan, mutta muuten kunnioitan kyllä minimalistista tekstiäsi. Siinä on syvyyttä ja ajatusta. En osaa kirjoittaa näin fiksua, siksi kai halusinkin sotkeentua juttuun.
Tekstisi on mielenkiintoinen tiivis paketti, jonka eilen luin tietysti nopeasti ja eri tavalla.
Joten laitan tämän hiomattoman pätkäni kuitenkin. Ja tässä ajatuksenani oli sitten se mikä oli, eli aika sekava vyyhti.

-

Teräväreunaisia jyviä. Mikä onnenkantamoinen saada lähes kompastua kasaan teräväreunaisia jyviä! Rotta on kerrankin vähällä sotkeentua omaan näppäryyteensä, vaikka yleensä sille on äärettömän turvallista aina palata tutulle makkarakioskille. Rattus rattus pompahtaa pari kertaa ilmaan ja sukeltaa ketterästi kasaan nautiskelemaan tästä jyväjemmasta hetkeksi, sillä sen kokemuksen mukaan elämän suuria ja pahempia moukkuja saattaa olla edessä useampia, ja aina kun on mahdollisuus on hyvä relata, sillä tiedossaan on, että todellisten luonnonkatastrofien iskiessä elämä on myös julmaa ja epäoikeudenmukaista. Kun se yrittää ymmärtää luonnon suuria näytelmiä, joissa ihmiset joutuvat käsittämättömiin syövereihin ja onnettomuuksiin, silloin jopa rotan sydän on pakahtua kysymyksiin ja kyyneliin. Silloin sydämessä vellovat kaikenmaailman lapselliset kysymykset: miksi luontoäiti, äiti maa, juuri nyt toimii tällä tavalla? Miten on mahdollista tämä outo ja yliolkainen kohtelu?

Musta aukko.

Rotta mikä rotta, eihän häntä voi verrata mieheen. Jo järki sanoo, että ei ole miestä, joka ei ikinä jätä. Rotta on rotta. Aina omaa luokkaansa. ”Olet sotkenut asiasi ja ollut kusipää. Mene kuule lukemaan vaikka niitä miss marple-kirjoja ja kertomaan niille, jotka eivät tiedä sinun valehtelevan, että opit Hong Kongissa pitämään kiinalaisesta ruuasta. Minusta nimittäin alkaa tuntua siltä, että huijasit minutkin siihen. Kun sortuu epämiellyttävään laskelmointiin ja huijauksiin, niin joskus se käy aika pirusti hermoille, ja aiheuttaa suhteettoman suurta lisäjännitystä elämään.”

Kaukana siis olivat ne ajat, kun he luottivat toisiinsa kuin valoa säteillen.

Rottaanko pitäisi turvautua, joka väittää, että makuuhuoneiden silkkilakanat huokuvat hyvyyttä, vaatimattomuutta ja koruttomuutta... niin tottatotisesti puuttuu voimaa ja uskoa luottaa sanoihin. Rottahan keplottelee itsensä kuiville vaikka Bermudan kolmiosta, eikä säästä ketään terävältä kieleltään. ”Älä silti revi pelihousujasi. On luonnollista, että olet nyt kaiken tämän jälkeen loukkaantunut, nöyryytetty ja vihainen, mutta jonkun pitää joskus sinullekin sanoa suorat sanat. Ei naapurien tarvitse kaikkea kuulla, mutta parasta on epäillä kaikkia ja etsittävä syyllinen, joka ilmiselvästi valehtelee.”

Asemaravintolan kova penkki. Siinähän yhä istut ja odotat.

Vähäjärkinen kuonolainen... eiköhän hengähdetä hetki. Ei kai tämä mikään salaliitto sentään ole. Istu ja syö ensin, sillä junissa on kelvotonta ruokaa, ja saattaahan sekin aina olla mahdollista, että juna meni jo. Vihelsi ja meni menojaan, ja tässähän odotat keijua, joka tuo sadun arkeen. Ja jos nyt ei ihan satumaista, niin haluat joka tapauksessa kuulua ikivanhaan kiltaan ja suojautua kutsumattomilta vierailta, konnilta ja heittiöiltä. Haluat olla maineikas merenkulkija, jota myrskytuulet kantavat pyörteissään ja joka merirosvoretkillään ryöstää rahaa, kasoittain rahaa, kauppatavaraa ja lahjoja heimopäälliköille: kaikkea sitä kuin silloin ennen - kun löydettiin puoli maailmaa.

Kultareunaiset muistot.

Yhä sitä pilvenhattaraa muistelet, ja odotat omaa suloista keijuasi helisemään ja pelastamaan Sinut tästä kudoksesta, jossa on mitä naurettavimpia tarinoita. Voi sinua kynäniekkaa! Uskoisit jo, että keijua ei ole koskaan ollutkaan kuin mielikuvituksessasi.

ne kuutamoyöt
kun löydettiin puoli maailmaa
kailotettiin
mikä laulaen tulee
se viheltäen menee

turhuuden turhuutta
ajan ja rahan hukkaa
rihkamaa

olisiko parasta luovuttaa
kun pää on vielä tallella
olisiko siis viimeinkin
...
näe se peili
katso
nenääsi pitemmälle
ja saavutat enemmän

Sinä kaunis ja rohkea...
ole taitava

rotta

scarabaeus kirjoitti:

... vai vielä visioita... tämä nyt tuli ihan vaan kasattua eilen tekstisi innoittamana.
¤
No nyt kun luin oikein ajatuksen kanssa jatkonovellisi, kun kirjoitit että tässä kaikki.
Jotta ei jäisi kaihertamaan, että millaista tekstiä sitten minulta, niin laitan tämän, koska annoit luvan, mutta muuten kunnioitan kyllä minimalistista tekstiäsi. Siinä on syvyyttä ja ajatusta. En osaa kirjoittaa näin fiksua, siksi kai halusinkin sotkeentua juttuun.
Tekstisi on mielenkiintoinen tiivis paketti, jonka eilen luin tietysti nopeasti ja eri tavalla.
Joten laitan tämän hiomattoman pätkäni kuitenkin. Ja tässä ajatuksenani oli sitten se mikä oli, eli aika sekava vyyhti.

-

Teräväreunaisia jyviä. Mikä onnenkantamoinen saada lähes kompastua kasaan teräväreunaisia jyviä! Rotta on kerrankin vähällä sotkeentua omaan näppäryyteensä, vaikka yleensä sille on äärettömän turvallista aina palata tutulle makkarakioskille. Rattus rattus pompahtaa pari kertaa ilmaan ja sukeltaa ketterästi kasaan nautiskelemaan tästä jyväjemmasta hetkeksi, sillä sen kokemuksen mukaan elämän suuria ja pahempia moukkuja saattaa olla edessä useampia, ja aina kun on mahdollisuus on hyvä relata, sillä tiedossaan on, että todellisten luonnonkatastrofien iskiessä elämä on myös julmaa ja epäoikeudenmukaista. Kun se yrittää ymmärtää luonnon suuria näytelmiä, joissa ihmiset joutuvat käsittämättömiin syövereihin ja onnettomuuksiin, silloin jopa rotan sydän on pakahtua kysymyksiin ja kyyneliin. Silloin sydämessä vellovat kaikenmaailman lapselliset kysymykset: miksi luontoäiti, äiti maa, juuri nyt toimii tällä tavalla? Miten on mahdollista tämä outo ja yliolkainen kohtelu?

Musta aukko.

Rotta mikä rotta, eihän häntä voi verrata mieheen. Jo järki sanoo, että ei ole miestä, joka ei ikinä jätä. Rotta on rotta. Aina omaa luokkaansa. ”Olet sotkenut asiasi ja ollut kusipää. Mene kuule lukemaan vaikka niitä miss marple-kirjoja ja kertomaan niille, jotka eivät tiedä sinun valehtelevan, että opit Hong Kongissa pitämään kiinalaisesta ruuasta. Minusta nimittäin alkaa tuntua siltä, että huijasit minutkin siihen. Kun sortuu epämiellyttävään laskelmointiin ja huijauksiin, niin joskus se käy aika pirusti hermoille, ja aiheuttaa suhteettoman suurta lisäjännitystä elämään.”

Kaukana siis olivat ne ajat, kun he luottivat toisiinsa kuin valoa säteillen.

Rottaanko pitäisi turvautua, joka väittää, että makuuhuoneiden silkkilakanat huokuvat hyvyyttä, vaatimattomuutta ja koruttomuutta... niin tottatotisesti puuttuu voimaa ja uskoa luottaa sanoihin. Rottahan keplottelee itsensä kuiville vaikka Bermudan kolmiosta, eikä säästä ketään terävältä kieleltään. ”Älä silti revi pelihousujasi. On luonnollista, että olet nyt kaiken tämän jälkeen loukkaantunut, nöyryytetty ja vihainen, mutta jonkun pitää joskus sinullekin sanoa suorat sanat. Ei naapurien tarvitse kaikkea kuulla, mutta parasta on epäillä kaikkia ja etsittävä syyllinen, joka ilmiselvästi valehtelee.”

Asemaravintolan kova penkki. Siinähän yhä istut ja odotat.

Vähäjärkinen kuonolainen... eiköhän hengähdetä hetki. Ei kai tämä mikään salaliitto sentään ole. Istu ja syö ensin, sillä junissa on kelvotonta ruokaa, ja saattaahan sekin aina olla mahdollista, että juna meni jo. Vihelsi ja meni menojaan, ja tässähän odotat keijua, joka tuo sadun arkeen. Ja jos nyt ei ihan satumaista, niin haluat joka tapauksessa kuulua ikivanhaan kiltaan ja suojautua kutsumattomilta vierailta, konnilta ja heittiöiltä. Haluat olla maineikas merenkulkija, jota myrskytuulet kantavat pyörteissään ja joka merirosvoretkillään ryöstää rahaa, kasoittain rahaa, kauppatavaraa ja lahjoja heimopäälliköille: kaikkea sitä kuin silloin ennen - kun löydettiin puoli maailmaa.

Kultareunaiset muistot.

Yhä sitä pilvenhattaraa muistelet, ja odotat omaa suloista keijuasi helisemään ja pelastamaan Sinut tästä kudoksesta, jossa on mitä naurettavimpia tarinoita. Voi sinua kynäniekkaa! Uskoisit jo, että keijua ei ole koskaan ollutkaan kuin mielikuvituksessasi.

ne kuutamoyöt
kun löydettiin puoli maailmaa
kailotettiin
mikä laulaen tulee
se viheltäen menee

turhuuden turhuutta
ajan ja rahan hukkaa
rihkamaa

olisiko parasta luovuttaa
kun pää on vielä tallella
olisiko siis viimeinkin
...
näe se peili
katso
nenääsi pitemmälle
ja saavutat enemmän

Sinä kaunis ja rohkea...
ole taitava

rotta

Lue lisää

Oma tekstini kalpenee aikalailla tuommoisen teoksen
edeltäjänä. Sama kuin vertaisi Shakespierin kirjoituksia ekaluokkalaisen "Olipa kerran hiiri" -kyhäelmään.

Pidin jatkelmastasi.

Faus kirjoitti:

Oma tekstini kalpenee aikalailla tuommoisen teoksen
edeltäjänä. Sama kuin vertaisi Shakespierin kirjoituksia ekaluokkalaisen "Olipa kerran hiiri" -kyhäelmään.

Pidin jatkelmastasi.

Lue lisää

... just! shekkespeerit vaan sullekin !

Vähän siis arvelutti laittaa tekstini, kun vastauksestasi sitten älysin, että olit tarkoittanutkin jo valmiiksi.
Mutta kun pätkäni tuli niin vaivattomasti näppiksestä...
sillä tosiaan, kun ensikertaa luin kirjoittamasi, niin ihastuin siinä moneenkin kohtaan. Näen minua kiinnostavista teksteistä lukemani kuin filmin ja osittain myös kuin sarjakuvan, hyvin iskevänä. Tekstisi vei, suorastaan imaisi, moneen paikkaan seikkailemaan. Hyvin kiinnostava.
Täällä jatkonovellipuolella on usein niin järisyttävän hyviä pätkiä, että olen kirjoittajana hyödyntänyt niistä saamiani visuaalisia juttuja kirjoituksissani. En siis matki kirjoittajan tyyliä, vaan muokkaan omiani, lähden kulkemaan niitä eteen tulevia polkuja.
Tässähän kävi sitten minulle niin, että tuli tuo rotta kaikkein voimakkaimpana. Siis ihminen / rotta... osin hyödynsin joitakin vanhoja kirjoittamiani rottajuttuja, ja loput lisäsin uutta.

Kiitokset vielä tekstisi antamasta inspiraatiosta.
Kirjoittamisiin !